Kritiikki

[Timo Ronkainen]

Kun tuolla sekalaisissa ollan pohdiskeltu elokuvakritiikin tasoa ja muita siihen liittyviä asioita, niin kyselläänpä mieleipiteitä ihan asiasta ittestään. Eli mitä mielikuvaa ja -pidettä teillä on lehtien sarjakuvakritiikistä? Onko maakuntanne sanomalehdissä sarjakuvakriitikkoja ja/tai -kritiikkejä? Löytyykö Suomesta sarjakuvan Maskula tai Fränti?

Timo

[Pekka Jung]

Sarjainfon väki voisi ainakin vähän ryhdistyä. Aika huolimattomia vetäisyjä siinä lehdessä nimittäin nuo "kritiikit". Oikeastaan usein tulee niitä lukiessa mieleen, että kyseessä ei niinkään ole kritiikki vaan sellainen kriitikon "yleinen fiilis" työstä.

Ei siinä mitään, kukin tyylillään. Vähän älyllisempää meininkiä välillä kaipaisi.

p

[Wilpuri]

Vähän älyllisempää meininkiä välillä kaipaisi.

Joka paikassa toitotetaan nykyään tuota älyllistä meininkiä niin, että kohta lentää laatta.

Mikä ihme tekisi sarjakuva-arvostelusta älyllisen? Sivistyssanojen viljely vai nippelitiedoilla reteily? Arvosteluhan on vain jonkun hyypiön mielipide jostakin teoksesta. Kuinka älykästä kamaa aiheesta saa?

Ymmärrän toki jos tarkoitit tällä esim. tekstin tasoa (eli sitä, että teksti on elävää ja mielenkiintoisesti kirjoitettua), mutta mielestäni jonkin lainen maanläheisyys on ihan hyvä juttu...

[thepanu]

Täytyy kyllä myöntää että mielenkiintoisimmat sarjakuvakritiikit olen lukenut Katuojasta ja täältä Kvaakista. Tosin eipä lukemissani lehdissä juuri sarjakuvia arvostellakaan, mitä nyt Pelit-lehdessä on puolen sivun ruudun takaa -osio. Jossa muuten viimeksi arvosteltiin Linnut ja Meret.

[Petteri Oja]

Täytyy kyllä myöntää että mielenkiintoisimmat sarjakuvakritiikit olen lukenut Katuojasta ja täältä Kvaakista.

Katuoja on hyvä. Tosi mukava homma että joku arvostelee supersankarilehtiäkin, ja vieläpä niin antaumuksella.

(Mutta miten niin Daredevilissä ei harrasteta Deus ex machinaa klooneilla? Kai Otto muistat Kiirastulen..?)

Sarjainfon arvosteluosio ei sen sijaan sykähdytä. Johtuu osittain siitäkin, että lehti ilmestyy niin harvoin ettei kovin ajankohtaisiin arvosteluihin päästä. Mutta myös arvosteluiden ajoittaisesta ylimalkaisuudesta. Tästähän oli jo puhetta jossain toisessa säikeessä.

[Jarmo]

Hirveän yksityiskohtaiseen ei arvosteluissa saisikaan mennä, kritiikki sitten on eri juttu. Tai miten niitä nyt kutsuisikaan.

Eli on kaksi eri juttua, toinen kertoo sekä minkätyyppisestä sarjakuvasta on kyse, että sen onko tuote onnistunut. Mieluusti voi vielä kertoa suurpiirteisesti miksi on tai ei. Tämäntyyppisen arvostelun pohjalta voi sitten arvoida ja päättää kannattaako rahojaan sijoittaa.

Mikään ei nimittäin ota päähän niin paljon kuin arvostelu, olkoon se kirjan, sarjakuvan tai elokuvan, jossa arvostelija repostelee tuotetta pitkin selvennyksin samalla juonen paljastaen. Minä en nähkääs halua tietää juonta tai mitään tapahtumia etukäteen. "Sampion ja Lissun suhteen kehitys alun ystävyydestä lopun intohimoiseen rakkauteen on jälleen osoitus Mezierin kyvystä tuoda väkivaltaisiinkin tarinohin inhimillistä lämpöä". Ei näin.

Ihan eri juttu, jos kritisoidaan tai arvioidaan tuotetta, jonka oletetaan jo olevan tunnettu. Eli turha varoa möläyttämästä Ben sedän kuolevan tässäkin sankarin alkuperätulkinnassa.

Ja joo... tiedän ettei ihan tästä ollut kyse, mutta kirjotin nyt vaan kun ei huvita mennä nukkumaankaan.

[Otto Sinisalo]

Nyt tulee Axuz-kaliiberin päästö. Varokaa. Syytän kuumetta.

Niin, kritiikki ja arvio ovat kaksi eri asiaa. Arvio on ikäänkuin ostosuositus, eli tämä "yhden hyypiön mielipide teoksesta". Kritiikki on analyysi sarjakuvasta, vaikkapa sen teemoista ja rakenteesta. Mitä yritetään sanoa, vai mitään? Mikä toimii, mikä ei? Se on oletettavasti sitä "älyllistä", joka Wilpurissa aiheuttaa oksimisreaktioita.

Jarmo varoo spoilereita. Hyvä niin, silloin pitääkin lukea arvioita. Kritiikki puolestaan on hyvää silloin kuin se auttaa lukijaa ymmärtämään teosta paremmin tai katsomaan sitä uudesta näkökulmasta. Tällöin se on enemmän kuin yksi subjektiivinen mielipide, tai pyrkii olemaan.

Sarjainfernon arvostelupalstan - jota itsekin avustan - ongelma on tilanpuute. Nettikritiikkini ovat yleensä 3000-6000 merkkiä pitkiä. Sarjainfossa yläraja on joskus peräti niin alhainen kuin 2000 merkkiä. Viisikin tuhatta merkkiä vie Sarjainfosta koko aukeaman. Kuitenkin lehden missio on ainakin päällisin puolin kommentoida kaikkia kotimaisia uutuuksia, kuten VesaKin on todennut. Mutta on Infossa pitkiäkin kritiikkejä, onneksi.

Jos teos sen mielestäni ansaitsee, yritän tehdä siitä kritiikin. Jos en keksi analysoitavaa, teen arvion.

Supersankareista. Joku kysyi hiljattain, miksi arvioin jotain Hämähäkkimiestä. Koen palkitsevaksi sarjallisen sarjakuvan kehityksen seuraamisen. Harva tekee tätä suomeksi, joten alue on melko neitseellinen. Voi jopa yrittää kommentoida sarjakuvantekemisen kustannuspoliittista puolta.

Daredevil on kloonattu, shit, rumbled.

Kotimaisen sarjakuvan arvoinnissa ongelma on usein sen, että se pitää suhteuttaa kotimaisen sarjakuvan viitekehykseen. Mielestäni. Jo tuotannollisista syistä. Yhden omakustantajan isänsä kopioikoneella tekemä lärppy on eri eläin kuin kymmenhenkisen ammattilaistiimin suurkustantamolle tekemä albumi.

Juuri tästähän Kivi Larmola kirjoitti Sarjainfo-ketjussa. Joskus näkee kotimaisia tekijöitä käsiteltävän jos ei silkkihansikkain niin ainakin kumihanskoin. Itsekin saatan pehmentää kotimaisten sarjakuvien arvioita, juuri näistä viitekehyssyistä. Olen kylläkin tehnyt asian mielestäni melko selväksi kirjoituksissani. Toivon mukaan. Eri eläimiä.

Suosikkikriitikoista. Vesa Kataisto on hyvä arvioija, teksteissään sellainen leppoisan oloinen sarjakuvasetä. Taustat on yleensä hyvin selvitetty. Teosta ymmärretään. Harri Römpötti on vähän päinvastainen: hyvä kriitikko, mutta ei yhtä hyvä arvioija. Analysoi, muttei suosittele. Ville Hännisen kritiikeistä pidän erityisesti. Syynä saattaa olla jokseenkin samantyyppinen maku ja jokseenkin sama ikäryhmä. Toni Jerrman on pitkäaikainen suosikki. Hänen tekstinsä ovat oikeastaan jatke Jerrmanin "persoonasta". Jos tämän persoonan kokee samastuttavaksi, pitää arvioistakin. Ulkomaisista Paul O'Brien on lemppari. Hän arvioi kaikki Marvelin X-lehdet, joka viikko. Järjiltään, selvästikin, mutta hauska.

[Timo Ronkainen]

Tavattoman hyviä huomioita Otto "Bulldozerilta", kuumeesta huolimatta. Vaiko ehkäkö juuri siitä johtuen?
Entä oletteko laittaneet merkille maakuntaosaston päivälehtien sarjakuva-arvosteluja? Savon sanomat, pihtiputaan pulinat, jne? Onko kotiseutunne lehdissä mitään? Onko vakituisia sarjakuvakriitikoita kehä kolmosen ja alan foorumien ulkopuolella? Huomataanko sarjakuvat vain STT:n valmiiden liuskojen avulla?
Aamulehdessä, Karjalaisessa ja Turun Sanomissa tiedän arvosteluja julkaistun. Muualla?

Timo

[Ilja Rautsi]

Supersankareista. Joku kysyi hiljattain, miksi arvioin jotain Hämähäkkimiestä. Koen palkitsevaksi sarjallisen sarjakuvan kehityksen seuraamisen.

Höpö höpö, sinä vain pidät miehistä trikoissa.

[tolppis]

Jessus. Minen kestä. Te puhutte aina niin järjettömän hienosti. Jaksatte aina analysoida ja arvioida kriittisesti. Alan tehdä töitä. Minen kestä enää. The horror the horror.

[VesaK]

"Leppoisa sarjakuvasetä"... oh kraist. Justiinsa tässä mietinkin mitä tekstiä hautakiveensä laittaisi.

Nyt on varmaan aika alkaa pahaksi    "Minä palaan vielä, entistä v****maisempana", kukas taas noin sanoikaan...

Nojoo, mutta vähän aina on kotikenttäetua kotimaisilla sarjakuvilla, joissa on toki useammin yritystä ja tasoa toisin kuin ylikansallisessa massatuotantosarjakuvassa, jota suurin piirtein myydäänkin metreittäin.
Sama juttu pätee kotimaisten elokuvien arvostelemiseen. Niille tuppaa tipahtamaan yksi tähti lisää ihan siitä kotimaisuudesta.

Mitä enemmän arviossa kerrotaan arvioitavan jutun juonta, sitä kevyemmällä lämmöllä on arvostelijalla pullat uunissa. Usein. Yleensä. Mutta ei aina.

Ville Häninnen hoitaa edelleen Infon arvostelusivujen toimittamisen. Mutta jos joku siellä ulkona tuntee olevansa pätevä sarjakuvaKRIITIKKO, joka osaa tiivistää sanottavansa nasevasti & ymmärrettävästi noin 3000 merkkiin per arvioitava albumi, niin antaapas tulla näytetekstiä.

 

[Ilja Rautsi]

Nyt on varmaan aika alkaa pahaksi    "Minä palaan vielä, entistä v****maisempana", kukas taas noin sanoikaan...

Palsa?

Sama juttu pätee kotimaisten elokuvien arvostelemiseen. Niille tuppaa tipahtamaan yksi tähti lisää ihan siitä kotimaisuudesta.

Kommentoin tätä tuolla elokuvakritiikkikeskustelussa.

[Wilpuri]

Se on oletettavasti sitä "älyllistä", joka Wilpurissa aiheuttaa oksimisreaktioita.

Lähinnä se kaipuu älylliseen. Siis se, että toitotetaan, että pitää olla älyllistä keskustelua yms. ja sotketaan lokaan kaikki "tavikset" jotka jokeltavat jotain "ei-älykästä". Kuitenkin näiden älykkyyden kaipaajien omat jutut ovat samaa tuubaa, kuin muillakin.

-- -- -- -- --

Sarjakuvakritiikistä vielä sen verran, että Katuojassa on ainakin hyviä arvioita. En ole läheskään aina samaa mieltä, mutta teksti on hyvin kirjoitettua ja nokkelaa ja näkökulmat ovat harvemmin ihan tuulesta temmattuja.

Minusta myöskin täällä Kvaakissa on hyviä arvioita. Niiden perusteella on tullut ostettua muutama läpyskä, jotka eivät ennakkoon kiinnostaneet.

[tolppis]

Olen myös huomannut tällaista: Aika usein nk. kriitikot ym. esittävät sinänsä ihan kohtuullisen selkeitä asioita niin hienossa paketissa (so. osaavat käyttää sanallista arkkuaan paremmin kuin tavalliset pulliaiset, ja sanavarastokin parempi) että kestää hetken ennen kuin tajuaa että heeetkiiineen...ajattelin itse ihan samaa mutten osannut tuoda sitä esiin TUOLLA tavalla. Sinänsä toki ihan positiivista kun osaa ilmaista itseään mutta toisaalta kyseessä on taas nk. Sarasvuo-ilmiö.

OK, jos oikein esim. itse haluaisin kirjoittaa kriittisesti ja asiallisesti kirjasta/sarjakuvasta/taiteesta/elokuvasta/mistä hyvänsä niin...

a) Minun ainakin pitäisi kirjoittaa samalla muistiinpanoja kun kyseistä teosta katson/luen jne. Huono muisti.

b) Tai vähintäänkin HETI sen jälkeen ottaa ajatustoiminta hallintaan ja kirjata asiat esim. elokuvan jälkeen ylös.

c) Yksi tapa olisi tietty ottaa joku näkökulma teokseen ja lähteä kerimään sitä juttua siitä. Jolloin kyseessä ei kyllä enää ole kritiikki vaan ihan artikkeli.

Ja kyllä arvio ja kritiikki voivat hyvinkin sekoittua toisiinsa. Ja Sinisalon tekstistä saa sen käsityksen että kritiikki olisi nimenomaan se positiivisen tarkastelun näkökulmakseen ottava kirjoitus, luultavasti et tarkoittanut sitä?

Ja nyt jo kadotinkin sen ajatuksen mitä olin jahtaamassa...aina käy näin...huokaus...

Taidan lähteä leffaan  

(hitto, jotain ideaa tuossa sepustuksessani oli kun aloitin sen mutta kadotin sen siinä selittäessäni...argh, tätä juuri tarkoitan, tässä päässäni pysy ajatukset ja ideat kovinkaan kauan)

[Otto Sinisalo]

Höpö höpö, sinä vain pidät miehistä trikoissa.

Vain sinusta, Ilja. Vain sinusta.