Tex Willerin suuralbumeista

[J.T.Chance]

Eikö normeista poikkeava kuvitus ole keskeisin syy koko suuralbumiformaatin olemassaololle? Lännengenren ulkopuolelta on houkuteltu nimekkäitä taiteilijoita tuomaan uutta visuaalista ilmettä. Koska tarinoiden rakenne on sama kuin normi-willereissä, niin kuvituksen lienee tarkoituskin olla dominanssissa. Maxeissa asia taitanee olla päinvastoin: yleensä surkeaa kuvitusta ja normi-texistä poikkeavaa juonen juoksutusta (usein tarinat väkivaltaisempia). Poikkeuksena tästä analyysistä tietenkin edellinen väri-suuralbumi, jossa otettiin poikkeuksellisia irtiottoja tyypillisestä narraatiosta.
Luulenpa, että suuralbumien normirajat ylittävä visuaalisuus on juuri se keskeinen tekijä, mikä saa normi-willereistä piittaamattomatkin sarjakuvan ystävät ostamaan suuralbumeja. Ja sehän on aivan mainio asia!

[Dennis]

Tässä suuralbumissa on minulla nyt se ongelma, että tuo kuvituspuoli on niin dominoivaa, että en oikein kyennyt keskittymään itse tarinaan. Pitää lukea lähiaikoina uudestaan.

Samat fiilikset, mutta ihan positiivinen kokemus, vaatii toisen lukukerran tuon tarinan sisäistämiseen, kuvituksesta tuli mieleen monta kertaa spagetti-westernit.

[Hannu]

Maxeissa asia taitanee olla päinvastoin: yleensä surkeaa kuvitusta ja normi-texistä poikkeavaa juonen juoksutusta (usein tarinat väkivaltaisempia).

Jaa. Maxit väkivaltaisempia? Voiko tämän väkivaltaisempaa löytää kuin tämä Captain Jackin tarina? Ei kyllä nyt J.T.Chancen analyysi oikein osunut kohdalleen, vaikka usein onkin sen tehnyt.

[J.T.Chance]

Lähempi tarkastelu osoittaa, että olet Hannu oikeassa. Mielikuvani maxien väkivaltaisuudesta pohjautuivat lähinnä Segura-Ortiz -kaksikon tuotoksiin. Muutamia vuosia sitten niissä esitetty väkivalta oli normi-Texiin nähden aivan poikkeuksellista. Nykyhetken kulmasta katsottuna ero on kyllä kaventunut lähes näkymättömiin, sillä normi-Texeissä näytetty raakuus ja veren läikkyminen on lisääntynyt selvästi (kuten keskustepalstoilla moni on jo huomauttanutkin).
Uusimmassa suuralbumissa on kieltämättä pari turhaa lähikuvaa päähän osuvasta luodista. Olen jo aikaisemminkin julistanut sitä, ettei lisääntynyt väkivalta ja ruumiiden tehtailu ole oikea tie uusintaa Tex-formaattia.

[Janne]

Suuralbumit perustettiin, koska Sergio Bonelli kokoki, että Guido Buzzellin perussarjaan tarkoitettu kuvitus oli liiaksi normeista poikkeavaa. Sen jälkeen siinä on aika harvoin ollut mitään kovin järisyttävää eroa normiwillereihin. Toki sellaiset tekijät kuin Zaniboni, Magnus, Kubert tai Bernet eivät ihan Texin valtavirtaa edusta.

Maxit taas perustettiin, koska Sergio Bonelli koki, että Berardin käsikirjoitus on liiaksi normeista poikkeava. Sen jälkeen siellä onkin sitten ollut vähän erilaista käsikirjoitusta, kuten Seguran, jolle Tex ei kovin tuttu loppujen lopuksi ollut, kaikki tarinat. Viime vuosina sinne on sitten kipattu kaikki vanhentuneet kuvittajat, joille ei raaskita antaa kenkää. On mennyt se sarja vähän pilalle. Mutta onneksi Pasquale Del Vecchio piirtää parhaillaan siihen sarjaan, joten sinnekin on taas laatua luvassa.

[Mr. Font]

Suuralbumit perustettiin, koska Sergio Bonelli kokoki, että Guido Buzzellin perussarjaan tarkoitettu kuvitus oli liiaksi normeista poikkeavaa. Sen jälkeen siinä on aika harvoin ollut mitään kovin järisyttävää eroa normiwillereihin. Toki sellaiset tekijät kuin Zaniboni, Magnus, Kubert tai Bernet eivät ihan Texin valtavirtaa edusta.

Maxit taas perustettiin, koska Sergio Bonelli koki, että Berardin käsikirjoitus on liiaksi normeista poikkeava. Sen jälkeen siellä onkin sitten ollut vähän erilaista käsikirjoitusta, kuten Seguran, jolle Tex ei kovin tuttu loppujen lopuksi ollut, kaikki tarinat. Viime vuosina sinne on sitten kipattu kaikki vanhentuneet kuvittajat, joille ei raaskita antaa kenkää. On mennyt se sarja vähän pilalle. Mutta onneksi Pasquale Del Vecchio piirtää parhaillaan siihen sarjaan, joten sinnekin on taas laatua luvassa.

Kyllähän suuralbumiformaatti nimenomaan on muodostunut näiden vierailevien kuvittajien ympärille. On nähty paljon persoonallista jälkeä ja hyvä niin, ainakin omasta mielestäni se pitää formaatin mielenkiintoisena. Esim. Captain Jack ei olisi toiminut läheskään niin hyvin normisarjassa. Onnistuneiden kuvittajakokeilujen ansiosta suuralbumeista on muodostunut usein koko Willer vuoden kohokohta. Vielä kun meillä samassa sarjassa julkaistaan italian "värisuuralbumitkin" niin kyllä näitä mielenkiinnolla odottaa. Toki toivoisi perussarjassakin tason pysyvän hyvänä perinteisemmissä Tex-tarinoissa, mutta harmillisen vähän sinne on viimevuosina hyviä tarinoita osunut.

Maxit on tosiaan ollut aikamoinen Tex-tallin roskalava. Mutta hyvä että parempaa on tulossa. Cossu taisi olla ensvuonna meillä ilmestyvän uuden Maxin piirtäjänä. No paljon mielummin hän kuin vaikkapa Diso.

[PeisosKronnonen]

Maxit on tosiaan ollut aikamoinen Tex-tallin roskalava.

Aika outo lausunto. Sarjassa kun on ilmestynyt (ja puhutaan nyt alkuperäisistä maxi-tarinoista) useita huipputarinoita kuten Rio Hondo.

[PeisosKronnonen]

...ettei lisääntynyt väkivalta ja ruumiiden tehtailu ole oikea tie uusintaa Tex-formaattia.

Miksi Texiä pitäisi ylipäätään "uusintaa"? Onko "uusintaminen" jokin tavoiteltava päämäärä itsessäön? Uusinnetaan yhteiskuntaa vaikka siten, että puhkaistaan jokaiselta toinen silmä. Mitä dynaamisuutta siitä tulisikaan! Jotkut, joitten järjenjuoksua en tule koskaan ymmärtämään, ylistävät maasta taivaaseen "uusinnetun" Giorgio Cavazzanon, vaikka "uusinnus" latisti hyvin omaperäisen ja heti tunnistettavan tyylin massapiirtäjien joukkoon. Mutta joillekin "uusinnettu" on niin ihqua.

[Mr. Font]

Aika outo lausunto. Sarjassa kun on ilmestynyt (ja puhutaan nyt alkuperäisistä maxi-tarinoista) useita huipputarinoita kuten Rio Hondo.

Puhuin nyt siis viimevuosista (sanotaan vaikka neljä viimeksi ilmestynyttä uutta maxia) ja viittasin nimenomaan tuohon mitä Jannekin sanoi, että viimevuosina sinne on kipattu tekijät joille ei ole raaskittu antaa kenkää, mm. laadukkaaseen piirrokseen liian vanhat Diso, Repetto ja uusimmassa siinä ja rajoilla oleva Ortiz. Jopa Letterin viimeinen työ voidaan laskea samaan kategoriaan, joten tietty alamäki alkoi sarjassa jo silloin. Mikä nimenomaan on harmi ottaen huomioon Maxi-Texien korkean tason sarjan alussa. Varsinkin Seguran tarinat, Rio Hondo ja Luotituisku ovat varmasti jääneet lukijoille mieleen positiivisellä tavalla ja tälle tasolle maxeissa ei ole vuosiin päästy. Mutta erittäin hyvä jos vanhojen piirtäjien tilalle saadaan uusia kykyjä ja sitäkautta toivottavasti koko sarja uuteen nousuun.

[Jahve77]

No laitan tähänkin oman, pienen mielipiteeni, ilman sen kummempia pätevyyksiä. Itse olen näitä suuralbumeja aina pitänyt ns. Tex maailman taiteellisena kokeilukenttänä, eli koskaan ei voi tietää mitä niissä tulee vastaan, joka on oikeasti aika makea juttu! Paljon kokeellista taidetta ainakin, ja joillekkin uppoaa, toisille ei. Eli itse en näitä osta aina säännön mukaisesti, vaan katon että miten uppoaa just minulle.

Tässä viimeisessä CJ'ssä olen hieman aidalla .. piirto on moitteetonta, mutta toki hahmot ovat hieman .. no, erikoisia pitkine nenineen, leukoineen ja muutenkin naamoineen. Maisemat ja yleinen kuvitus toimii, mutta jotenkin tuo niin tuttujenkin hahmojen piirteiden 'liioittelu' jotenkin vain tökkii. Itse tarina hieman tuosta koittaa harhauttaa todella kovalla painotuksella rankkaan menoon .. mutta itse en todellakaan rankkaisi tätä mihinkään parhaimmistoon, enemmän ehkä sellainen 'no tulipa nähtyä tälläinenkin tulkinta' osastoon.

[PeisosKronnonen]

...mm. laadukkaaseen piirrokseen liian vanhat Diso, Repetto...

Mihin Repeton tarinaan viittaat?

[Mr. Font]

Mihin Repeton tarinaan viittaat?

Oikeuden mies

Neljä uusinta maxia siis;
25: Oikeuden mies (2013)
27: Alaskan ihmissyöjät (2014)
29: Luopioiden etuvartio (2015)
31: Lakia ja oikeutta (2016)

Nämä ei hirveitä hurraahuutoja ainakaan itselle ole herättäneet. Onneksi suomessa on saatu näiden välissä hyviä uusintajulkaisuja.

[Jarkko Sikiö]

Onpa todella upea opus tämä uusin Captain Jack. On kuvitus kyllä sen verran peruslinjasta poikkeavaa jälkeä, että olisin kuvitellut opuksesta enemmän täällä peistä taitettavan.

Luontoa on kuitenkin kuvattu niin henkeäsalpaavan upeasti, ettei tottakaan.

Tarinasta ei oikein osaa sanoa mitään, kun tenavat pyörivät jaloissa. Tähän täytyy palata vielä uudelleen myöhemmin, kunnolla ja ajan kanssa.

[Rottah]

Tuli lainattua captain Jack albumi, huh mitä kuraa breccia on piirtänyt, ei edes tunnista Tex ja  kittiä, en edes ymmärrä miten tämmöistä paskaa voidaan julkaista, tarina on faracin käsialaa joka ei kyllä vakuuta. 

[Toni]

Captain Jack on kyllä taiteeltaan upein koskaan lukemani Tex Willer -seikkailu, mutta hyvin voin kuvitella, ettei kolise kaikille lukijoille - varsinkaan niille, jotka pitävät henkeen ja vereen kiinni normisarjasta tutusta tyylistä.

Tätä sopii kuitenkin suositella myös niille laadukkaan sarjakuvataiteen ystäville, jotka yleensä kiertävät Texit kaukaa.