On lapsellista. Aina luettuani Hämistä koen rajua häpeän tunnetta. Jotta pääsisin taas jaloilleni joudun laittamaan menokeken keulimaan, vetämään pään täyteen ja painumaan baanalle.
Harmi että noin kymmenen vuoden aikana taso on laskenut niin hitsin vitsisti, ettei edes kaljoissa pysty lukemaan. Ja aina kun näkyy toivon pilkahdus siitä, että kyllä se hämis sieltä kuopastaan vielä nousee, niin joku muailmala suitsutettu käsikirjoittaja pistää homman ihan lekkeriks.
Mut kyllä noita 60-80 luvun juttuja lukee ihan mielellään. Iskispä paha dementia niin vois lukea vaikka joka päivä esim. Gwen Stacyn kuolema-stoorin kaltaisia juttuja uudestaan ja uudestaan.