Minusta silti pitäisi edetä yksi askel kerrallaan.
Yksi elokuva kerrallaan.
On minusta hyvä juttu, että Marvel Studios laittaa elokuviinsa viitteitä laajemmin Marvel Universumiin, jotta se tulee myös tutuksi käsitteenä muille kuin niille jotka ovat jo lukeneet sarjakuvia, ja on helpompi esitellä käsitteitä tai ajatuksia ilman että niitä tarvitsee vääntää rautalangasta liikaa. Mutta on myös minusta tärkeää, etenkin tässä vaiheessa, kun isoimmat elementit on jo luotu, pysähtyä miettimään, että mikä on ollut hyvää yksittäisissä elokuvissa. Ja mikä taas huonoa. Esimerkiksi Incredible Hulk ei ole minusta elokuva mitenkään huono. Mutta minusta siinä ei otettu hahmosta kaikkea irti. Marvelin sarjakuvien Hulk on monipuolisempi kuin vodkapohjaisten alkoholijuomien valikoima. Marvel Studiosin Hulk taas tuntuu käsitteenä hyvin yksiulotteiselta:
Mies, jolla on sisällään voimakas olento, joka tuotti miehelle ongelmia, mutta ei enää.
Minusta on toki hyvä, että Feige pitää asiat simppelinä. Mutta jos hahmot ovat pelkkiä hajuttomia ja mauttomia kuoria, niihin kyllästyy nopeasti. Avengers 2:ssa voidaan varmuudella sanoa, että Starkin hahmoon tulee syvyyttä. Se että hyödynnetäänkö sitä, on asia erikseen. Mutta entä muut Kostajat? Starkin lisäksi Kapteeni Amerikka on hyvin voimakas hahmo, jonka rakenteeseen on panostettu ennen Kostajia. Ei ole väliä, vaikka hahmoa ei rakenneta lisää ihan heti. Hahmo on uskottava ja voimakas johtaja. Se riittää toistaiseksi.
Mutta entäs Haukansilmä, Hulk, Musta Leski ja Thor?
Thorin elokuva oli erittäin onnistunut fantasiaelokuva, huolimatta siitä että se oli enemmän Sci-Fi elokuva. Siitä on hyvät lähtökohdat kirjoittaa hyviä genreilleen ominaisia tarinoita. Mutta Thorin hahmo on niin ohut, että tuntuu kuin seisoisi Teräsbetonin keikalla, ja odottaisi ballaadia, mutta sitä ei tulekaan. Thor on hahmoista juurikin sitä ns. muka miehekästä metallimusiikkiosastoa, joka on toki hauskaa, eikä sitä kuulukaan ottaa liian vakavasti, mutta se ei tarkoita, etteikö siinä voisi käsitellä myös edes hieman syvempiä konflikteja. Tai edes kertoa jotain uutta.
Jumala menee Maan päälle, tapaa tytön, mutta haluaa kotiin.
Disney teki saman Herculesille, Donner Teräsmiehelle jne. Tarinan konflikti ei ole mitenkään uusi. Kuultu on! Olisiko Feigellä jotain muutakin kerrottavaa hahmosta, joka saa minut jo sarjakuvissa näkemään punaista? Se että sarjakuvissakin on vain hyvin harvoin luotu tilanteita, jossa hän sanoisi jotain mitä kukaan muu ei sanoisi (ei, minusta se että hahmo puhuu vanhaa englantia ei tarkoita mitään muuta kuin että hahmo puhuu hassusti, se ei tarkoita että hänen sanoissa olisi tehoa. Jos Thorin kaltainen jäbä tulisi puhumaan minulle moraalista, todennäköisesti en noteeraisi hänen sanojaan sen tarkemmin, vaan lähtisin pois jotta ei tarvitsisi kuunnella.). Nyt kun on tehty Thorin maailmasta uskottava, on aika tehdä Thorista sekä kiinnostava, voimakas ja uskottava hahmo, joka jää mieleen muunakin kuin karikatyyrinä mille tahansa fantasiahahmolle. Hahmossa pitäisi olla jotain spesiaalia. Ja minusta tämä sama pätee myös näihin muihin.