Jos haukkujen tarkoitus on saada kuvan tekijä tuntemaan itsensä mitättömäksi madoksi niin onhan se ankeaa. Jos taas sanoo totuuden suoraan (=haukkuu kökköä kuvaa) sillä tavoin, että pyrkii toisen kehitykseen niin avot. Esim. Idols ohjelma teki vain viidettä surkeiden laulajien esityksistä, vaikka väittivät tekevänsä palvelusta näille ressukoille. (Hauskaa se oli silti, joten tekopyhää löpinää tämä kaikki...) Motiiveissä piilee se hiuksen hieno ero ja kyvyssä kommunikoida se fiksusti.
Minun mielestä hampurilaispalaute on rakentava. Se opetettiin meille koulussa. Siinä on kaksi leipää ja pihvi. Leivät on positiivisia huomioita ja pihvi suora kaunistelematon totuus. Aloitetaan ylhäältä ja edetään alas. Ensin jotain hyvää(leipä), sitten se suora kritiikki(pihvi) ja lopuksi jotain positiivistä(leipä). Tällaisessä systeemissä negatiivisen viestin vastaanottaminen on helppoa, koska kokee, että toinen ei näe vain vikoja. Jos taasen lataa vain suoraan päin näköä kaikki viat niin ihmisen defenssimekanismit käynnistyvät ja muutosta ei todennäköisesti tapahdu.
Minusta on täysin aiheeton pelko se, että pelätään jonkun ylpistyvän tai ajattelevan liikoja itsestään. Kyllä tässä elämässä tulee ihan tarpeeksi turpiin joka jannulle, että tajuaa oman paikkansa. Ongelma on ennemminkin siinä, että kannustusta tulee yleensä vain äideiltä, jos niiltäkään. Parempi luottaa vähän liikaa itseensä ja nauttia tekemisestä kuin koko ajan sättiä omaa surkeuttaan muiden säestämänä.
Minusta!
8)
