Keskustelunavaus oli aika kärjistetty, mutta mielenkiintoinen. Jos ei olisi niin hemmetin kova kiire töihin, kirjoittaisin vielä enemmän, mutta palataan aiheeseen myöhemmin.
sarjakuvistakin pystyy keskustelemaan ihan sivistyneesti aikuisten kesken ilman että se menee "Tex Willer on paras! - eikun Aku Ankka!"-linjalle.
Eiköhän tämä kuulu sarjaan "itsestäänselvyydet".
Esim. kyllä minäkin voin katsoa Star Wars-leffoja ihan innoissani mutta en kyllä mene sanomaan että ne on oikeasti korkeatasoista elokuvakulttuuria tarinallisesti tai taiteellisesti. Että ne oikeasti antaisivat jotain katsojalle tai että tekijä olisi oikeasti mukana työssään. Oikeesti ne on mitä on: Popmassakulttuurihöpöä. Hauskaa, muttei hyvää.
Kyllä "massoillekin" voi tehdä "höpöä" hauskasti
ja hyvin, ja tähän kategoriaan laskisin mukaan myös tuon ensimmäisen Tähtien sota -elokuvan, joka toimii tarinan sinänsä yksinkertaisista elementeistä huolimatta erittäin hyvin.
Elokuvan ja kirjallisuuden puolelta tulee mieleen myös tapaus Kummisetä. Kuuluuko häpeämättömän kaupallinen mafiaeepos korkeatasoisen elokuvakulttuurin pariin? Ja jos on, niin miten mahtaa olla Mario Puzon kirjan kanssa?
Mielenkiintoisimpia ihmisiä ovat yleensä ne, jotka ovat valmiita tarkastelemaan ennakkoluulottomasti sekä korkeakulttuurin kanonisoituja klassikoita että halvaksi arvioitua populaarikulttuuria...
Jep. Olen tästä aivan samaa mieltä. Monesti vaan tuntuu siltä, että tällä tasolle pääseminen on vaikeaa niin "elitistien" kuin "massojenkin" leireissä: ensimmäisenä mainitut eivät suostu näkemään populaarimman viihteen puolella minkäänlaisia ansioita, ja jälkimmäiset eivät puolestaan mene koskaan oopperaan, koska pitävät sitä jotenkin yläluokkaisena.
