Uusia lehtiä valikoimaan olisi mukava saada. Nykyään kaikki Ankka-sarjarjakuvajulkaisut kantavat Aku Ankan nimeä. Kaiholla muistelen aikoja kun omat lehtensä oli myös Roope-sedällä, Iineksellä ja Taikaviitalla. Jopa Mikin Dekkaripokkari ja Pelle Pelottoman mietintämyssy ilmestyivät aikanaan, vaikka näitä ei koskaan ilmeisesti saanut tilattua kotiin.
Tästä olen eri mieltä, sillä mielestäni olennaista on julkaisujen laatu eikä niiden määrä. Nytkin Suomessa julkaistaan aivan tolkuton määrä pelkkiä tusinatarinoita, joita ei jaksa edes vilkaista.
Joo, no tähän lisäyksenä, että jokaisella vaihtoehtoisella julkaisulla tulisi toki olla oma selkeästi muista erottuva ilmeensä.
Taikaviitta 2000 erosi visuaalisesti hyvin paljon muista tuon ajan Disney-julkaisuista. Samoin nykyisistä.
Pelle Pelottoman mietintämyssy sisälsi suurimmalti osin ristikoita ja muuta pikku puuhasteltavaa. Siten se siis erottui myös muusta valikoimasta. Onhan näitä vastaavia Aku Ankan ristikkolehtiä, Aku paloja sun muita julkaistu toki myöhemminkin. Viimeisimpänä kai ne Barks ja Rosa-värityskirjat.
Iines-lehti ei niinkän erottunut visuaalisesti tai tarinallisesti Aku Ankasta. Sen ainoa sisällöllisesti erottuva asia olikin naishahmojen kirjava joukko, joilla kosiskeltiin tyttöjä Aku Ankan pariin. Lehden lisäksi kokeiltiin myös
Iines-pokkaria ja
Minni & Iines-lehteä
Roope-setä-lehti oli käyttännössä vain toinen taskarisarja. Toki lehdessä lisääntyivät toimitukselliset sivut loppua kohden, mikä enimmäkseen erotti sen muista taskareista. Tarinat nyt olisi voitu julkaista missä tahansa taskarissa.
Mikin Dekkaripokkarin kanssa oikeastaan sama. Se oli käytännössä Mikki-taskari ja tarinoita nähtiinkin myöhemmin taskukirjojen sivuilla.
DuckTales-lehdelläkin olisi ollut vahvemmin omanlaisensa ilme jos sen tarinat olisi valittu huolellisemmin.
Wizards of Mickey ja
Donald Quest sopivat hyvin DuckTales tarinoiden seuraan. Mutta niiden lisäksi lehdessä julkaistiin liikaa taskarista tuttuja tusinatarinoita.
Glénatin Disney-albumit erottuivat myös mainiosti muusta ankasta ja meillä suomeksi on julkaisematta hyvin kokeellisen oloisia Disney-tarinoita, joita Glénatin harmillisen huonon menestyksen takia tuskin suomeksi koskaan julkaistaankaan.
Olemme tottuneet lukemaan Ankkamme viikkolehdestä tutun näköisinä tarinoina ja uudenlaiset versiot eivät tunnu oikein uppoavan suomalaiseen lukijakuntaan. Ei tilanne välttämättä parempi ole monessa muussakaan maassa, mutta silti ajoittain huomaan, että ulkomailla julkaistaan kiinnostavan näköisiä kokeiluja, joista suomessa saamme korkeintaan hyvin pieniä maistiaisia.
