Oli pakko kaivaa tämä ketju esiin toisessa ketjussa(
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4311.390 ) alkaneen keskustelun takia.
On ja ei.
Sarjakuvan asema marginaalissa, joskin isossa sellaisessa säilyy. On mangasukupolvi varmasti kehittymässä sitä en epäile, mutta enimmälle osalle se on jotain mikä jää.
Tämä
ei ollut mangapiikki. Enimmälle osalle sarjakuva ja monet muutkin lapsuuden ja nuoruuden asiat jäävät.
Ihmisluonteelle on tyypillistä vetää jäykät ja tarkat rajat joita jumaliste noudatetaan. Mangan harrastajat ja vastustajat kulkevat yhtä lailla laput silmillä.
Pelkkä se että sarjakuva ja manga eritellään eri termeiksi kielii molempien hausta saada tila itselleen, korostaa oman asemaa. Ja näin kahtiajako tulee aika kauan menemään.
Naiset eivät tule luontaisesta(vai sosiaalisesta sterotypiaan ehdollistamisesta) systä johtuen vaikuttamaan suuresti sarjakuvan kaupalliseen kannattamiseen muutoin kuin trendiaalloissa.
Mitä se nyt horisee?
Anteeksi nyt mutta valtaosa naisia voi lukea ja nauttia sarjakuvista omistamatta niitä/vaihtaen niitä ja luettuaan ne niiden tarve poistuu. Voin luetella lukuisia tuntemiani säännöstä poikkeuksen tekeviä kvaakissakin, mutta he ovat poikkeus, ei sääntö.
Arvioni ei ole tieteellinen ja pohjautuu lähinnä aikaisemman mallin arvioon. Se 70-80-luvun punk sota apatiaa vastaan yms ja sitä edeltäneet vasemmistolaisuuden kannattajat-sukupolvet ovat kaikki assimiloituneet keski-ikäiseen kaavamaisuuteen oikein hienosti.
Kapinat ovat lyhytikäisiä, arkisuus iänkaikkista ja vanhemmiten pehmetään.
Vika on kai siinä että piirit on liian pienet eikä nähdä sitä miten seisovaa vesi on. Totta kai uuden eurosarjakuvan tulee olla vakavaa, alternativen rajoja rikkovan kokeellista ja kaiken täynnä sisäpiirivitsejä.
Mangaa syyttävät tahot eivät näe siitä ohi että kun on mistä julkaista niin se myy. Uusi juttu on uusi juttu.
Oma poikani pitää kyllä niin Digimoneista kuin beybladeistä kuin muumeista ja tinteistä, marsupilameista, hämähäkkimiehistä, eisnerin spiritistä, karvisesta jne. mutta vaikka lapset ovatkin jossain määrin konservatiiveja se uusi asia on aina uusi asia.
Kotoiset markkinamme ja monin paikoin maailmallakin on uutta materiaalia taide-alternative-supersankari mille ikinä pikkuklikille joka tyytyy asemaansa. joka ei tarjoa uudelle nuorelle tai lapsilukijalle juuri mitään.
Lurkerin perään kuuluttama halpa käyttösarjakuva uupuu. Osittain se johtuu myös tarpeesta säilyttää elitistinen pieni piiri ja siitä että sarjakuva on taidetta.
Sehän kuulostaakin pahalta= halpa käyttösarjakuva.
Maailmalla on paikkoja joissa sarjakuva ei ole kovinkaan urautunutta ja pyrkii luomaan jotain uutta ja toivon että siinä onnistutaan.
on myös paikkoja joissa on lähdetty kopiomaan mangan ulkoisia piirteitä ja tajuttu että jotain pitää tehdä.
tämäkin on hyvä sarjakuvan kannalta.
Niin aina: toivon parasta mutta ymmärrän odottaa pahinta.
niin kauan kuin tehdään suuren budjetin sarjakuvaelokuvia ja voidaan myydä oheistilpehööriä suut ja silmät täyteen on taottava rautaa niin että hiki höyrystyy.
Ensi kerralla trendi voi olla taas joku käsittämätön Bay city rollersin ja runouden fuusio ja sarjakuva on taas niin eilinen ettei mitään määrääkään.
samat hc-nörtit jatkavat toimintaansa kaikissa tilanteissa ja takaavat jatkuuvuuden.