Huomioita Italian reissulta:
Uusin suuralbumi tuli nähtyä, ostettua ja luettua. Rotundon kuvitus oli vakuuttavaa ammatilaisen työtä. Tuli monesti mieleen Venturi. Ei Rotundo kuitenkaan ihan suurimmaksi suosikikseni loikannut. Tarina oli viihdyttävä ja hyvin rakennettu. Ei kuitenkaan mielestäni klassikkoainesta sekään. Joka tapauksessa tätä kannattaa ilolla odottaa.
Huomasin myös, että Italiassa on suuralbumeille löydetty taas uusi julkaisuformaatti. Bao publishing julkaisee tarinoita kovilla kansilla ja ekstramateriaaleilla. Ostin yhden näytekappaleen ja siinä oli mukana mm. taiteilijan luonnossivuja ja vastaavista sivuista käsikirjoittajan liuskat. Tosi mielenkiintoista! Kansikuva oli eri kuin alkuperäisessä julkaisussa. Jonkun ihan oudon taiteilijan tekemä heittokansi, mutta mielestäni ihan nätti.
Vaikka Serpierin Tex ei varsinaisesti suuralbumi olekaan (siinä oli vain 38 sivua), niin kerronpa siitäkin kuitenkin tässä. Nyt, kun sitä tarkemmin tuli tutkittua, niin käsitykseni vahvistui, että Sergio Bonellin aikana tämä idea ei olisi mennyt läpi. Serpieri on ilmeisesti saanut täysin vapaat kädet. Kit Carson siinä tosiaan muistelee 1900-luvun alkuvuosina innokkaalle lehtimiehelle rajaseudun aikoja. Tämä on siis ristiriidassa Bosellin pari vuotta sitten kirjoittamaan (suomeksi julkaisemattomaan) Texin muistelmateokseen, jossa kerrotaan Carsonin kuolleen jo ennen1900-luvun alkua. Tapahtumavuodeksi kerrotaan 1855 tai sinnepäin. Tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin Tex on jo navajojen päällikkö. Pitkien hiusten lisäksi huomasin vasta nyt (aiemmista näytekuvistakin sen olisi jo voinut havaita), että Tex kantaa revolveria kahva vatsan suuntaan eli hän vetää aseensa ns. ristiin. Jos vajavaisella italiallani oikein ymmärsin, niin Tex ja Carson eivät olleet ennen tätä tavanneet, mikä ei (sekään) sovi Tex-kaanoniin. Kaikkein yllättävinta kuiten oli se, että
. Albumin lopussa oli myös hauska yllätys, jota en tässä viitsi paljastaa.
