Ville Ranta asettuu Hannu Salaman, Salman Rushdien ja Andres Serranon tapaisten taiteiljoiden komeaan porukkaan, ja samalla erottuu - ehkä Rushdieta lukuunottamatta - heistä siinä, ettei hänen pontimenaan näyttäisi olevan provokaatio, vaan tietyn kompleksisen position esteettinen hahmotus.
Näin Ville Ranta ja Kaltio näyttävät yhden kunniakkaan tavan suhtautua Jyllands Posten -skandaaliin (joka samalla, toivottavasti, toimii meille muille esimerkkinä etsiä ja toteuttaa omia tapojamme). Itsen ja toisten sensuroimisen sijaan itseä säästämättömän, yhtä esteettisen kuin älyllisen heittäytymisen avoimuuden areenalle, jolla - ja vain jolla voi - etsiä asemiaan niin typeriin hyssyttäjä-sensuroijiin kuin Suomen Sisun kaltaisiin typeriin ksenofobisteihin (joiden kantoja myös Jyllands Postenin latteat ja huonot pilakuvat ainakin meikäläisen silmissä ilmentävät).
Ihailen sinua, Ville Ranta, kuten myös sinua, Jussi Vilkuna, kaverini vuodesta 1967.
T. Hefe