Demokratia on kovasti haavoittuva kapistus. Erityisesti silloin, kun noudatetaan Edvin Laine -logiikkaa.
Edvin Laine vanhoilla päivillään opponoi monesti aiheellisesti vasemmistoradikaaleja vastaan. Hänen todistelunsa kuului seuraavasti:
1. Suomi on vapaa maa, jossa saa sanoa mitä haluaa.
2. Jos sodissa olisi käynyt toisin, teillä ei olisi lupaa sanoa nyt mitään.
Joten:
3. Turpa tukkoon, koska Suomi on vapaa maa.
Kohdat 1 ja 2 ymmärsin ja hyväksyin. Kohtaa kolme en ollenkaan. En käsittänyt sitä aikoinaan 1980-luvulla, enkä käsitä sitä vieläkään.
Jos on olemassa demokratia ja sananvapaus, on itsestäänselvää, että sen täytyy koskea - sen on pakko koskea, sen on velvollisuus koskea, sen määritelmällisesti on koskettava - myös epämieluisia asioita ja vääriä mielipiteitä. Miksi demokratiaa tai sanavapautta ylipäätään harrastetaan, jos se saa suojata vain niitä, jotka ovat oikeassa?
Se on sanottava, että vaikka Edvin Laine olikin hivenen epäonnistunut poliittinen ajattelija, hän oli sentään täysverinen kulttuurihenkilö. Suomalaiset poliitikot ja pankkien ja vakuutuslaitosten edustajat eivät pääse hänen rinnalleen, vaikka saisivat valovuoden verran tasoitusta.