Tässä ketjussa keskusteltiin alppareiden myynnistä ennenkuin sinä rupesit vetämään mukaan marginaaliformaatin Yhdysvaltalaisessa mangan kustatamisessa.
Niin, mutta jos luet tarkkaan, ensimmäisen viestini tästä aiheesta, niin huomaat, että kommenttini koski mangan saatavuutta:
Käsittääkseni Jenkkilässä mangaa juurikin myydään myös marketeissa ja muissa lehtipisteissä (lähinnä siis lehtiä, pokkarit menee kai kirjakauppojen kautta) ja sen helppo saatavuus onkin varmaan yksi sen valtteja.
ja tässä vaiheessa olimme vielä suhteellisen samaa mieltä, sillä itsekin kirjoitit viestissä, jota kommentoin, saman suuntaisesti. Halusinkin vain huomauttaa, että mangaa löytyy myös marketeista kirjakauppojen lisäksi. Tarkoitukseni ei ollut viedä koko keskustelua ihan uusille urille.
Mm kaikissa Diamondin julkaisuissa tuotteiden myyntejä ruodittaessa kun puhutaan mangasta viitataan nimenomaan alppareihin koska ne edustavat käytännössä ainoaa nykyisin julkaistavaa formaattia.
Syynä tähän on sekin, että mangalehdet myyvät Diamondin kautta hävyttömän vähän. Top-300 -listalla ensimmäiset edes hämärästi mangaan verrattavat lehdet ovat jossakin 150 huonommalla puolella. Tosin se ei käsittääkseni listaa magazine-muotoisia (jos listaa, niin niitä myydään alle 1000), joten niiden myynnistä en tiedä (pitää tarkistaa).
Jos alle prosentti julkaisuista julkaistaan comic/magazine formaatissa niin kyseessä tuskin liene tuoteryhmä joka on saanut aikaan mangailmiön.
Tätä en ole missään vaiheessa väittänyt. Väitteeni, kuten yllä käy ilmi, oli ja edelleen on, että yksi (mielestäni iso) syy mangan suosioon USA:ssakin on sen
helppo saatavuus, kun sitä saa sekä tavallisista kirjakaupoista että marketeista (painotus lihavoidussa, tietenkin).
VIZ kyllä jakelee esim Shonen Jumppiakin Diamondin kautta joten olisi sangen kummallista että niitä ei myytäisi sarjakuvaliikkeissä.
Totta kai niitä myydään sarjakuvakaupoissakin. En ole väittänyt päinvastaista, mutta kun Vizin markkinaosuus Diamondin välittämistä julkaisuista oli viime kuussakin vaivaiset 1,36%, on selvää, että kovinkaan isoista luvuista ei puhuta, kun suurin osa tuostakin koostuu nimenomaan pokkarimyynnistä.
Lehden levikkiin liittyen kenties sen ensimmäinen numero vuosia sitten on myynyt jotain, mutta mikä onkaan nykytilanne kymmenien numeroiden jälkeen?
Eilen törmäsin ennen nukkumaan menoa juttuun, jossa mainittiin mangalehtien myynnin pyörivän jossakin 250 000 kappaleen tienoilla kuukaudessa. Juttu oli viime tai tältä vuodelta. Ei kuulosta kovin huonolta. Koitan etsiä sen linkin uudelleen, niin postaan tännekin.
Edit: Se löytyikin aika vaivattomasti.
Artikkeli on näköjään Vizin Shojo Beatin julkaisemisesta tehty juttu. Samalla huomaan virheeni, jota ei väsyneenä huomannut. 250 000 on vain parhaiten myyvien julkaisuiden määrä (vai tajuanko tuon vieläkin väärin ja siinä viitataankin vain perinteisten sarjojen bestsellereihin).
Kyllähän kaikki tietävät miten (jenkkiläisten sarjakuva)lehtien levikki heittelee ja miten, ainakin supersankaripuolella, sarjojen alkupäät tuppaavat myymään ihan omia lukujaan.
Mutta nyt puhutaankin sitten taas Diamondin kautta jaeltavista lehdistä ja siinä on otettava huomioon jenkkiläisessä sarjakuvaharrastuksessa oleva keräilymentaliteetti, jonka vuoksi jälleenmyyjät tietoisesti tilaavat ensimmäistä numeroa enemmän ja seuraavia numeroita vähemmän, niin että yli 20% pudotus ensimmäisen ja toisen numeron välillä on vielä ihan normaali ja odotettu romahdus. Yleensä vain todelliset bestsellerit pystyvät välttämään tuon ensimmäisen numeron jälkeen tulevan pudotuksen, mutta niissäkin myyntilukuja sumentaa lukuisat vaihtoehtokannet.
Mangalehdet, tuo mangan merkittävin julkaisumuoto Yhdysvalloissa. Peräti, mitä, puoli tusinaa julkaisua! Vrt manga-alpparit joita taitaa tätä nykyä ilmestyä jo toistasataa kuukausittain.
En ole missään vaiheessa väittänyt, että mangalehdet olisivat merkittävä julkaisumuoto USA:ssa. Ainoa väitteeni on ollut, että mangalehdistä suurin osa myydään edelleenkin marketeissa ja muualla olevien lehtipisteiden kautta. Olettaisin, että mainitut mangalehdet (lähinnä ne magazinet) ovat kuitenkin osaltaan koukuttamassa nuorta/kirjakaupoille vierasta yleisöä tuomalla mangan hitusen helposti saatavammaksi. Plus tietenkin amerikkalaisissa tavarataloissa on myös kirjaosastoja (kuten aiemmin mainittu Wal-mart), joissa on sitten tarjolla myös mangapokkareita ja haa: mangapokkareitakin siis myydään tavallisissa kaupoissa, ihan kuin täällä, vaikka suurin osa myynnistä ei siellä tapahdukaan.
Päätän viestini lainaukseen Buzz Dixonin (toimii siis sarjakuva-alalla) viestistä, jossa mainitaan myös magazinet:
"When one limits the discussion to traditional format comics (i.e. "comic books" as opposed to "graphic novels"), then SHONEN JUMP and SHOJO BEAT outsell 90% of all comics."Kun "all comics" kattaa muutkin sarjakuvat kuin Diamondin kautta menevät, väittäisin, että tuo aiemmin heittämäni 250 000 kipaletta/numero on aika oikean suuntainen arvio mangalehtien myynnistä.
