Kvaakkilaisten sarjakuvasivistys

[roju]

Kaikki mitä mun kirjahyllyyn päätyy, edustaa näin automaattisesti mitä parhainta makua. Tosin on teoksia, joita sieltä uupuu. Esim. en edelleenkään ole onnistunut löytämään Mr. Mossen muistelmateosta Voi pojat jospa tietäisitte. Sopisi niin hyvin Musilin viereen. Ja kummastakin pidän oikeasti, en päteäkseni.

Last.fm:ssä tai jossain oli ketju, johon ihmiset postas kaksi listaa autiosaari-levyistä: ne, jotka OIKEASTI ottaisi mukaan autiolle saarelle ja ne jotka "pitäisi" ottaa tehdäkseen vaikutuksen. Hauska idea.

[kaltsu]

Uhhuh uhkaapa luisua kirjallisuus- ja leffakeskusteluksi. Korjataanpa tilannetta.

Jos toisen sarjakuvasuosikit ovat täyttä sontaa ja hän yrittää vakuuttaa sinua niiden korkeatasoisuudesta, älä käytä elämäsi kalliita ja korvaamattomia hetkiä moiseen...

Juu en tietenkään. Jos tiedän et jokin on sontaa, sen korketasoiseksi todistaminen mulle on miltei mahdottomuus.

Lähinnä mietin sellasta tilannetta (mihin usein täällä Kvaakissakin törmää) kun esim innokkaat manga-fanit yrittää selittää että on olemassa myös korkeatasoisempaa ja aikuisillekin suunnattua mangaa. Onhan sitä ihan varmasti olemassa mut nää tyypit lukee yleensä kaiken mahdollisen kuonan mitä niille Japanista tuodaan (how sad is that?) eivätkä he sitten muista sarjakuvista tiedäkään kuin Aku Ankasta, Ryhmä-X:stä ja jostain "belgialaisesta pottunenäsarjakuvasta". Miten voi tämmösille tyypeille kohteliaasti sanoa et "tarkoitat varmasti hyvää mut sun mielipiteillä ja suosituksilla ei oo mun silmissä oikeen mitään painoarvoa"?


Meni taas vähä otaku-vastaseks tää mun ärinä mut esim Otavan manga-kilpailu on viime aikoina ollu omiaan laskemaan ärsytyskynnystä nousevan auringon maan sarjakuvia ja niiden harrastajia kohtaan. Voitte halutessanne kyllä korvata yllä olevassa tekstissä manga-fanin vaikkapa supersankarisarjakuva-fanilla.

Last.fm:ssä tai jossain oli ketju, johon ihmiset postas kaksi listaa autiosaari-levyistä: ne, jotka OIKEASTI ottaisi mukaan autiolle saarelle ja ne jotka "pitäisi" ottaa tehdäkseen vaikutuksen. Hauska idea.

Tollasen säikeen vois tietty avata. Vaikka myöntääköhän kukaan oikeasti lukevansa jotain vain päteäkseen?

[Outi]

Lähinnä mietin sellasta tilannetta (mihin usein täällä Kvaakissakin törmää) kun esim innokkaat manga-fanit yrittää selittää että on olemassa myös korkeatasoisempaa ja aikuisillekin suunnattua mangaa.

Itse olen yrittänyt kaivaa maat ja taivaat löytääkseni sitä mangaa jota aikuinen ihminen voisi lukea ilman selittelyjä ja anteeksipyyntöjä. Ei ole montaa löytynyt! Ja kova on ollut yritys! Englanniksi tai saksaksi ei ole montaa järkevää mangaa julkaistu mutta esim. ranskaksi taas on, johtunee siitä että sielä on yleisöllä on laajempi maku (tai koska aikuisetkin lukee sielä mangaa). Ne OIKEASTI hyvät mangat voi laskea yhden... no, kahden käden sormilla.

Huom. tykkään mangasta, luen mangaa, fanitan mangaa. Mutta osaan erottaa viihteen/höpön jostakin... elämää suuremmasta...

[MarkZero]

Juu en tietenkään. Jos tiedän et jokin on sontaa, sen korketasoiseksi todistaminen mulle on miltei mahdottomuus.

Joo, enkä ole onneksi tätä juuri yrittänytkään.  Minusta näkökulmasi tuntuu vähän kaksibittiseltä (musta-valkea ilman harmaan sävyjä.) Eikö esimerkiksi mangan, siis kaiken japanissa tehdyn sarjakuvan, yleistäminen huonolaatuiseksi osoita aika surkeaa sarjakuvasivistystä?

Jossain tapaamisissa tästä oli joskus ohimennen puhetta ja taisi olla vielä ekoja kertoja kun Kaltsun tapasin. Suosittelin Nausicaa:ta, niinkuin tavallisesti tällaisessa tapauksessa tehdään. En muista vastausta, mutta kiinnostusta ei tainnut ilmetä. Taisit mangan lisäksi kavahtaa fantasia-aihetta? Ei auttanut että kerroin kuka on sarjiksen tekijä (tämä pelkästään on vakuuttanut aika monta tuttuani kokeilemaan Nausicaata). Tässä vaiheessa taisin ajatella että tuossapa vasta sarjiselitisti.

Itse en kauheasti superia tai mangaakaan lue, lähinnä koetan löytää kiinnostavia tekijöitä. Ja tekijöistähän on kyse? Ihmiset noitakin sarjoja tekee ja kun Miller - Sienkiewicz aikoinaan tekivät Elektra Assassinin, niin pitihän se lukea vaikkei genre kiinnostaisikaan.

Sarjiksien suosittelu voi olla kyl aika hankalaa. Kyllä se sitten sujuu jos ihmiset tuntevat toistensa maut sun muut. Mutta tuttujen kesken on välillä hankalaa. Kyllä mulle tehokkain on kuitenkin se jos saa vilkaista sitä konkreettista sarjakuvaa suositusten kera.

Jaaha tulikohan tässä mitään järkevää sanottua? Nyt alan katsoa fudista ja mieli avoimena Kaltsu. Luenhan mäkin suomalaisia sarjakuvia, joka on vähintään sama, kuin sinun mangat ja trikoosankarit!

[VesaK]

Kyllä Tezukan Adolf, esimerkiksi, oikein hyvä teos on. Kioskimanga ei vaan minua kiehdo. "Aha, tämä onkin menestyssarja, teenpä 50 osaa lisää: Hei, Bozoki-san, temppelistä löytyi toinenkin taikapapana! Oh - montako niitä onkaan! Godo! Meidän on löydettävä ne kaikki! Vastassamme ovat Dongdongin hirviöt, mutta voitamme ne kyllä, vaikka yksi kerrallaan ja 30 sivua per tappelu! Ho-djoo! Joo-gana! Zungi!"

Mutta Greet-zen, mennään ihan kahdestaan juttelemaan erinomaisista teoksista tänne

[Curtvile]

Miten voi tämmösille tyypeille kohteliaasti sanoa et "tarkoitat varmasti hyvää mut sun mielipiteillä ja suosituksilla ei oo mun silmissä oikeen mitään painoarvoa"?

Ei siinä mitään kohteliaisuutta tarvita. On minullakin kaveri jonka painokelvollisin kommentti suomalaisesta sarjakuvasta oli: "kaikki itsetyydytyskeskeistä tekotaiteellista p*skaa, jonka tekijät on aivovammaisia **nkkareita"
että näin. siinä on turha edes yrittää selittää hiltusesta, kovacsista tai kestään.
Samaan asenteeseen törmään eri genrejakojen välillä täällä kvaakissakin. Ainahan on kivaa keskustella sellaisen kanssa joka peesaa ja taputtaa selkään, komppaa kaikessa omaa bassoriffiä ja kuuluu samaan seurakuntaan.
vaihtoehto kun vaatisi vähän enemmän. ei Kaltsunkaan tarvii pitämällä pitää mangasta tai supersankareista.
Molemmista löytyy ansiokkaita esimerkkejä. Ja roskaa. Sama pätee ihan mihin vain sarjakuvan tai muun taiteen lajiin.
Aina on hifistejä joille kelpaa vain täydellinen äänentoisto.

[Jarkko Sikiö]

Miten voi tämmösille tyypeille kohteliaasti sanoa et "tarkoitat varmasti hyvää mut sun mielipiteillä ja suosituksilla ei oo mun silmissä oikeen mitään painoarvoa"?

Unohda kohteliaisuus ja huomaat, että sinun on paljon helpompi sanoa sanottavasi.

Mallia voi ottaa vaikka tähän ketjuun aiemmin kirjoittamastani viestissä, jossa mainitsin että vain nautinnolla, jota sarjakuva antaa on merkitystä. Oli se nautinto sitten lukukokemus itsessään tai jälkimietteet, joita se saa aikaan.

Mutta miksi kummassa pitäisi ostaa jotain vain pelkän sarjakuvasivistyksen vuoksi? Jääköön lukematta ellei tekele itsessään kiinnosta riittävästi.

[kaltsu]

Eikö esimerkiksi mangan, siis kaiken japanissa tehdyn sarjakuvan, yleistäminen huonolaatuiseksi osoita aika surkeaa sarjakuvasivistystä?

Ei ei eii. Kyse on päinvastoin siitä että lukisi mielellään hyvää japanissaki tehtyä sarjakuvaa (koska siellä sitä taatusti on tehty) mut suosituksia on niin hemmetin vaikea ottaa vastaan ihmisiltä joille tuntuu kelpaavan kaikki se kuonakin mihin olen päässyt tutustumaan. Yks ongelma lienee kans siinä että länsimaissa mangaa lukee ensisijaisesti nuoret joten tänne eksyy lähinnä heille suunnattua tavaraa.

Noh mä oon ny päättäny tutustua edes jonkin verran kaikkeen mangaan josta olen kuullut puolikkaanki hyvän sanan sanotun. Jospa sieltä löytyisi jotain mistä itsekin tykkäisin.

Suosittelin Nausicaa:ta, niinkuin tavallisesti tällaisessa tapauksessa tehdään. En muista vastausta, mutta kiinnostusta ei tainnut ilmetä.

Nausicaa on aivan loistavasti piirretty sarjakuva mut aihepiiri ei niin kauheasti tosiaankaa kiinnosta. Anime oli mulle kans aikamoinen pettymys. Lähes kaikki Miyazakin leffat on tullu nähtyä ja aika monesta oon tykännykki. Grave of the fireflies on erittäin hieno elokuva.

Nyt alan katsoa fudista ja mieli avoimena Kaltsu.

Eiks me voitas vielä tapella vähä lyijykynistä?

[Marsumestari]

Mutta miksi kummassa pitäisi ostaa jotain vain pelkän sarjakuvasivistyksen vuoksi? Jääköön lukematta ellei tekele itsessään kiinnosta riittävästi.

Itsekin olen pyrkinyt ottamaan tällaisen asenteen. Viisaasti Captain Harlockin sanoi Tadashi Daiballe käskevänsä tätä taistelemaan vain niiden asioiden puolesta, jotka ovat hänelle tärkeitä.

Itse en usko, että teoksia pystyy objektiivisesti. Teoksia kyllä pystyy jotenkin arvioimaan sen perusteella, kuinka hyvin ne toteuttavat jo olemassolevia lainalaisuuksia tai, mitä viittauksia se sisältää muihin teoksiin mutta teoksesta ei voi sanoa objektiivisesti sen olevan liikuttava, hauska tai helposti samaistuttava.

Minulle "elämää suuremmat" teokset (sarjakuva, kirjallisuus, musiikki, elokuvat  jne) ovat niitä, joista minä saan niin paljon nautintoa/elämyksiä niin monta kertaa, että voin olla varma, ettei kyseessä ole mikään alkuihastus, eivät välttämättä ne, jotka analyyttisesti arvioituna "virallisesti" olisivat hyviä ja yleisestihyväksyttyjä.

[kaltsu]

Unohda kohteliaisuus ja huomaat, että sinun on paljon helpompi sanoa sanottavasi.

Opiskelen koko ajan sekä suorempaa että kohteliaampaa käytöstä. Molempia olisi mielestäni hyvä hallita.

Mutta miksi kummassa pitäisi ostaa jotain vain pelkän sarjakuvasivistyksen vuoksi? Jääköön lukematta ellei tekele itsessään kiinnosta riittävästi.

Yleensähän ne lukematta jääkin. Ja ostan ylipäänsä hyvin harvoin yhtään mitään. Mulla on kuitenki ehtymätön jano hyvien sarjakuvien (ja inspiraation) suhteen ja niitä löytääkseen on välillä kahlattava läpi kaikkea keskinkertasempaakin. Yleensä huonojen suositusten takia.

Mitä enemmän sarjakuvasivistystä sulla on, sen paremmin sä oot kykenevä jotain muille suosittelemaan tai tulkitsemaan muiden suosituksia.

Lisäks mun mielenkiinto herää aina kun jonku taiteilijan juttuja kehutaan. Tulee pakottava tarve tutusta kyseisen taiteiljan teoksiin vaikka periaatteessa (esim genren takia) ei kiinnostaisikaan. Jos ei muuta saa kyseisistä tuotoksista irti ni voipahan ainaki jälkikäteen puhtaammalla omatunnolla ja asiantuntemusta puhkuen kirjoitella kaiken maailman foorumeille vaikkapa sellaisia faktoja että "Don Rosa olisi tehnyt merkittävämpää työtä rakennusinsinöörinä tai vaikka muuraajana kuin sarjakuvapiirtäjänä" tai että "Alan Mooren käsikirjotukset ovat niin kuivia et niitä pitäis viedä katastrofiapuna tulva-alueille".



Ja pitänee nyt vielä mainita se, että katson edes jonkinlaisen sarjakuvasivistyksen ylläpitämisen tärkeänä jo ammatillisistakin syistä.

[Hege]

Ei ei eii. Kyse on päinvastoin siitä että lukisi mielellään hyvää japanissaki tehtyä sarjakuvaa (koska siellä sitä taatusti on tehty) mut suosituksia on niin hemmetin vaikea ottaa vastaan ihmisiltä joille tuntuu kelpaavan kaikki se kuonakin mihin olen päässyt tutustumaan.

Mutta kun ne ihmiset on kahlannu kilometritolkulla sitä kuonaa niin jos ko. ihminen on edes jotenkin tolkun ihminen (eli päässyt pahimman fanituksen yli) niin sen mitä hän suosittelee tulisi olla lajinsa aatelia. Ikäänkuin kullanhuuhdontaa.
Voitanee sanoa että yleissivistynyt sarjakuvanlukija tietää kaikesta ei mitään ja genrefokusoitunut kuonankahlaaja tietää ei mistään kaiken.

Nausicaa on aivan loistavasti piirretty sarjakuva mut aihepiiri ei niin kauheasti tosiaankaa kiinnosta. Anime oli mulle kans aikamoinen pettymys.

Ei ei eii. Se animaatiohan on tehty vuonna keppi eikä sen tarina kata/kulje yhtenevästi edes ensimmäisen albumin vertaa (olettaen että luetaan Viz:n neliosaista painosta). Ja toi aihepiirin kiinnostamattomuus, mitä se nyt tarkoittaa, onko  ihmisyyttä ja ihminen-luonto -suhdetta pohtiva tarina liian maailmojasyleilevä?
Viinanjuontia ja seksiähän siinä ei ole toisin kuin Maison Ikkokussa. 

Mutta miksi kummassa pitäisi ostaa jotain vain pelkän sarjakuvasivistyksen vuoksi? Jääköön lukematta ellei tekele itsessään kiinnosta riittävästi.

Ettei lukkiutuisi omiin ympyröihinsä vaan ajoittain koettaisi avata uusia ovia.

[Jarkko Sikiö]

Mulla on kuitenki ehtymätön jano hyvien sarjakuvien (ja inspiraation) suhteen ja niitä löytääkseen on välillä kahlattava läpi kaikkea keskinkertasempaakin. Yleensä huonojen suositusten takia.

Niinhän se on, että on itse avattava kannet tietääkseen, onko se lukemisen arvoista. Siinä sivussa sitten tulee kahlattua kaikki muukin lävitse.

Toisaalta se, kuinka kokee jonkin kirjan tai sarjakuvaan, vaikuttaa se, millä tuulella sitä lukee. Ja kesällä pitää olla käsillä sellaista luettavaa, mihin ei keskellä talvea edes viitsisi koskea. Ei siinä paljon suositukset auta, jos jokin ei omalla kohdalla maistu.

Lopulta siis uteliaisuus on hyvä opettaja, ensimmäistä kertaa minäkin koskin mangaan tietämättä, mistä oli kysymys. Toisaalta muukaan lukeminen ei ole vähentynyt sen jälkeen, onpahan nyt vain lisää, mistä valita.

Mutta asuntolainan ja muiden pikkuseikkojen painaessa niskassa, sitä joutuu vastustamaan monenlaista kivaa.

[Tero Mäntylä]

Toisaalta se, kuinka kokee jonkin kirjan tai sarjakuvaan, vaikuttaa se, millä tuulella sitä lukee. Ja kesällä pitää olla käsillä sellaista luettavaa, mihin ei keskellä talvea edes viitsisi koskea. Ei siinä paljon suositukset auta, jos jokin ei omalla kohdalla maistu.

Muuten totta mutta kaikki oikeasti suositeltavat teoksen on sellaisia joihin ei vaikuta millä tuulella niitä lukee koska niissä sinun tuulesi ei vaikuta lukukokemukseen. Ne vaikuttavat.

Nausicasta sen verran että Animaatiohan oli Ghibli Studion hataria alkuyrityksiä sarjakuvasta joka ko teosta tehdessä ei ollut edennyt edes ensimmäisen neljännekseen.

Ja täytyy todeta että edes Alan Mooren suhteen sarjakuvamakuni ilmeisesti osuu yhteen Kaltsun kanssa vaikka tosin mies onkin alkuaikoina yhden hyvänkin tarinan kirjoittanut.

[kaltsu]

Mutta kun ne ihmiset on kahlannu kilometritolkulla sitä kuonaa niin jos ko. ihminen on edes jotenkin tolkun ihminen (eli päässyt pahimman fanituksen yli) niin sen mitä hän suosittelee tulisi olla lajinsa aatelia. Ikäänkuin kullanhuuhdontaa.
Voitanee sanoa että yleissivistynyt sarjakuvanlukija tietää kaikesta ei mitään ja genrefokusoitunut kuonankahlaaja tietää ei mistään kaiken.

Kaunis teoria. <3

Ja toi aihepiirin kiinnostamattomuus, mitä se nyt tarkoittaa, onko  ihmisyyttä ja ihminen-luonto -suhdetta pohtiva tarina liian maailmojasyleilevä?

No juu sanotaan että liian maailmoja syleilevä. Itse pohdin ihmisyyttä mieluummin pienemmässä mittakaavassa ja ilman ihmeellisiä lentohärveleitä, jättikuoriaisia ja sotia sotkemassa pohtimista.

Viinanjuontia ja seksiähän siinä ei ole toisin kuin Maison Ikkokussa.

Maison Ikkokua luettuna pari ekaa kirjaa enkä oo vielä seksiä löytäny. Kovin häveliäitä tuntuvat Maison Ikkokun asukit olevan (vaikka tirkistelyä harrastetaan ja seksistä saatetaan puhua). Pussaaminen tuntuu olevan kova paikka ja vääränlaisesta kosketuksesta tulee heti litsaria poskelle.

Viinanjuontiki näyttäis olevan mukana lähinnä humoristisena elementtinä.

Periaatteessa Maison Ikkoku pitäis olla just mua kiinnostavaa sarjakuvaa - nuorten aikuisten arkista elämää ja ihmissuhteita - mut kovin maistuvat hahmot paperisilta ja touhu muutenkin hiukan älyttömältä. Tarina sinänsä kulkee ihan kivasti, vähän ehkä junnaten, mut kuitenki eteenpäin kulkien ja hahmot tuntuvat hetkittäin jopa ihan sympaattisilta. Teininä tää ois varmasti kolahtanu.

[OlliH]

Nämä kommentit liittyy ehkä enemmän keskustelun alkupuoliskoon, kun luin koko ketjun putkeen. Mutta niin, minusta on ihan hyvä suosia monipuolista sarjakuvan seurantaa. Mutta ei tällainen sarjakuvallinen sivistys tarkoita automaattisesti että alkaisi pitämään tietyntyyppisestä sarjakuvasta. Tai sitä että jostain ei voisi pitää. Toki ohjautuvuuttakin on, mutta se liityy mielestäni enemmän siihen miten yleisesti suhtautuu kulttuuriin, pitääkö sen olla synkkää, hassua, mahtipontista, pohdiskelevaa vai psykedeelistä. Toiset genret suosivat toisia enemmän edellämainittuja ominaisuuksia.

Toinen juttu mitä en ymmärrä, että miksi pitäisi olla samaa mieltä että keskustelusta tulisi hyvä, puhumattakaan siitä järjettömästä ajatuksesta että keskustelun pitäisi johtaa johonkin. Jos tästä muodostettaisiin laki, pitäisi 99% keskustelupalstoista ja 95% ihmisten välisestä kommunikaatiosta lopettaa. Toki ymmärrän jos homma menee kyllä-ei-jankkaamiseksi, mutta käsittääkseni tällaista ei ole Kvaakissa ilmennyt. Ihmisillä (lapsia ei lasketa välttämättä ihmisiksi) on täällä tapana perustella mielipiteitään, ainakin kysyttäessä.

Bonarina minusta on kiinnostavaa huomata, kuinka supersankarisarjakuvien aihelmat on samoja kuin vaikka kreikkalaisten maljakkomaalausten, Trajanuksen pylvään tai Bayeux'in seinävaatteen sankaritarinat. Vain käyttöliittymä on eri. Tämä ei kai sitten kiinnosta ihan niin montaa Marvelin lukijaa, joten ei meillä ehkä sitten olisi aiheesta sen enempää puhuttavaa.

Kuvittelisin että Kvaakistakin löytyy muitakin kuin itseni jotka kuulisivat mielellään tällaisesta lisää. Kai sitä voisi yrittää keskustellakin.

Mistä tuli mieleen, että keskustelun lisäksi olisi myös mukava saada enemmän artikkeleita etusivulle. Siinähän se sarjakuvasivistyskin ehkä kasvaisi.

Niin ja piti sanoa vielä että Kaltsu on kehunut täällä aika montaa paskaa kulttuurituotetta, myös sarjakuvia. Mutta toki se tietää sarjishommista jotain ja sen takia yritän pistää korvan taakse jos se hehkuttaa jotain. Joskus natsaa, joskus ei. Sama koskee toki monia muitakin Kvaakkilaisia.