Kirjoittaja Aihe: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus  (Luettu 90668 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 193
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #75 : 01.11.2011 klo 21:22:09 »
Miksi Näkymättömät kädet tuntuu hiipuvan jo?

Ainakaan viime viikonlopun kirjamessujen perusteella ei ole vielä hiipumassa. Toivottavasti tästä saataisiin sellainen kotimainen teos, joka on aina saatavilla ja jota menee tasaisesti. Finlandia-palkinto avittaisi asiaa mukavasti.

Emppu

  • Känisijä
  • Jäsen
  • Viestejä: 501
  • "I don't even believe in Jebus!"
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #76 : 01.11.2011 klo 21:25:23 »
Alppareilla nyt kai harvemmin muutenkaan saadaan kovin isoja tuloja, ellei niitä oikeasti julkaista ympäri maailmaa ja myydä oikeasti paljon eikä muutamaa sataa. Suomessa ei taida ainakaan olla kovin kummoisia summia, vai miten on?

Ihannehan olisi että tekijä saisi rahaa tekemisestä, mutta se ei pitkien juttujen kanssa useinkaan toteudu.
Eikö se jossain parin sadan hujakoilla pyörinyt. Tietenkin pitkällä aikavälillä kirjastojen rahat saattaa olla kannattavaa bisnestä, mutta kuka tahansa ekonomisti sanoisi, kuinka yhteiskunnallisesti kannattamatonta räpiköintiä tuollainen on. Tietenkin, olenhan täysi riistokapitalisti, ja koskaan ymmärtänyt sitä, miksi sarjakuvia ei voida laittaa toimimaan samalla tavalla, mitä leffoja tai pelejä (luodaan kysyntää ja sitten vasta pukataan markkinoille). On se kumma kun jenkkilässä tuntuu toimivan tuollainen, vaikka sielläkin nettisarjakuvien taloudelliset tukijat pystytään laskemaan satasissa.
« Viimeksi muokattu: 01.11.2011 klo 21:29:40 kirjoittanut Emppu »

Emppu

  • Känisijä
  • Jäsen
  • Viestejä: 501
  • "I don't even believe in Jebus!"
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #77 : 01.11.2011 klo 22:12:33 »
Tämä on hyvin kiinnostava ja tärkeä keskustelu! Kiitos osallistujille.

Voisitko Emppu hieman täsmentää ilmaisuasi? On vaikeata saada virkkeistäsi ja ajatuksistasi selvää.
Mä voisin kirjoittaa helposti romaanin kulttuurin hedonistisesta kulutuksesta, mutta pääasiassa tarkoitin sitä, että pitää luoda lojaaleja kuluttajia sen sijaan, että arvuutellaan, mikä voisi myydä. Ylipäätänsä tää näkyy tosi huolestuttavasti jopa ruokakulttuurissa, miten jokaiseen markettiin on tullut oma jenkkihylly täynnä jenkkibrändejä ("Because, duh, everyone KNOWS Skittles. What the fuck this other colorful shit is even?!")
Sarjakuvan osalta tämä on sinänsä surullista, vaikka mä en pidäkään suomalaisesta sarjakuvasta; suomessa kuitenkin tehdään suhteellisen paljon sellaista sarjakuvaa, jotka tarinansa osalta laadukkaita. Se, että kuluttajat eivät innostu ostamaan näitä tai ettei Suomeen ole profiloitunut mitään selkeää ykkösmyyntiartikkelia, voidaan tietenkin pohtia tekijöiden ja kustannustoimittajien osuutta, mutta enemmän osoittelisin sormella markkinointia ja, ehkä sitä tärkeintä, eli jakelukanavien saamattomuutta kustantajariippumattomista syistä. Oi kyllä, se Suomalainen.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #78 : 01.11.2011 klo 22:46:26 »

Sarjakuvan osalta tämä on sinänsä surullista, vaikka mä en pidäkään suomalaisesta sarjakuvasta; suomessa kuitenkin tehdään suhteellisen paljon sellaista sarjakuvaa, jotka tarinansa osalta laadukkaita. Se, että kuluttajat eivät innostu ostamaan näitä tai ettei Suomeen ole profiloitunut mitään selkeää ykkösmyyntiartikkelia, voidaan tietenkin pohtia tekijöiden ja kustannustoimittajien osuutta, mutta enemmän osoittelisin sormella markkinointia ja, ehkä sitä tärkeintä, eli jakelukanavien saamattomuutta kustantajariippumattomista syistä. Oi kyllä, se Suomalainen.

jakelumenetelmissä on toki rutkasti parantamisen varaa, mutta isoin syy on se että sarjakuvakin on kaupallista toimintaa.
Laatu ja myynti ovat usein synonyymejakin mutta taattua se ei ole.
Se mitä on tarjolla myy, jos sitä ei ole se ei myy.
Jokaisen suomalaisen, akateemisen, info tai kivijalkamyymälän idea on myydä ei hankkia kaikkea kymmentä kappaletta varastoon jos vaikka hyvä löydettäisiinkin. Jokaiseen kirjastoon hommataan verovaroin kirjoja näennäisen ilmaiseksi mutta verovarat eivät ole taikarahaa jota jaetaan rajatta.
Olisiko joka kirjastossa kaikkia kotimaisia ja täydet setit ulkomaista käännettyä ja kääntämätöntä sarjakuvaa jos olisi budjettia? varmaan olisi.
Mutta toiveajattelun ja reaalimaailman välillä on kumma kyllä ero.

internet ja digitaalinen jakelu toki helpottavat monen pienen julkaisijan näkyvyyttä mutta syövät leipää.
Se muu ympäröivä maailma kun toimii sen markkinatalouden ehdoilla.

Toivon että näkymättömät kädet lyö läpi ja jää kestohitiksi ja alkaa oikeasti muuttaa sarjakuvan näkyvyyttä.
ja tapaa jolla sarjakuvaan suhtaudutaan niin sisäpiireissä kuin ulkokehien tuolla puolenkin.
Jos otetaan sarjakuvapiirien ulkopuolinen maailma huomioon niin siellä se(sarjakuva) on yhä tässä maassa aku ankkaa joku voi tietää siilin, viivin & wagnerin tai fingerporin.
Siinä koko sarjakuva noin lyhyesti.

Muutamia terveitä merkkejä on ilmassa mutten enää jaksa innostua niistä näin varhaisessa vaiheessa.
läpilyönti on keskimäärin se kahdesta kolmeen vuotta minimissään(on muutama poikkeustapaus jotka vahvistavat säännön) mutta se on kvartaalimaailmalle iäisyys ja mahdottomuus pyörittää tappiota.

Emppu

  • Känisijä
  • Jäsen
  • Viestejä: 501
  • "I don't even believe in Jebus!"
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #79 : 01.11.2011 klo 23:10:20 »
jakelumenetelmissä on toki rutkasti parantamisen varaa, mutta isoin syy on se että sarjakuvakin on kaupallista toimintaa.
Laatu ja myynti ovat usein synonyymejakin mutta taattua se ei ole.
Se mitä on tarjolla myy, jos sitä ei ole se ei myy.
Jokaisen suomalaisen, akateemisen, info tai kivijalkamyymälän idea on myydä ei hankkia kaikkea kymmentä kappaletta varastoon jos vaikka hyvä löydettäisiinkin. Jokaiseen kirjastoon hommataan verovaroin kirjoja näennäisen ilmaiseksi mutta verovarat eivät ole taikarahaa jota jaetaan rajatta.
Olisiko joka kirjastossa kaikkia kotimaisia ja täydet setit ulkomaista käännettyä ja kääntämätöntä sarjakuvaa jos olisi budjettia? varmaan olisi.
Mutta toiveajattelun ja reaalimaailman välillä on kumma kyllä ero.

Tarkoitin nyt kulttuurillisesta näkökulmasta laadukasta, Suomessa nyt on hieman riskaabelia tuottaa puhdasta hömppää (vaikkakin se tuntuu olevan perinteisten televisiokanavien ainoa säännöllisesti seurattua viihdettä). Useimmiten kalliimman tarinankerronnan (elokuvat nyt hienona esimerkkinä sarjakuvan rinnalla) on todella henkilökohtaisista lähtökohdista tehtyjä, jos ei ole silleen kirjasovitelma. Ja se on hieman kaksiteräinen miekka noin kaupalliselta kannalta, joka suosii viihdettä. Siihen mun mielestä auttaisi kaupallisemmin/lukijan kannalta ajattelevat kustannustoimittajat, mutta onko sellaisia, tiedä sitten.  Elokuvissa se osaa välillä toimia, osaltansa sen takia, että kehitysprosessiin osallistuu enemmän kuin yksi ihminen (ellei sitten ole Kaurismäki, mutta Kaurismäki nyt onkin jääräpää). Toisaaltaan kyllä Suomessa uusista tekijöistä on kehittymässä mukavia tekijöitä toimimaan enemmän kuluttajien ehdoilla, vaikka eivät täällä ehkä pyörisikään.
« Viimeksi muokattu: 01.11.2011 klo 23:19:57 kirjoittanut Emppu »

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #80 : 01.11.2011 klo 23:16:39 »
Mikä nyt ei ollut suuria satasia nähnyt. Vai saako sadasta lainaajasta samanlaisia lukemia, mitä sadan kirjan ostajasta?

Ei ne köyhät lainaajat olis niitä kuitenkaan ostaneet. Eikä haluamiaan kirjoja kukaan pysty kaikkia mitenkään ostamaan. Tärkeintä on että tässä on kuitenkin joku sopimus josta heruu edes jotain rahaa tekijöillekin. Tämä keskustelu on käyty ennenkin. En mene tähän enää.

Timo

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #81 : 01.11.2011 klo 23:32:21 »
Tarkoitin nyt kulttuurillisesta näkökulmasta laadukasta, Suomessa nyt on hieman riskaabelia tuottaa puhdasta hömppää (vaikkakin se tuntuu olevan perinteisten televisiokanavien ainoa säännöllisesti seurattua viihdettä). Useimmiten kalliimman tarinankerronnan (elokuvat nyt hienona esimerkkinä sarjakuvan rinnalla) on todella henkilökohtaisista lähtökohdista tehtyjä, jos ei ole silleen kirjasovitelma. Ja se on hieman kaksiteräinen miekka noin kaupalliselta kannalta, joka suosii viihdettä. Siihen mun mielestä auttaisi kaupallisemmin/lukijan kannalta ajattelevat kustannustoimittajat, mutta onko sellaisia, tiedä sitten.  

ihan loppuun totean että eipä kovin montaa ole, mutta tuota.... luitko mitä kirjoitin?

On niitä joille kaupallinen =hömppää BBtissejäjaläppääPumPumPamPam ja sitten on erikseen se Taide.
Näin ajattelevia ei voi auttaa, niistä kun saa saman kun ihmisestäkin.
On viihdettä, taidettä ja molemmissa on ihan liikaa hömppää niin valtavirrassa kuin UGssa.
Ja en puhu niistä tai kaikkien yhteensulautuiman promillesta jolla on mitään ansioita vaan ihan kaupallisista laiesta..
Kysyntää ei synny tyhjästä silloin kun itse tuote on Maslown tarvehierarkian ulkopuolella eikä vaikuta suoraan suvunjatkoon johtavan toiminnan harrastamiseen.
On oltava tarjonta ensin.

Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuuden voi yrittää rakentaa nykyjärjestelmän varaan ja toivoa ettei mikään poliittinen taho kajota kirjastomäärärahoihin ja kulttuuritukiin.
Tai sitten ihan reilusti kaupallistamaan kenttää.
Oikeaa palkkaa oikeasta työstä.
« Viimeksi muokattu: 02.11.2011 klo 02:16:48 kirjoittanut Curtvile »

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #82 : 02.11.2011 klo 01:57:55 »
Pelit, elokuvat ja kirjat ovat saavuttaneet tietyn lakipisteen, jossa kasvua ei enää oikein ole.
Onko sulla tämän tueksi jotin oikeaa dataakin vai kuulostiko vaan raflaavalta?

Sarjakuvan kustantaminen on markkinarako.
Tämä on varmaan kanssa tuolta raflaavuusosastolta eikes jeh?
Moni kustantaja on varmaan täysin samaa mieltä. Rako eli ns. kankkulan kaivo.

Emppu

  • Känisijä
  • Jäsen
  • Viestejä: 501
  • "I don't even believe in Jebus!"
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #83 : 02.11.2011 klo 02:33:14 »
ihan loppuun totean että eipä kovin montaa ole, mutta tuota.... luitko mitä kirjoitin?

On niitä joille kaupallinen =hömppää BBtissejäjaläppääPumPumPamPam ja sitten on erikseen se Taide.
Näin ajattelevia ei voi auttaa, niistä kun saa saman kun ihmisestäkin.
On viihdettä, taidettä ja molemmissa on ihan liikaa hömppää niin valtavirrassa kuin UGssa.
Ja en puhu niistä tai kaikkien yhteensulautuiman promillesta jolla on mitään ansioita vaan ihan kaupallisista laiesta..
Kysyntää ei synny tyhjästä silloin kun itse tuote on Maslown tarvehierarkian ulkopuolella eikä vaikuta suoraan sukujatkoon johtavan toiminnan harrastamiseen.
On oltava tarjonta ensin.

Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuuden voi yrittää rakentaa nykyjärjestelmän varaan ja toivoa ettei mikään poliittinen taho kajota kirjastomäärärahoihin ja kulttuuritukiin.
Tai sitten ihan reilusti kaupallistamaan kenttää.
Oikeaa palkkaa oikeasta työstä.

Mä puhuisin enemmän korkeakulttuurisarjakuvasta, mikä sinänsä on hieman vaikeammin omaksuttavaa piirien ulkopuolisena, ja viihteestä sellaisena, mikä on helpompitajuisempaa. Molempia on huonoja, hyviä kuin keskinkertaisia. Kuitenkin kestävän kulttuurin tuottaminen vaatii sitä, että alituisesti tähdätään tekemään itse työt tarkoitushakuisesti ja päämäärällisesti, mikä itsestään pitäisi nostaa kynnystä puhtaan kertakäyttökukttuurin tuottamiseen. Ei se tietenkään laadukasta viihdettä uhkaisi.

Kuitenkin yksi keskeinen ongelma tuntuu alituisesti nousevan, kun näistä asioista keskustellaan; miksi sarjakuvia ostetaan niin vähän ja miksi se on aliarvostetumpaa kuin televisio tai kirjallisuus, ja miksi tällä alalla ei liiku paljon rahaa. Selkeä ongelma tuntuu olevan se, että ei ole uusia ostajia, vaan samoista kilpaillaan keskenään kuin aktiivisesti yritettäisiin kammeta uusia lukijoita mukaan. Hömpän tai how do you say it in Finnish, some sort of gateway comics, uusille lukijoille, selkeästi kohdennetuille markkinoille olisi tietenkin yksi keino tällaisia hommata, mutta se tarvitsis sitten kohdemarkkinointia, sarjakuvan lukijaystävällisyyden natsittamista sisällön kustannuksella ja niin pois päin. Eli ehkä enemmän kertakäyttöisempää sarjakuvaa, mitä olisi järkevä tehdä. Ei se tietenkään tarkoita, etteikö parastansa voi antaa, mutta helvetisti se kyllä sitten tarvitsee intohimoa alaa, teemaa, aihetta kohtaan.

Kulttuuriin nyt ei hirveästi kysyntä-tarjonta-suhde pelannut. Japanilaiset tekivät pelin, missä kieritetään helvetin palloa, ja tadaa, se loi tarjontaa hyvänä tuotteena. Sama pätee moneen muuhun; hyvin tekemällä, hyvin kehittämällä, luodaan kuluttajakunta, joka ostaa. Veikkaisin Petteri Tikkasen Kanerva-sarjalla olevan tällainen kuluttajakunta, pieni sellainen, mutta onpahan kumminkin.

Onhan sitten henkilöihannointi asia erikseen, mutta tällä alalla yksi merkittävä asia luomaan tarvetta. Tunnen ihmisiä, jotka ostaa Wiredinkin vain sen takia, Ellis on päässyt motkottamaan siihen jotakin. Samoin kuin niitä, jotka ostaneet levyn sen takia, että joku lempitekijä piirtänyt kannet. Minulla on perkele Rob Zombien käsikirjoittamat sarjakuvat vain sen takia, että se on ne käsikirjoittanut.

Irrationaalisiahan nämä tarpeet ovat ja vaikeaa ennakoida, miten myydä asioita, mutta hyvillä tuotteilla ja panostuksellahan näitä luodaan. Ongelmana on tietoisuuteen tuominen kuin se, että tuotteessa sinänsä olisi vikaa. Siihen kaikella pelottavalla markkinointistrategiajargonilla päästään, mutta kun se vain vaatii pirusti sellaista työtä, joka on pitkäkestoista ja jatkuvaa.

Ja ota huomioon, että todella harvat suomalaiset viihdeteokset tulevat mitenkään ilman toimeen valtion tukea; peliteollisuudella on Tekes ja elokuvilla Avekit sun muut. Tietenkin se nostaa kysymyksen, miksi vitussa täällä pitää mitään tehdä, mutta siihen vastaisin kyllä, että puhtaasta raivosta ja intohimosta asioista kuin asioita tässä maassa syntyy. Toivottavasti se jokusen elättää omin voimin ja osaamisin, eihän me kaikki voida olla ammattilasia, vaikka kuinka tahdottaisiinkin.
« Viimeksi muokattu: 02.11.2011 klo 02:43:39 kirjoittanut Emppu »

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #84 : 02.11.2011 klo 04:04:30 »
Onko sulla tämän tueksi jotin oikeaa dataakin vai kuulostiko vaan raflaavalta?


itse arvaisin että on raflaavan trendikästä.
Tai sitten lurker muistelee yli vuoden takaista arviota että nousu laskee vuoteen 2015 mennessä
saavutettuaan...köh köh ..70,1 miljardin dollarin dollarin rajan.
jotta ei jää epäselväksi tämä on vain 51,6 miljardia euroa.
Suomen valtion budjetiksi 2012 arvioidaan ilman nettolainanottoa 43,5 miljardia euroa joten selvästikin raja tulee vastaan.

New York Timesin tuoreemman jutun mukaan tosin peliala jatkaa tasaista kasvuaan

Kirjapuolella itketään kun vieläkin pitää myydä vanhoja Pottereita ja kaiken maailman dan browneja.
Tuo meni kyllä raflaavuuden puolelle.
Minussa asuu lauma terrierejä jotka tykkää repiä.

Elokuva ja pelit ottavat kirjoja enemmän osumaa piratismista mutta aika kivasti tuntuvat kaikki klenkkaavan eteenpäin.
Tosin ottaen huomioon e-kirjat niin kyllähän tämä kirjapuolella ajankohtaiseksi tulee tämäkin puoli.

Sarjakuvan kustantaminen on kaupallista toimintaa jolla on kulttuurinen pohja. Jotta sarjakuvaa luettaisiin ja tehtäisiin pitää olla jonkinlainen historia MUILLAKIN kuin tekijöillä ja HC-faneilla (sen ironia että sanoo tämän sarjakuvafoorumilla riemastuttaa itseäkin).

Taannoin olin (ei, en edes yritä väittää että vaan poikani takia) Turun kirjastossa nuorille*köh* tarkoitetussa sarjismiitissä jossa Petri Hiltunen puhui omista töistään ja kokemuksistaan.
Se miten sekä kirjastovirkailijan ja muutaman paikalla olleen silmät levisivät epäuskosta kun Hiltunen kertoi elättävänsä itsensä piirtämällä kertoo kaiken.

ja sama pätee sarjakuvakustantamiseen.
Itse nostan hattua kaikille pienkustantajista niihin isoimpiin jotka ylipäätään tätä rulettia pelaavat. Vierestäkatsovana välistä ihailen miten venäläisen ruletin säännöillä homma oikein eteneekään.

Empun kommentti sisältää monta osuvaa kipupistettä joista osuvin on markkinoitten koko.
Erään sarjakuvatutun kanssa oli männä päivänä keskustelu tästä ourobos-efektistä, miksi jokin myy miksi ei.
Suomenkieleen on pesiytynyt mukavuusaluuena tunnettu kummajainen jossa samat piirit ruokkivat toistensa ihqutuksia(meni oikein menihän?) minkä kerkeävät.

Siinä ei ole mitään outoa tai kummaa, ihmiset ajautuvat omiin heimoihinsa aina, sarjakuvaheimo on eittämättä mukavimpia ja hauskimpia joita on. Ainoa mutta on että heimon ulkopuolella on valtava joukko väkeä jotka kyllä voisivat olla osa potentiaalia mutta kun meille pitäisi rakentaa ensin sarjakuvakulttuuri.
TuontiAnkka toki on joka parturikampaamossa ja odotushuoneessa mutta kuka ensimmäisenä iskee rahansa likoon ja pistää pystyyn sarjakuvajulkaisun (minulle on vakuutettu että lehti se vasta kuollut formaatti onkin) jota kautta monen eri lajityypin sarjakuvaa saisi huokeasti ympäri maata,niin että syntyisi uusia kuluttajakuntia?
Vaikka työt jakaisi isonkin sakin kesken ja tekisi miten halvalla ja saisi vielä tuetkin rumba on sen verta iso että oksat pois ja puolet naapurinkin metsästä.


Etuna olisi että saataisiin lisää ammattilaisia, puoliammattilaisia ja niiksi haluavia. Ja potentiaalisesti suurempi yleisö, joka vaatii useamman vuoden pohjatyön ja lanseerauksen.
Ja sen että uskaltaa itsekin mennä sinne oman pienen laatikkonsa ulkopuolelle. Empun ehdotus että tekee niin hyvän laatikon että kaikki haluaa sinne on toinen vaihtoehto, mutta oli japanilaisilla pelit joissa pallot pyörii niin sehän lupsakkaa, ei minun juttuni. Ainoat japanilaiset pallot joista on ollut mitään iloa on hankittu erinäisille naisystäville.

Haavekuvana mihin päästä tällä metodilla on toinen esimerkki: sarjisfestareilla Warren Pleece selitti kuinka teki omakustannelehteä veljensä kanssa ja aina välillä rahoitti omakustanteensa tekemällä töitä isoille sarjiskustantamoille piirtäjänä.
Tilanne josta hyötyvät niin lukijat tekijät kuin kustantamotkin
Epäilen kyllä vankasti tarjonneeni useammallekin madolle aterian ennen moisen ihmeen varsinaista yleistymistä Suomen sarjakuvakentällä.


Mutuna raflaten kehtaan väittää että vaikka enin osa kvaakin lukijoista toki tietää Fogelbergin luomuksen valtaosalle suomalaisia Pekka puupää on ELOKUVAhahmo, mikäli tunnistavat hahmon.

Pienissä piireissä kaikki ovat hifistejä ja voivat jakaa tekijän uran kausiin, vaiheisiin, tekniikkoihin, joskus jopa sen perusteella että ovat itse olleet paikalla, mutta jotenkin sitä toivoisi parempaa sille taidemuodolle jota rakastaa.
Periksi ei silti anneta, itse vaan ennemmin menen tappelemaan tajuten että suhdeluku on 12:1 vastaan ja turpaan tulee ihan tasan mutta sitten vaan noustaan kuin luottaen että mystisesti kaikki on hyvin.

ei saa käsittää väärin, toivon kotimaiselle sarjakuvalle kaikkea hyvää vaikka minulla sen kanssa usein ongelmia onkin.
Joka kerta kun sanon että sarjakuva tarvitsee enemmän markkinointia ja kaupallisuutta nousee varmasti monen niskakarvat pystyyn.

hikipajoja en kaipaa enkä väärinymmärretyjen taiteilijoiden ghettoja vaan paljon sarjakuvaa, ihan joka tyylillä ja lajityypillä, lapsista vanhuksiin molemmille sukupuolille yhdessä ja erikseen. Niin että se on saatvailla ja että sen tekijät saavat siitä korvauksen.


Timo Kähkönen

  • Vieras
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #85 : 02.11.2011 klo 07:34:47 »
Väitän, että suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus on ulkomailla.

On järjetöntä rajata kohderyhmäkseen 0,08% maailman väestöstä, jotka kaiken lisäksi lukevat lähestulkoon vain Aku Ankkaa.

Suomi elättää pari tekijää, mutta kymmenet muut lahjakkaatkin tekijät enemmän tai vähemmän kituuttavat, hakevat apurahoja ja jos eivät niitä saa, työmarkkinatukea tai toimeentulotukea.

Kansainvälistymisestä on tullut 2000-luvulla jopa jonkinlainen buumi, mutta tulokset ovat olleet pikemmin taiteellisia kuin taloudellisia. Julkaisuohjelmat ovat myös painottuneet ns. kokeelliseen nykysarjakuvaan, jolla ei välttämättä pystytä tavoittamaankaan suuria yleisöjä. (Kristian Huitula 2010: https://publications.theseus.fi/handle/10024/16169)

Tästä nousee esiin kysymyksiä:

Mitä kanavaa/kanavia pitkin riittävän suuria kansainvälisiä yleisöjä voisi saada?

Mistä maista niitä voi saada? Voiko saada ylipäätään?

Kuinka moni ulkomailla haluaa lukea vinksahtanutta vaihtoehtosarjakuvaa ja maksaa siitä?

Entä jos tehdään epä-vinksahtanutta, yltiö-kaupallista valtavirtasarjakuvaa, riittääkö kuitenkaan iskupotentiaali, kun vastassa ovat kovat kansainväliset nimet?

Kirjat: Kuka niitä enää lukee?

Sanomalehdet: Rosa väittää, että sanomalehtiä ei enää lue edes lasten vanhemmat. Tavoittaa kuitenkin 2,2 miljardia ihmistä joka päivä ja vuodesta 2006 vuoteen 2010 levikit eivät ole tippuneet juuri ollenkaan.

Internet: Miten muuttaa homma rahaksi? Tavoittaa kuitenkin 1,9 miljardia ihmistä joka päivä.

Mobiili: Pikkuruutu, suurennuslasi pitää olla takataskussa. On kuitenkin lähes jokaisella, kohta myös kehittyvissä maissa.

Tablet: Näytön koko riittää, mutta Amerikassakin vasta 7%:lla on se, tosin määrä kaksinkertaistui vain 4 kuukaudessa.
« Viimeksi muokattu: 02.11.2011 klo 16:50:53 kirjoittanut Timo Kähkönen »

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #86 : 02.11.2011 klo 09:08:13 »
....kirjastot ovat yksi merkittävä riistäjä suomalaisten sarjakuvapiirtäjien kukkarosta, kun jokainen, joka lukee teoksen, ei maksa pennin hyrrää lukukokemuksestaan.

Jokainen veronmaksaja maksaa kyllä monta pennin hyrrää lukukokemuksestaan. Kirjastot ovat osa suomalaisen yhteiskunnan tulontasausjärjestelmää. Kirjallisuus, ja sitä kautta sivistys, kuuluu kaikille, ei vain hyvätuloisille.

Kirjastot ovat tehneet sarjakuvan eteen valtavasti työtä. Hassua, että joku voi ajatella näin...

kaltsu

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 869
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #87 : 02.11.2011 klo 09:20:01 »
Jokainen veronmaksaja maksaa kyllä monta pennin hyrrää lukukokemuksestaan. Kirjastot ovat osa suomalaisen yhteiskunnan tulontasausjärjestelmää. Kirjallisuus, ja sitä kautta sivistys, kuuluu kaikille, ei vain hyvätuloisille.

Kirjastot ovat tehneet sarjakuvan eteen valtavasti työtä. Hassua, että joku voi ajatella näin...

Jännä että kirjastoista ajatellaan yleisesti näin ylevästi ja hyväksyvästi vaikka käytännössä touhu lähentelee moraalisen hyväksyttävyyden rajoja samalla tapaa kuin joku waretuskin. Kirjasto ostaa kirjaa yhden kappaleen ja lainaa sen tuhannelle. Selkeätä tulonmenetystä kustantajalle laskutavasta riippumatta.

Kaiken huipuksi ihmiset jotka eivät kuunaan ole kirjoja lukeneet, eivätkä lue, joutuvat verovaroin tukemaan näitä laitoksia. Käytännössä maksamaan toisten tarpeet nauttia viihteensä ilmaiseksi.

Ei kyllä mäkin kirjastolaitosta arvostan (vaikken palvelujaan juurikaan käytä).

Katsotaan tilannetta hiukan toiselta kantilta; miksemme verovaroin tukisi myös waretettuja tuotteita? Miksei Teostot sun muut perustaisi torrent-saitteja joiden mainostuloista tekijät saisivat vielä enemmän tuloja? Hmmmh?
« Viimeksi muokattu: 02.11.2011 klo 09:35:03 kirjoittanut kaltsu »

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #88 : 02.11.2011 klo 10:01:31 »
Kaiken huipuksi ihmiset jotka eivät kuunaan ole kirjoja lukeneet, eivätkä lue, joutuvat verovaroin tukemaan näitä laitoksia.

Onko tämä ironiaa?!?

Ellei, niin kuvaa kyllä hyvin yleisempääkin asennetta kirjoja ja kirjailijoita kohtaan.

Vantaalla omakoti-tontin saanut valmistaloaan rakentava mies kertoo Hesarissa (2.11.2011) näkemyksensä järjestelystä, että eliitin jäsenet saisivat ohittaa tonttijonossa: "Urheilijat ovat tonttinsa ansainneet, mutta en naapuriin mitään kirjailijaa haluaisi näillä perusteilla."

Sitten vielä loppukommentti: "Vaikkei minulla mitään kirjailijoita vastaan olekaan."

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 642
Vs: Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus
« Vastaus #89 : 02.11.2011 klo 10:36:45 »
Kaiken huipuksi ihmiset jotka eivät kuunaan ole kirjoja lukeneet, eivätkä lue, joutuvat verovaroin tukemaan näitä laitoksia. Käytännössä maksamaan toisten tarpeet nauttia viihteensä ilmaiseksi.

"Asiat joita en käytä mutta joihin menee verorahojani"-lista olisi aika pitkä jokaisella. Minusta Tampereelta pohjoiseen ei tarvita minkäänlaista infrastruktuurin ylläpitoa kun en minä sitä käytä...
Ja ilman kirjastoja saatettaisiin hyvinkin olla tilanteessa jossa Suomessa olisi vain Aku Ankka, Viivi&Wagner ja Fingerpori, jos edes noitakaan. Minullakin on hyllyssä esim. yksi Kaltsun albumi joka ei olisi siellä jos en olisi tekijän juttuja aiemmin kirjastosta luetuista julkaisuista lukenut...(mutta minulla on myös aika salliva asenne myös kulttuurituotteiden waretukseen ja Teoston torrent-site ei kuulosta ollenkaan pahalta)