Vain aniharva (1-5 %) Kvaakkilaisista oikeasti ymmärtää (kokonaisvaltaisesti ainakaan)mikä on hyvin tai huonosti tehtyä sarjakuvaa.
No en mä nyt tiedä pitääkö tuo prosenttiluku välttämättä täysin paikkaansa. Voihan olla että moni varsinkin vähemmän kirjoitteleva ei vain jaksa ruveta selittämään mieltymyksistään tarkemmin, tai antaa itsestään vahingossa tai tahallaan vääränlaisen kuvan, koska pitää kaikenlaisia nettifoorumeita lähinnä huvittavana vitsinä. Tai mistäpä näistä koskaan tietää, mitä kenenkään päässä liikkuu.
Se on kyllä totta, että täällä välillä tuntuu olevan huono maku liikaakin pääosassa, mutta minkäs teet jos fiksuja asioihin perehtyneitä tyyppejä ei vain kiinnosta kirjoittaa tänne? Pitäisikö käskeä kaikkia foorumilaisia muuttumaan älykkäämmiksi ja heti?
Suomi on pieni maa ja pieni kielialue, eikä täällä toista sarjakuville pyhitettyä foorumia taida olla. Että täällä sitä ollaan yhdessä niin alan pitkän linjan ammattilaiset kuin nimimerkin suojissa mangasta ja Aku Ankasta kirjoittelevat lukijat. Tämä on tilanne, enkä keksi että mitä asialle voisi tehdä. Ongelma on mielestäni kuitenkin siinä, etteivät sarjakuvat nyt kerta kaikkiaan vain kiinnosta suurta yleisöä siinä määrin kuin vaikkapa musiikki, urheilu tai formulat. Näitä aiheita käsitteleviä foorumeita lienee useampia ja ihan suomeksi.
Mutta toisaalta taas täällä Kvaakissa keskustelun yleistaso tuntuu olevan korkeammalla kuin monella muulla foorumilla. Osaltaan se johtuu siitä, että täällä on niin erilaista porukkaa, joilta voi tulla hyvinkin erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. Onhan asiantuntijoiden juttuja kiva lukea, mutta kyllä siihen sekaan mielestäni sopii myös sivistymättömien harrastelijoiden kertoa näkemyksiään, kunhan pysytään asialinjalla.
Tietysti ainahan voisi perustaa uuden alueen tai foorumin niille, ketkä oikeasti ymmärtävät mistä sarjakuvissa on kysymys, mutta paikka saattaisi kuolla omaan mahdottomuuteensa.
Tuosta aloitusviestistä tuli muuten mieleen eräs Kukkulan Kuninkaan jakso:
Peggy yritti pitää kirjakauppaa päästäkseen kirjallisuuspiireihin mukaan, mutta asiat eivät sujuneetkaan. Kirjakauppa menestyi huonosti, joten siellä alettiin myydä kirjojen kylkiäisinä aseita, eikä Peggyä hyväksytty sivistyneiden ihmisten elitistiseen kirjakerhoon liian rahvaanomaisena.
Puoti meni konkurssiin, mutta eipä tarvinnut Peggyn yksin jäädä, sillä asekaupan asiakkaat olivat kiinnostuneet saamistaan kirjoista ja he perustivat oman lukupiirinsä. Siellä sitten tatuoidut korstot hörppivät teetä ja keskustelivat kirjoista.
