Nyt tulee Axuz-kaliiberin päästö. Varokaa. Syytän kuumetta.
Niin, kritiikki ja arvio ovat kaksi eri asiaa. Arvio on ikäänkuin ostosuositus, eli tämä "yhden hyypiön mielipide teoksesta". Kritiikki on analyysi sarjakuvasta, vaikkapa sen teemoista ja rakenteesta. Mitä yritetään sanoa, vai mitään? Mikä toimii, mikä ei? Se on oletettavasti sitä "älyllistä", joka Wilpurissa aiheuttaa oksimisreaktioita.
Jarmo varoo spoilereita. Hyvä niin, silloin pitääkin lukea arvioita. Kritiikki puolestaan on hyvää silloin kuin se auttaa lukijaa ymmärtämään teosta paremmin tai katsomaan sitä uudesta näkökulmasta. Tällöin se on enemmän kuin yksi subjektiivinen mielipide, tai pyrkii olemaan.
Sarjainfernon arvostelupalstan - jota itsekin avustan - ongelma on tilanpuute. Nettikritiikkini ovat yleensä 3000-6000 merkkiä pitkiä. Sarjainfossa yläraja on joskus peräti niin alhainen kuin 2000 merkkiä. Viisikin tuhatta merkkiä vie Sarjainfosta koko aukeaman. Kuitenkin lehden missio on ainakin päällisin puolin kommentoida kaikkia kotimaisia uutuuksia, kuten VesaKin on todennut. Mutta on Infossa pitkiäkin kritiikkejä, onneksi.
Jos teos sen mielestäni ansaitsee, yritän tehdä siitä kritiikin. Jos en keksi analysoitavaa, teen arvion.
Supersankareista. Joku kysyi hiljattain, miksi arvioin jotain Hämähäkkimiestä. Koen palkitsevaksi sarjallisen sarjakuvan kehityksen seuraamisen. Harva tekee tätä suomeksi, joten alue on melko neitseellinen. Voi jopa yrittää kommentoida sarjakuvantekemisen kustannuspoliittista puolta.
Daredevil on kloonattu, shit, rumbled.
Kotimaisen sarjakuvan arvoinnissa ongelma on usein sen, että se pitää suhteuttaa kotimaisen sarjakuvan viitekehykseen. Mielestäni. Jo tuotannollisista syistä. Yhden omakustantajan isänsä kopioikoneella tekemä lärppy on eri eläin kuin kymmenhenkisen ammattilaistiimin suurkustantamolle tekemä albumi.
Juuri tästähän Kivi Larmola kirjoitti Sarjainfo-ketjussa. Joskus näkee kotimaisia tekijöitä käsiteltävän jos ei silkkihansikkain niin ainakin kumihanskoin. Itsekin saatan pehmentää kotimaisten sarjakuvien arvioita, juuri näistä viitekehyssyistä. Olen kylläkin tehnyt asian mielestäni melko selväksi kirjoituksissani. Toivon mukaan. Eri eläimiä.
Suosikkikriitikoista. Vesa Kataisto on hyvä arvioija, teksteissään sellainen leppoisan oloinen sarjakuvasetä. Taustat on yleensä hyvin selvitetty. Teosta ymmärretään. Harri Römpötti on vähän päinvastainen: hyvä kriitikko, mutta ei yhtä hyvä arvioija. Analysoi, muttei suosittele. Ville Hännisen kritiikeistä pidän erityisesti. Syynä saattaa olla jokseenkin samantyyppinen maku ja jokseenkin sama ikäryhmä. Toni Jerrman on pitkäaikainen suosikki. Hänen tekstinsä ovat oikeastaan jatke Jerrmanin "persoonasta". Jos tämän persoonan kokee samastuttavaksi, pitää arvioistakin. Ulkomaisista
Paul O'Brien on lemppari. Hän arvioi kaikki Marvelin X-lehdet, joka viikko. Järjiltään, selvästikin, mutta hauska.