Kvaakkilaisten sarjakuvasivistys

[roju]

Näin tänään kirjakaupassa jättikokoisen kirjan Bayeuxin seinävaatteesta. Tiesin että sellainen täytyy olla olemassa. Voi kun vielä rikastuisi ennen kotiinpaluuta, ois aika paljon muutakin shopattavaa. Just kirjoja ja levyjä, ovat täällä pääsääntöisesti halvempia ja paljon on sellaista mitä ei Suomesta saa. Vaan tulee kalliiksi kun pitää ostaa paljon kerralla.

[MarkZero]

...Lähes kaikki Miyazakin leffat on tullu nähtyä ja aika monesta oon tykännykki. Grave of the fireflies on erittäin hieno elokuva.

"Grave of the fireflies" ei ole Miyazakin vaan Takahatan ohjaama animaatio.
http://nausicaa.net/miyazaki/grave/

Eiks me voitas vielä tapella vähä lyijykynistä?

"the first rule of the fight club is..."

Eli milloin vaan!

[Curtvile]

Niin ja piti sanoa vielä että Kaltsu on kehunut täällä aika montaa paskaa kulttuurituotetta, myös sarjakuvia. Mutta toki se tietää sarjishommista jotain ja sen takia yritän pistää korvan taakse jos se hehkuttaa jotain. Joskus natsaa, joskus ei. Sama koskee toki monia muitakin Kvaakkilaisia.

Ehkä Kaltsu tarkoitti juuri tätä, en tiedä kylläkään, mutta ensiarvoisen tärkeää kaikessa kritiikissä on tietää mikä on kriitikon ja oman makusi suhde.
Ovatko ne lähes yksi yhteen ,täysin päinvastaiset keskenään vai jotain siltä väliltä? On tahoja joiden kehut painavat vaakakupissa ja niitä joiden kehut eivät todellakaan saa hyppimään innosta. joidenkin haukut saavat ryntäämään riemulla tutustumaan aiheeseen.
Sitä mitä tekoa sillä on sivistyksen kanssa on ihan toinen juttu. Maku ja sivistys eivät ole sama asia. Itse edes yritän pitää päätäni kiinni asioista joista en tiedä ja koetan olla haukkumatta muille mahdollisesti tärkeitä asioita omasta kannastani huolimatta.
todistetusti tämä ei kovin usein toimi, mutta yrittää täytyy.

[Lurker]

Voisiko sarjakuvasivistys ollakin sitä, että osaa lukea oikein sarjakuvaa? Että ymmärtää sarjakuvan kerrontatavat, konventiot, detaljit ja kulttuurihistorian.

Sarjakuvat ovat myös täynnä viittauksia sarjakuvan ulkopuolelle, kuten ketjussa  Taide ja arkkitehtuuri sarjakuvissa on huomattu. Jos niitä ei yleissivistyksen puutteiltaan huomaa, ei välttämättä ymmärrä sitä mitä sarjakuvan tekijä haluaa kertoa.

Sarjakuvasivistys ei siis olisikaan sitä, että "se mistä sarjiksista mä tykkään on sivistynyttä."

[Marsumestari]

Voisiko sarjakuvasivistys ollakin sitä, että osaa lukea oikein sarjakuvaa? Että ymmärtää sarjakuvan kerrontatavat, konventiot, detaljit ja kulttuurihistorian.

Sarjakuvat ovat myös täynnä viittauksia sarjakuvan ulkopuolelle, kuten ketjussa  Taide ja arkkitehtuuri sarjakuvissa on huomattu. Jos niitä ei yleissivistyksen puutteiltaan huomaa, ei välttämättä ymmärrä sitä mitä sarjakuvan tekijä haluaa kertoa.

Sarjakuvasivistys ei siis olisikaan sitä, että "se mistä sarjiksista mä tykkään on sivistynyttä."

Tästä tuli mieleen, että täälläkin varmasti haukutut Dragon Ball ja Ranma ½ sisältävät huumoria, joka ei aukea väärän taustan vuoksia monille Kvaakin keskustelijoille, esim. DB:n sentai-parodia ja Ranman Dragon Balliin ja muihinkin mättösarjoihin kohdistuvat parodiat ja parodioidaanpa yhdessä tarinassa shoujo-mangallekin tyypillistä melodramaattista kuvakerrontaa.

[kaltsu]

Niin ja piti sanoa vielä että Kaltsu on kehunut täällä aika montaa paskaa kulttuurituotetta, myös sarjakuvia. Mutta toki se tietää sarjishommista jotain ja sen takia yritän pistää korvan taakse jos se hehkuttaa jotain.

Tää kommentti ilahdutti mua kovasti vaikka ensimmäinen lause onkin luonnollisesti täyttä puppua.

Valitettavan harvoin tulee kyllä hehkutettua mitään sarjakuvia. Ei oo varsinkaa viime aikoina eksyny käsiin mitään hehkuttamisen arvoista. Tän kesän suuri missio onki löytää pitkästä aikaa joku uus sarjakuva jota vois innolla kavereilleen ja kvaakkilaisille mainostaa.

Tyttöystävän löytäminen vois olla sit vaikka ens kesän suuri missio. Asiat tärkeysjärjestykseen.

"Grave of the fireflies" ei ole Miyazakin vaan Takahatan ohjaama animaatio.

D´oh!

Ehkä Kaltsu tarkoitti juuri tätä, en tiedä kylläkään, mutta ensiarvoisen tärkeää kaikessa kritiikissä on tietää mikä on kriitikon ja oman makusi suhde.

Tämän ymmärtäminen lienee jo itsessään osoitus jonkintasoisesta sivistyksestä.

Voisiko sarjakuvasivistys ollakin sitä, että osaa lukea oikein sarjakuvaa? Että ymmärtää sarjakuvan kerrontatavat, konventiot, detaljit ja kulttuurihistorian.

Ehdottomasti.

Tässä vaiheessa keskustelua täytyy kuitenki korostaa sitä että hyvän sarjakuvasivistyksen omaamisen ei luonnollisestikaan pitäisi olla edellytys sarjakuvasta nauttimiseen. Vasta siinä vaiheessa kun asioista haluaa muiden harrastajien kanssa keskustella, alkaa sivistyksen määrä ja tasot muuttua merkityksekkäämmiksi.

[DotC]

Poimin nyt pari kohtaa keskustelun varrelta kun innostuin ärtymään. 

Bonarina minusta on kiinnostavaa huomata, kuinka supersankarisarjakuvien aihelmat on samoja kuin vaikka kreikkalaisten maljakkomaalausten, Trajanuksen pylvään tai Bayeux'in seinävaatteen sankaritarinat. Vain käyttöliittymä on eri. Tämä ei kai sitten kiinnosta ihan niin montaa Marvelin lukijaa, joten ei meillä ehkä sitten olisi aiheesta sen enempää puhuttavaa.

Ollaanpas sitä nyt yleistäviä. Kuitenkin varmaankin 80%  sarjakuvalukemisestani (aku ankkaa ei lasketa) sivumäärällisesti on ollut Marvelin supersankarointia, mutta tuo kuulostaa silti ihan mielenkiintoiselta.

On ihan oma juttunsa puhua jostakin kulttuurinalueesta "ironisesti", "kitsinä" tms. Esim. kyllä minäkin voin katsoa Star Wars-leffoja ihan innoissani mutta en kyllä mene sanomaan että ne on oikeasti korkeatasoista elokuvakulttuuria tarinallisesti tai taiteellisesti. Että ne oikeasti antaisivat jotain katsojalle tai että tekijä olisi oikeasti mukana työssään. Oikeesti ne on mitä on: Popmassakulttuurihöpöä. Hauskaa, muttei hyvää.

Miksei viihdyttävä voi olla hyvää? Onko sinulla nyt käytössä hyvälle joku aivan eri määritelmä? Eikö viihdyttämiseen tähtäävä ja siinä suvereenisti onnistuva teos voi sitten olla hyvä? Minua jotenkin hämää ajatus, että tekijän pitää teokseen vuodattaa sydänvertaan ja teoksen pitää käsitellä elämää, maailmankaikkeutta ja kaikkea syvästi koskettavalla tavalla, ennen kuin se voi olla Oikeasti Hyvää.

[Outi]

Miksei viihdyttävä voi olla hyvää? Onko sinulla nyt käytössä hyvälle joku aivan eri määritelmä? Eikö viihdyttämiseen tähtäävä ja siinä suvereenisti onnistuva teos voi sitten olla hyvä? Minua jotenkin hämää ajatus, että tekijän pitää teokseen vuodattaa sydänvertaan ja teoksen pitää käsitellä elämää, maailmankaikkeutta ja kaikkea syvästi koskettavalla tavalla, ennen kuin se voi olla Oikeasti Hyvää.

Nyt mennään Suurten Kysymysten Äärelle... Tässähän on kyse koko länsimaisen ihmisen kulttuuriperinteestä, sen historiasta, syistä ja seurauksista. Vaikea tiivistää tuhansia vuosia 20:n lauseen Kvaakkitekstiin 

Kuinkas se antiikin Roomassa menikään: Kansa pysyi rauhallisena & tyytyväisenä, jos ne sai riittävästi leipää ja sirkushuveja. Mutta onhan elämässä jotain muutakin...? Onhan? Siis jopa sarjakuvissa...??

Sen lisäksi että massakulttuuri/kulttuuri/taide viihdyttää meitä ja vie huomion jokapäiväisestä tylsyydestä/vääryyksistä yhteiskunnassamme ja elämässämme, voi se myös:

- Osoittaa epäkohtia itsessämme ja yhteiskunnassamme
- Pitää aivomme liikkeessä sen sijaan että turtuisimme
- Kasvattaa tietoisuuttamme maailmasta ja eri tavoista elää ja ajatella

ja näin ollen
- Luo yhteisöllisyyttä
- Kasvattaa meitä ihmisinä
- Aktivoi meidät toimimaan sen puolesta, minkä näemme hyväksi

josta seurauksena
- maailma muuttuu ainakin 2 grammaa paremmaksi paikaksi meille/muille/eläimille elää

...siis vain pienen osan mainitakseni. Itse haluan aina katsoa purkkaleffoja koska aivo on laiska ja selkäranka heikko mutta onneksi mies pakottaa aina "vaihtoehtoleffoihin" ja aina olen pikku hiukka parempi ihminen kun ulos tulen koska a) opin jotain Kirgiisialaisesta maataloudesta ja sen ongelmista, b) tajuan että Iranissa menee ihmisillä oikeasti huonosti ja/tai c) ymmärrän yllättäen että oikeesti muslimit on ihan normaaleja ihmisiä.

Eli kun luen sarjakuvaa tai katson leffaa, voin aina kysyä itseltäni: Tekeekö tämä minusta henkisesti laiskemman/ huonomman ihmisen vai antaako tämä minulle jotain, joka johtaa johonkin parempaan?

Lisäys: Hayao Miyazakin tuotanto on siitä hyvä esimerkki että se on viihdyttävää, supersuosittua ja silti sisältää sen "maailmaa parantavan elementin" eli töiden (sarjakuvat, animaatiot) läpi suodattuu miehen maailmankatsomus ja syvällisiä ajatuksia esim. ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta.

[Marsumestari]

Kuinkas se antiikin Roomassa menikään: Kansa pysyi rauhallisena & tyytyväisenä, jos ne sai riittävästi leipää ja sirkushuveja. Mutta onhan elämässä jotain muutakin...? Onhan? Siis jopa sarjakuvissa...

Mutta kumman lukeminen oikeasti sivistää, hyvän tietokirjan vai asiapitoisen sarjakuvan? Veikkaisin tietokirjaa. Mielestäni hyvän sarjakuvan perusedellytykset eivät ole samat kuin tietokirjoilla. Jos sarjakuva saa ajattelemaan ja tuo esiin vähemmän tunnettuja  tärkeitä asioita mutta se on vain plussaa.

Tulipa mieleen, että Astro Boyssa, joka on Tezukaa kaupallisemmasta päästä, näkyy Tezukan arvo- ja ajatusmaailma aivan siinä missä Adolfissa, Phoenixissa ja Buddhassakin.

[Sil5i]

Ei oo varsinkaa viime aikoina eksyny käsiin mitään hehkuttamisen arvoista. Tän kesän suuri missio onki löytää pitkästä aikaa joku uus sarjakuva jota vois innolla kavereilleen ja kvaakkilaisille mainostaa.

MAINOS HÄLYYTYS!!![/b]
Viime PelitLehti/WallunPalsta

Tsekkaa Kaltsu näitä jos et ole vielä nähnynnä. Kaverin hengentuotteille etsitään tehokkaampaa servua niin saattaa olla, että linkki ei toimi tulevaisuudessa. (Kotisivut on www.cheston.com)

http://70.86.201.113/imageserv2/stilltemporary/archive.html

Mielestäni nämä on hyvä esimerkki siitä kuinka "hyvä" sarjakuva palvelee parhaimmillaan itse sarjakuvamaisuutta.

En lähde vertailemaan tai lokeroimaan... Päätä ite onko hauskaa ja inspiroivaa.

--------------------------------------------------------------------------

Ulkona ketjusta: Kaveri tekee myös lyhytelokuvia ja ne taas mielestäni palvelee sitten liikkuvaa kuvaa hyvin. http://70.86.201.113/imageserv2/stilltemporary/moviepage.html

[kaltsu]

Tsekkaa Kaltsu näitä jos et ole vielä nähnynnä.

Oon nähny molemmat aikasemmin.

Älkää hyvät ihmiset postatko enempää suosituksianne tähän ketjuun. Länsimaisen sarjakuvan kentässä on hyvin vähän mitään mainitsemisen arvoista, mihin en olisi jo tutustunut ja ne entuudestaan tuntemattomammatki löydän kyllä omin voimineni netin avustuksella tai kavereideni kirjahyllystä.

Mangasuosituksia voi paiskoa seuraaviin ketjuihin:
Mangavinkkejä?
Alternative mangaa?

[DotC]

Sen lisäksi että massakulttuuri/kulttuuri/taide viihdyttää meitä ja vie huomion jokapäiväisestä tylsyydestä/vääryyksistä yhteiskunnassamme ja elämässämme, voi se myös:

- Osoittaa epäkohtia itsessämme ja yhteiskunnassamme
- Pitää aivomme liikkeessä sen sijaan että turtuisimme
- Kasvattaa tietoisuuttamme maailmasta ja eri tavoista elää ja ajatella

ja näin ollen
- Luo yhteisöllisyyttä
- Kasvattaa meitä ihmisinä
- Aktivoi meidät toimimaan sen puolesta, minkä näemme hyväksi

josta seurauksena
- maailma muuttuu ainakin 2 grammaa paremmaksi paikaksi meille/muille/eläimille elää

Tottakai tuo on hyvä ja tavoiteltava päämäärä, mutta tahdoin vain kysyä, että miksei teos, joka ei kehitä lukijaansa mitenkään voi olla hyvä? Ja onko hyvän teoksen määritelmänä sitten juuri se, että se tekee jotain edellämainituista?

Itsekin usein pidän parempana ns. syvällisempiä teoksia, mutta en itseisarvoisesti, eli ensisijaisesti teoksen tulee olla nautinnollista (sisällön herättämä ahdistus ja maailmantuska laskettakoon nautinnoksi) luettavaa.

Entäs sitten sarjakuva, joka on sisällöllisesti täynnä tyhjää, mutta on erittäin taitava ja sarjakuvan mahdollisuuksia innovatiivisesti hyödyntävä teos? (olisko se nyt sit sitä taidesarjakuvaa) Eikö se voi olla hyvä?

[Antti Vainio]

Miksei viihdyttävä voi olla hyvää?

Yleensä on. Sarjakuvien kanssa on onneksi niin että ollakseen viihdyttävää sen tekemisessä on pakko käyttää jonkun verran aivoja ja luovuutta. Supersankarisarjakuvissa  ei edes yritetä ja siksi ne eivät viihdytä. Sarjakuva eroaa edukseen  tässä asiassa  ruoasta, joka ei voi olla hyvää jos se on terveellistä.

[kaltsu]

Miksei viihdyttävä voi olla hyvää?

Tota... millä mittapuulla sä sit mittaat viihdyttävän?

Menet tuskin väittämään vaikkapa Kauniita ja Rohkeita hyväksi tv-sarjaksi tai edes viihdyttäväksi sellaiseksi, vaikka sen parissa viihtyvät miljoonat kotirouvat?

Viihdyttävä voi olla hyvää ja hyvä on yleensä viihdyttävää, mut viihdyttävä ei oo automaattisesti hyvää.

Loppupeleissä vain sä päätät minkä parissa sä viihdyt mut asioiden yleiseen arvottamiseen täytyy olla muitaki keinoja ku pelkkä henkilökohtainen perstuntuma.

Ite oon äärettömän kiitollinen siitä että mulle on joskus joku itseäni valistuneempi kertonu että on olemassa parempaakin luettavaa kuin ne lähidivarista kassikaupalla kannetut marvelit ja muut. Vaikka viihtyihän niidenkin parissa.

[Antti Vainio]

Valitettavan harvoin tulee kyllä hehkutettua mitään sarjakuvia. Ei oo varsinkaa viime aikoina eksyny käsiin mitään hehkuttamisen arvoista. Tän kesän suuri missio onki löytää pitkästä aikaa joku uus sarjakuva jota vois innolla kavereilleen ja kvaakkilaisille mainostaa.

Tiedän että et ole oikeasti mikään vanha bore jolla kasvaa naavaa sieraimista mutta asiayhteydestä irroitettuna tuosta ylläolevasta kommentista tulee mieleen ne vanhat pierut joiden mielestä mitään hyvää musiikkia ei ole tehty 70-luvun jälkeen.

 Ihan parin viime kuukauden aikana on tullut luettua ensimmäistä kertaa Maalari ja merirosvo, Queen & Country ja 100 Bullets jotka oli kaikki  ilahduttavan skarppia viihdesarjakuvaa. Tällä viikolla ostamani uusi Glömp sai myös  hyvälle tuulelle, kotimaassakin riittää potkua. Kaikenkaikkiaan sarjakuvat on aika viriiliä popkulttuuria, sieltä löytyy paljon enemmän ilonaiheita kuin vaikka elokuvan tai rokkimusiikin puolelta tällä hetkellä

edit. nostetaanpa pari nimeä tuosta Glömpistä vielä esiin eli esim. Jarno Latva-Nikkola ja Anna-Kaisa Laine oli sellaisia joita olen saattanut lukea aikaisemmin mutta en ole sen kummemmin noteerannut. Pätevät näytöt.  Mainioita sarjakuvia oli paljon muitakin (kuten myös tylsää taidepieruilua mutta ei kai tuon tarkoitus ollutkaan miellyttää kaikkia)