Vuonna 2010 ei ollut ihan yhtä mukavaa. Väkisinväännettyjä Ankkasarjoja Ferioleineen (kaveri oli Mikkipiirtäjänä 20 kertaa parempi), Jatkuvia moneen kertaan nähtyjä Barks-uusintoja jne... Ainoat tekijät, jotka ansaitsivat oman erikoisnumeron, olivat yllättävästi Barks ja Rosa.
Tässäpä nyky-Akkari loistavasti tiivistettynä. Tuohon vielä Mikki-tarinoiden määrän vähentäminen lähestulkoon nollaan ja aina lisääntyvät hollantilaisällötykset (ilmeisesti näitä ei sitten Ekstran puolella riittävästi saada julkaistua...), niin taso on suoraan sanottuna todella masentava. Nyt vielä juhlavuoden kunniaksi luvassa oikein ekstra-annos Barksia, hurraa. Kai barksit ja nämä suomalaisten kirjoittajien mitkälie vievät niiden viimeistenkin Mikki-tarinoiden paikat. Koska hollantilaistarinoitahan ei toki voi vähentää, sillä niitä täytyy saada lukea myös niiden, jotka eivät niistä erikseen raaski maksaa.
Onhan Mikki toki jo vuosia ollut jonkin sortin ei-toivottu vieras lehdessä, muistuupa mieleen esimerkiksi parin vuoden takainen Murry-spesiaali, joka oli säälittävyydessään jo ihan järjetön pohjanoteeraus. Mikki-mestarina tunnetulle Murrylle omistetussa lehdessä ei ollut ainoatakaan kunnon Mikki-tarinaa, kaksi Aku-tarinaa (Murry ei osannut piirtää ankkoja edes vähää alusta) ja yksi lyhyt Hessu&Mikki-tarina jostain miehen viimeisiltä, väsyneimmiltä vuosilta. Tuo oli ihan silkkaa v***uilua Mikkiä ja hahmon faneja kohtaan. Gottfredsonin klassikkoja julkaistaan todella harvoin, ei se muutamana viime vuonna toistunut yksi per vuosi -tahti oikein lämmitä kun samaan aikaan Barksin tylsimmätkin tarinat ovat kuudennellatoista uusintakierroksella. (Mikin juhlanumeroonkin vuonna 2008 oli yllättäen pakko tunkea Barksia.) Ja jotain Vicarin vanhoja tarinoita julkaistaan uudelleen klassikkoina, voi luoja.
William Van Horn on jo väsähtänyt, poika-Noelilta ei Inducks ainakaan löydä kovin uusia tarinoita ja olemassaoleviakaan ei Suomeen saada, Marco Rotan parhaat eväät taitaa olla syöty myöskin. Uusia sankareita yritetään rakentaa jostain norjalaisista, jotka ovat kuin 'keskinkertaisen' määritelmiä suoraan sanakirjasta. Olihan tuo jouluna nähty pitkä tarinakin sellaista mukahienoa huttua, jossa ei lopulta ollut oikein yhtään mitään. Käsikirjoitusten taso Egmontilla on laskenut kymmenen vuoden takaisesta selvästi, mikä johtuu sekä tekijöiden vaihtumisesta että muutaman ihan kelpo kirjoittajan taantumisesta. Sama pätee piirtäjiin. Meikäläisen mielestä aika vuosituhannen alussa ja edellisen lopussa oli kenties parasta mitä viikkolehdessä on nähty. Vanhoja en niin paljon toki ole lukenut, että otos olisi täysin kattava, mutta Barksit on julkaistu ties kuinka monesti uudelleen ja Murryjakin paljon. Jossain vaiheessahan myös italialaisia tarinoita julkaistiin Ankassa enemmän tai vähemmän pätkittyinä, mutta ei siinä määrin, että leimaisivat koko aikakautta.
Noel Van Hornin jälkeen Egmontin Mikki-piirtäjistä etevimmät eli Ferioli ja Rodriques ovat siirtyneet käytännössä kokonaan ankkoihin, mikä sattuu syvälle, sillä kumpikaan ei ole lättäjalkain parissa lainkaan kotonaan. Etenkin Ferioli, kuten Kehupää yllä aivan oikein totesi, ei vain osaa piirtää ankkoja. Tässä päivänä jonakin juuri etsiskelin Akuista Scarpan haastattelua, sillä muistelin hänen sanoneen, että Feriolin ankat näyttävät siltä kuin hän piirtäisi hiiriä ankkojen vaatteissa, ja kiinnosti muutenkin lukea tuo uudelleen. Löysin haastattelun, mutta muistin väärin, sillä Maestro totesikin vain Feriolin olevan hyvä nimenomaan Mikki-piirtäjänä. Joku tuon em. loistavan kuvauksen on kuitenkin sanonut ja vahva tunne on, että se joku oli piirtäjä eikä esim. joku jollain keskustelupalstalla. Muistaako kukaan? Olisiko ollut kenties Marco Rota, tai Scarpa jossain toisessa yhteydessä? Tuo Scarpan haastattelu on muuten todella hyvä, nyt en muista enää lehden numeroa, mutta silloin Ankantekijöiden kakkososan ilmestymisen aikoihin tuo julkaistiin. Siinä Scarpa latoo pöytään täydelliset perustelut sille, miksi Mikki on hahmoista paras. Hieno mies oli Romano-setä, ei voi muuta sanoa.
EDIT: Jaahas, uusimmassa siis Murryn Mikkiä. Pitääpä tarkastaa hetimiten, kun pääsen kotiin. Ei varmaankaan mitään kaksista kamaa, mutta eipähän ainakaan ole pallokorvaista ystäväämme täysin hyljätty. Vähästä ne on ilonaiheet revittävä.