Auralla oli niin mielenkiintonen kuva täällä käydystä keskustelusta että pakko tarttua muutamiin yksityiskohtiin.
Mun pitää varmaan kanssa selventää jotain juttuja, sillä en aina saa selitettyä asioita selkeästi. Yleensä jää aina olo että valitsi sanansa väärin tai unohti jotain. (Ja jotkut vielä ihmettelevät, miksi olen järjestelmällisesti kieltäytynyt kaikista opetuskeikoista ja festariesiintymisistä...

)
Jotenki pitäis osata itsellekin hiukan nauraa eikä jatkuvasti vain syytellä milloin mitäkin ulkopuolista tahoa oman pahan olon tai menestymättömyyden johdosta.
Veikkaan että yksi ongelma näissä keskusteluissa on se, että niin monet ovat itsekin tekijöitä. Siinä tulee helposti olo että "Toi on vaan katkera kun ei itse menesty" - en väitä että olisit tarkoittanut sitä, mutta asenne on hyvin yleinen. No, itse tiedän etten ole tarpeeksi hyvä, mutta se on kylmä fakta eikä katkeruutta. Jos joku muu menestyy, ei se ole minulta pois. Tämä pätee kaikkiin muihinkin tekijöihin. Hyvät jutut yleensä menestyvät, puskaradio toimii jne. Ainahan sitä toivoisi että olisi itse parempi ja että jotakuta kiinnostaisi, mutta jos ei sellaista oloa ole, niin miksi ihmeessä sitten sarjakuvaa ylipäätään julkaisuun tekee? Jos tekee vain itselleen, sarjikset voivat hyvin jäädä pöytälaatikkoon - niillä on yleisöä heti jos ne antaa luettavaksi vaikka veljelle tai äitille tai kaverille.
Toki minulla on itsekkäät syyt siihen että toivoisin mangavaikutteisen menestyvän, muutenkin kuin tekijän näkökulmasta. Nimittäin se, että haluaisin lukea sitä itse. Länsimaissa on hybridityyleissä usein raikkaampi lähestymistapa kuin oikeassa mangassa. (Sääli vain että niin monet kopioivat vain mangan 1:1, kliseitä myöten, mutta se on nuorten tekijöiden yleinen ongelma tyylistä riippumatta.)
Tästä kommentista tulee jotenki mieleen tyypit joiden mielestä heidän sananvapauttaan loukataan heti jos heidän mielipiteitään uskaltautuu hiukankaan arvostelemaan.
Minulle vain tuli mieleen mm täällä Kääkissä käyty keskustelu siitä, saako sarjakuvaa haukkua ilkeästi ja onko se vain kritiikkiä joka tekijän pitää nöyrästi ottaa vastaan. Ja jos ei ota, niin on herkkähipiäinen joka ei kestä lainkaan negatiivista kritiikkiä. Eli tarkoitin kommentilla sitä, että Timo Kähkösen purkaus ei juurikaan eronnut niistä ilkeistä kommenteista, jotka pitäisi kuulemma vain ottaa huumorilla tai sivuuttaa välittämättä. (Enkä tarkoita tällä pelkästään sitä yhtä tiettyä blogia, vaan samaan asennoitumiseen törmää muuallakin.)
Musta itestä tuntuu että Kvaakin keskustelut ois huomattavasti antoisampia ja tasapuolisempia kun useampi kommentoija lukis vähä laaja-alasemmin sarjakuvia ja yrittäis perustellakin mielipiteensä. Sitä on vaikea suuttua kellekään jos ilmaisee asiansa fiksusti ja edes jonkinlaista asiantuntemusta osoittaen.
En tiedä tarkoititko nimenomaan minua, mutta olen ainakin ite ilmoittanut lukevani kaikenlaista sarjakuvaa, jopa omasta hyllystä löytyy myös sitä "taidetta" tai "kokeellista" tai miksi sen ikinä haluaakaan lokeroida. Mutta veikkaisin, että useimmille on jäänyt vaikutelmaksi vain se, että sanoin inhoavani taidesarjakuvaa.

Nettikeskustelut ovat muutenkin vähän ongelmallisia, luulisin että tämäkin keskustelu olisi ollut erilainen, jos se olisi käyty pöydän ääressä eikä netissä. Ilman oikeaa ihmiskontaktia neutraaliksikin tarkoitettu lause voidaan käsittää agressiivisena. Ihmisille jäävät luonnostaan mieleen lähinnä negatiiviset asiat, mikä näkyy helposti tällaisissa nettikeskusteluissa. Maltilliset kommentit taas jätetään helposti huomiotta (ei tarvitse kauaa miettiä, miksi esimerkiksi eräs halla-aho valitsi ärsytyslinjan tai miksi nettikeskusteluista tulee niin helposti eeppisiä tappeluita).
Periaatteessa joo, tuolla tavalla kai tulevat ne parhaat sarjakuvat. Mutta myös huonoimmat, ne jotka eivät anna muille kuin tekijöilleen yhtään mitään.
Joo, on tärkeää että itse tykkää siitä mitä tekee, mutta samaa olen yrittänyt sanoa sen jälkeen kun olen saanut kuulla ettei muiden mielipiteillä ole mitään väliä. Lukijoillehan sitä sarjakuvaa tehdään. (Siis jos haluaa lukijoita.) Mutta sarjakuvaa tehdään toki ensisijaisesti siksi että halutaan tehdä sarjakuvaa, siksi olisi hyvä jos tekijä ei joutuisi tekemään liikaa sellaisia myönnytyksiä mitä ei itse haluaisi tehdä.
Mutta se taitaa mennä niin että mitä isommasta ja kaupallisemmasta jutusta on kyse, sitä enemmän tekijä joutuu myöntymään.