Tuossa iässä tuntuu olevan juuri se aika jolloin mietitään mitä tuonikäisen on sopiva tehdä ja mitä ei.
Tokaisin joskus pikkuveljelle, että hän tietää olevansa aikuinen, kun ei enää mieti mikä on lapsellista. (EDIT: Pitää ehkä varmuuden vuoksi täsmentää, että ydin tuossa lausahduksessa on, että aikuisena voi tehdä mitä tahansa, eikä mikään tunnu lapselliselta.)
Muistan itsekin, että kun tuli leikittyä mopoikäisenä veljen kanssa hiekkalaatikolla, piti mennä nurkan taakse piiloon, kun kuulin mopon äänen. Eihän kaverit saaneet nähdä...
Sarjakuvia en koskaan muista häpeilleeni, toisaalta Tex Willer jne. olivat kyllä melko lailla "hyväksyttyjä" silloin joskus.