Paras sanomalehtisarjakuva

[Doc Lomapäivä]

Tuosta Sinisalo-lainauksesta heräsi kysymys  -  Olenko ainoa, jonka Tenavat jättää kylmäksi?

En mitenkään inhoa kyseistä sarjaa ja pystyn jopa jollain tasolla ymmärtämään mistä kehut johtuvat. Mutta silti Tenavat on aina tuntunut jotenkin tylsältä ja kliiniseltä.

Et. Asiaa ei vain uskalleta sanoa ääneen. Tenavat ei ole koskaan huvittanut minua, ja aikuisten sivullisuus tekee ahdistavan tunnelman. Varsinkin animaatioversiossa.

[Lurker]

...ja aikuisten sivullisuus tekee ahdistavan tunnelman. Varsinkin animaatioversiossa.

Eivätkös ne lapset ole sivullisia Tenavien maailmassa, vai olenko ymmärtänyt ihan väärin?

[Doc Lomapäivä]

Eivätkös ne lapset ole sivullisia Tenavien maailmassa, vai olenko ymmärtänyt ihan väärin?

Täh? Tarkoitin sitä että aikuiset ei näy. Mitä sinä tarkoitat?

[jyrki68]

Et. Asiaa ei vain uskalleta sanoa ääneen. Tenavat ei ole koskaan huvittanut minua, ja aikuisten sivullisuus tekee ahdistavan tunnelman. Varsinkin animaatioversiossa.

Ja sitten taas kun aikuiset (vai oliko ne teinixejä) piirrettiin animaatioon, sekin näytti... oudolta. Olen kerran kärsinyt läpi jonkin pimeimmän kasarihuuman aikaan väsätyn juonettoman Tenavat-animaatiojakson, jossa hahmot muistaakseni vain lauloivat ja aerobiccasivat leggingseissä flashdance-tyyppisten kappaleiden tahtiin. Diskossakin piipahdettiin toki.

[Lönkka]

Olenko ainoa, jonka Tenavat jättää kylmäksi?

Juu et ole.
Itse en ole voinut sietää sarjaa 70-luvun jälkeen.

Hatara muistikuva noiltakin vuosilta on se että Tapiolan wanhasta kirjastosta niitä tuli pokkareina lainattua silloin kun juuri ja juuri osasi lukea. En ole ihan varma että kuinka hyvin loppujen lopuksi sarja noihinkaan aikoihin putosi.

No, sinänsä ymmärrettävää on että sarja alkaa pykiä sellaisen rupeaman kuluessa Schulz niitä väänsi. Loppuvuosikymmenien "hauskat" "vitsit" yhdistettynä tärisevään kynäilyyn ei kuitenkaan todellakaan pudonnut.

[Ami]

Omia suosikkejani (ei arvojärjestyksessä):
Väinämöisen intertekstuaalisuus ja eri aikatasojen yhdistäminen viehättävät, samoin lempeästi esitetty yhteiskuntakiritiikki.
Rip Kirbyä olen taas tänä kesänä alkanut fanittaa, sarja ei ole mikään järjen riemuvoitto, vaan hyvällä tavalla huttua.
Modesty Blaise on klassikko, sarjan lukeminen lapsena lienee vaikuttanut persoonallisuuteni kehitykseen vanhemmalla iällä.
Karvinen osaa kiteyttää sen miten kivaa on viettää päivää syömällä ja nukkumalla. Myös "karvinen ilman karvista" ja ilman puhekuplia -versiot ovat loistavia.
Kaksin on mukavan pehmeä ja ilahduttavan ei-perinteinen, Pieniä julmia tarinoita taas koskettavan julma ja pistävä.

[Emppu]

Lainaan Otto Sinisaloa (Sarjainfo 04/07, s. 37) koska paremmin ei voine totuutta  kiteyttää.

Hei, olen mielipuoli, en tykkää sarjasta, koska mielestäni se on ahdistava ja masentava, juuri sitä, mitä minun mielestäni strippisarjakuvat eivät juuri saisi olla. Mutta niin, koska olen mielipuoli, mielipiteeni kuuluu jättää huomiotta.

Jere taitaa omalla kohdalla kolahtaa parhaiten, mutta Lassi ja Leevi ja Kirjaston kissat piristävät päivää ihan mukavasti näin turkulaisena.

[281074]

Paras sanomalehtisarjis on tietenkin Lassi ja Leevi. Lassi on huikea tyyppi! Juokse villi lapsi...
Tenavat on loistava, tykkään myös uudemmista stripeistä. Masi on hyvä, samoin Jere. Jereä morkataan joskus kiltteydestä, mutta minulle se putoaa.
Suomalaisista esmes Pieniä julmia tarinoita on loistava. Myös parjattu Naisen kanssa on usein hauska. B Virtasen taso on pysynyt ihailtavan vakaana, mutta parhaimmillaan hienon Viivin ja Wagnerin meno on aikalailla romahtanut.
Ja sitten haluan tuoda esiin yhden klassikon, jota ei ole mainittu: Floyd Gottfredsonin Mikki on parhaita sanomalehtisarjoja ikinä. MOT.

[pertti jarla]

Ja sitten haluan tuoda esiin yhden klassikon, jota ei ole mainittu: Floyd Gottfredsonin Mikki on parhaita sanomalehtisarjoja ikinä. MOT.

Ihan totta. Tekisipä joku nytkin yhtä huolella ja hyvin jatkuvajuonista humoori/seikkailusarjakuvaa. Tai sit joku lehti voisi alkaa julkaista niitä vanhoja Mikkejä.

[Pekka R.]

Ei paras, mutta ehdottomasti maininnan arvoinen on Petri Hiltusen Kalkkaro.