Niin vaan kun ongelma on nimenomaan rasteroitumisessa. Viiva koostuu niistä pirun pallukoista mustan ollessa värien kanssa samassa photarifilessä, vaikka reso olis miten iso tahansa.
Okei. Toivottavasti muistan tämän vielä kesällä, kun pääsen skannerin ja lehtieni ääreen, niin pistän esimerkin. Totta, käytetty linjatiheys vaikuttaa, mutta sekin on edelleen resoluutiota. Resoluutiota mitataan kolmella eri tavalla riippuen tulostustavasta (DPI ja PPI menevät mulla aina sekaisin, joten ne saattavat olla toisin päin):
PPI eli pikseliä tuumalla on näytön resoluutio.
DPI eli pistettä tuumalla on tulostimen resoluutio (eli kertoo ylipäätään sen, kuinka pienistä osasista painopinta koostuu).
LPI eli linjaa tuumalla on sitten se linjaresoluutio, joka määrittää siis rasteritiheyden.
Alkuperäinen kysymys koski Aku Ankkaa ja sen huonontunutta kuvanlaatua. Se korjautuisi resoluutiota suurentamalla. Käsittääkseni kun Akkari kuitenkin painetaan ihan lehtipainossa, eikä suinkaan sanomalehtipainossa (eikä silläkään ole väliä, sillä linjatiheyteen vaikuttaa yleensä paperin laatu eikä käytettävä painokone). Yleensä esim. taitto-ohjelmissa, kuten myös PDF:ää tehdessä kun pystyy määrittelemään tiedoston linjatiheyden.
Esimerkki: mene vaikkapa kaupan lehtihyllylle ja selaa siellä seiskaa ja muita viikkolehtiä (Pirkkaa ei kannata ottaa, se on painettu syväpainossa). Niissä käytetään paljon värillisiä tekstejä, jotka on rasteroitu eikä jälki ole niin huonoa kuin noissa pistämissäsi Aku Ankka -esimerkeissä. Saman voi todeta myös vaikka katsastamalla jenkkilehtiä (Marvel/DC), joissa monesti ääriviivat on väritetty (ja siis irrotettu 1-bittisestä viivapiirroksesta*). Edelleen viiva on rasteroitu, mutta jälki on silti silmämääräisesti tarkkaa.
Siis ongelma: resoluutio ei työtapa.
* Ainakin DC käyttää tuota esittelemääsi tapaa, jolloin väritetty osa viivasta pitää tietenkin siirtää väritiedostoon.