Jokaisella Marvelin blu-ray julkaisulla Thor1:stä alkaen on ollut bonuksena Marvel One-Shot, eikä ole mitään syytä olettaa että sellaista ei olisi Thor2:lla, päinvastoin. Viimeisimmästä on tullut niin suosittu että siitä kaavaillaan omaa TV-sarjaansa.
Kyllä. Mutta emme voi laskea pysyvyyden varaan, etenkin, kun jo tähän asti on viitattu jo monesti, kuinka phaset eroavat toisistaan rakenteellisesti, johtuen tavoitteiden suurentumisesta. Ainoa varma lienee tosiaan, että jokaisella phasella Marvel Studios pyrkii kunnianhimoisempiin tavoitteisiin. Se, että tarkoittaako se genren laajentamista vai spektaakkelimaisen luonteen suurentamista tuntuu vaihtelevan. Yksi phase tuntuu olevan merkkipaaluna Tohtori Outo elokuva toisessa taas Kostajat leffa ja yhdessä isomman luokan crossover ja yhdessä taas avaruusooppera.
Toisaalta kun ajatellaan Kingsleyn osuutta IM3:ssa ja sen lopussa niin on vaikea kuvitella että siitä revitään materiaalia täyspitkää elokuvaa varten, tai edes merkitysellistä cameo-esiintymistä. Tämä kaikki tietysti perustuu olettamukseen että Kingsley olisi myös tulevassa projektissa Slater-Mandariini, sitähän ei myöskään vahvisteta. Kingsley on kuitenkin CBE joten maskeerauksen/CGI:n avustuksella hän voisi näytellä muitakin hahmoja.
Tahtoisin muistuttaa, että Iron Man 2:sen lopun myötä elimme (ainakin osa) vielä siinä käsityksessä, että Avengers leffassa Tony Starkia ei olisi, mutta Iron Man olisi. Asiat siis ovat muuttuvaisia, ja jokaiseen asiaan saadaan juonikuvio, jolla kaikki tuntuu loogiselta ja mahdolliselta.
Marvel ei ole myöskään vieläkään käyttänyt kaikkeen oikeuttamaansa sisältyviä kortteja. En siis tarkoita, ettetkö voisi olla oikeassa, mutta minusta sinä ajattelet turhan suppeasti Marvel Studiosin mahdollisuuksia hahmojensa suhteen.
Esimerkiksi Marvel Studiosilla on semmoisia elementtejä käytettävissään, kuten Tuonpuoleinen, Tohtori Outo, Daimon Hellstrom, Blackheart, Parker Robbins, Morgan le Fay, Agamotto, Abigail Wright ja Mephisto esimerkiksi pystyvät luomaan illuusion tai muun jostakin henkilöstä.
Lisäksi muistaakseni Mandariinillakin on jonkinlaista taustaa illuusioissa.
Pointti on, että jos Studio niin haluaa, niin koko Iron Man 3:sen loppuasetelmakin voidaan pistää päälaelleen.
Sivumennen, Gwyneth ei ole lopettanut sarjakuvaleffa-uraansa sikäli kuin se on hänestä kiinni, ja on jopa ilmaissut kiinnostusta tehdä "Rescue"-leffa jos sellaista hänelle tarjotaan.
lähde: http://www.hitfix.com/news/gwyneth-paltrow-on-avengers-age-of-ultron-my-phone-has-not-rung-watch
Joo. Totta. Unohdin tuon. Yritin jo tuossa aiemmin sanoa, että näissä Marvel Studios uutisissa on hankala pysyä perässä, tai muistaa, koska niitä tulee lähes päivittäin. Juuri sen takia avaan keskustelun tässä ketjussa vähintään kerran viikossa, jos joku muu ei sitä tee, jotta pysyisimme kaikki sopivasti kartalla tilanteesta, ja faktoista. Joku ketjussa kun osaa noista muistuttaa, kun itse ei muista, tai joku toinen ei muista.
Rescue on elokuva, jota odotan todella innolla. Matt Fractionin juoksu on Stan Leen jälkeen minun kaikkien aikojen suosikki Iron Man juoksu, ja Rescue on yksi sen parhaimmista elementeistä.
Rescuen oman sarjan tyssääminen oli yksi asia, jota kirosin Fractionin juoksun loppuun asti. En edes muista, milloin viimeksi ennen tuota on tullut yhtä aidosti hyvää spin-offia pitkällisen sarjan rinnalle.
Vaikka pääsarjan meininki hyppi vakavissa ja synkissä teemoissa, Rescue oli melko sympaattinen ja pirteä sarja, joka toi mieleen Iron Manin alkuajat, juurikin Stan Leen tuotokset, joissa oli Tony Starkin karkeasta syntyhistoriasta huolimatta tiettyä sympaattista naiiviutta, jota oli siis onnistuneesti tallennettu myös Rescue sarjaan.
Tuo naiiviushan johtui aikoinaan pitkälti juuri Pepper Pottsista, jonka asenteessa oli joitakin epäloogisuuksia, ja hahmo oli Jane Fosterin ohella se jäljelle jäänyt muistutus Golden Age aikojen naiiveista naishahmoista, kuten Lois Lane vielä tuolloin oli. Juuri Stan Leen hienous olikin se, miten hän modernisoi supersankari sarjakuvien päähenkilön rakkauden kohteet kiinnostaviksi ja teräviksi naisiksi.
Tästähän otti mallia myös DC kun se alkoi viimein rakentamaan Lois Lanesta muutakin kuin hölmöä pelastettavaa, jonka päässä ei liikkunut mikään muu kuin Teräsmies, vaikka hahmossa oli terävän naisen piirteitä jo tuolloin. Hänestä tehtiin lisäksi puolustuskykyisempi.
Rescue yhdistää siis Stan Leen ja John Byrnen modernin naishahmoja koskevan kerronnan taitavasti golden age kerrontaan, ja vilahtaahan hommassa vähän samaa sävyä kuin Grant Morrisonin All-Star Supermanissä.
Marvel Studiosilla ei ole elokuvissaan Mustan Lesken ja Lady Sifin lisäksi yhtäkään naispuolista supersankaria. Purppuranoita, Gamora ja Rescue ovat minusta siis tervetulleita. Noistahan saisi jo oman toimivan tiimin.
Sitä paitsi, Iron Man oli aikoinaan alunperinkin sarjakuvana suosittu nimenomaan tyttöjen parissa. Eikös tämä ole vain sopivaa?
