Tuli viimein luetuksi Arizona liekeissä. En muistanut siitä juuri mitään, taisi olla nyt vasta ensimmäinen lukukerta minulla. Hieno albumi kaiken kaikkiaan, sanoisin että viiden parhaan suuralbumin joukkoon tämä kuuluu. Victor De La Fuente osoittautui paljon paremmaksi piirtäjäksi kuin muistin pienessä koossa julkaistujen tarinoiden perusteella. Hänellä on sopivan karu tyyli, ei mitään runsasta detaljien juhlaa kuten vaikka Capitaniolla tai Magnusilla, mutta tuo pelkistetty tyyli toimi. Usein Fuente näytti jättävän taustat kokonaan piirtämättä jolloin tärkeimmät henkilöt/asiat korostuivat ja tulivat paremmin esiin. Myös Victorin panoraamakuvat olivat hienoa katseltavaa, kuten sivuilla 43 ja 114, vain muutaman mainitakseni.
Jokin sentään ärsyttikin Fuentessa. Tex nimittäin näytti luvattoman usein apinalta. Oikeastaan en yhtään ihmettele, että Monti sai jatkossa piirtää kumppanien kasvot Fuenten tarinoihin, mutta kyllä se silti tuntuu ikävältä tempulta taiteilijaa kohtaan, jos päähenkilöiden kasvot teetätetään muilla. Kumma kun Fuente sieti moista. Lisäksi Fuente oli taiteillut Texin rintataskut ihan päin honkia. Laiskuusko vai mikä oli iskenyt, kun pelkät läpät näkyivät Texin nutussa? Carsonin hattuunkin oli ilmestynyt jonkinlaiset sotilasmalliset koristerimpulat hatun nauhaan. Tämän suurempaa valittamista Fuentesta ei ole, kyllä hän oli mies paikallaan tässä albumissa.
Nizzin tarina oli kokonaisuutena rautainen. [spoiler]Ainoa pieni heikkous siinä oli mielestäni kohta, jossa tämä Matias tulee kuin tyhjästä pelastamaan Texin ja Carsonin umpikujasta. Ehkä vähän liian helppo ratkaisu juonellisesti. Lisäksi ihmettelin, miksi Tex ja pappa-Carson tunkeutuivat naamioituneina kuulustelemaan kapteeni Dorantesia. Luulisi kapteenin tunnistaneen heidät helposti vaikka huivitkin naamalla, kun he olivat juuri keskustelleet aikaisemmin samana päivänä. Sitä vastoin lopun tulitaistelu ja kapteeni Carletonin saaminen kiinni olivat oikein hyvin toteutettuja kohtia.[/spoiler] Mukava oli myös Rennen ja Askon esittely Fuentesista.
