Jysäys 4/05 tulla jysähti ajoissa. Turun posti oli pitänyt lehden priimakunnossa, ei valituksen sijaa.
Sitten sisällön kimppuun:
Kansi on hieno, ehkä paras tähän mennessä tikkurila-version kera, luvaten kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista.
Blacksad avaa vahvasti. Tämä ja edellinen Blacksad ovat vetäneet superlatiivi- ja ylisanavarastot tyhjiin. Teknisesti upea, taidokkaasti rytmitetty nykyeurosarjakuvan merkkiteos joka nostaa aivan käsittämättömiä odotuksia Blacksadin albumien suhteen.
Tämä peittoaa Sokalin Ankardon ja lähentelee Prattin Cortoa!
Velin esittämä kommentti Blacksadin kahden sivun kuittaavan 3,90 hinnan täysin ei ole turhaa sanahelinää, vaan tiukkaa faktaa.
Kun koko lehden kyynisin ja humaanein sarjis aloittaa on muilla kova kynnys ylitettävänä.
Vincent & Van Gogh vastaa haasteeseen ja pistää sellaista silmän- ja mielenruokaa, että oksien mukana kaatuu mottitolkulla metsää. Tikkurilan sponssaama sarja lähtee ihan omille teilleen ja hyvä niin. Sivulle 24 päästyä on onnellinen sarjakuvan harrastaja.
Blacksadin ja Vincent & Van Goghin taso laskee asteittain.
Seinänläpäisijät on kelpo tuttavuus ja malliesimerkki ranskalaisesta fantasiasta, joka on useinsangen arjen makuista. Arki ranskassa on vain vähän eri kuin täällä. Piirros on ok, tarina mukiinmenevä. Puolustaa paikkaansa, mutta jos mullistaa jonkun maailman, niin se raukka tarvitsee elämän.
Alppien nero oli taas kerran oivaltava, teknisesti mallikas, ammattimainen ylipitkä vitsi joka ei ärsytä mutta ei sytytä kipinääkään. Mahtuu elämään.
Kuloavaa rikkaruohoa kuulemma lyötiin kuin vierasta sikaa. Itse en itkisi jos siitä olisi tehty jouluksi kinkku ja syöty pois. Olkoon haaskaamassa paperia sitten kun ei eroon pääse. Voisihan sen korvata vaikka aidolla mangalla tai vaikka.. Ihan millä vaan.
Syy ei mangatyylissä tai tekijän sukupuolessa.
Nathalie viehätti montaa. Itse en perustanut. Sarjakuvaversio lauseesta "elämä on". Voi käyttää joka tilanteessa, mutta ei merkitse oikeastaan yhtään mitään.
Alkaa tuntua siltä että Matti-Pekka olikin tosissaan sen 32-sivuisen Jysäyksen kanssa. 64 sivusta 32 luettavaa laatusarjakuvaa( =Blacksad, Vincent & Van Gogh, Seinänläpäisijät) ja loput huttua.
Jos se 32 laatusivua on tällä tasolla, niin eipä silti väliä, loppu saakin olla niksipirkkaa ja rahoilleen saa silti vastinetta.
Kotimaiset tekijät ovat pudonneet, mitä hyvällä ei katsottane. Hiltusen ja Rauhalan lisäksi on muitakin lahjakkaita tekijöitä. Sen lisäksi painopiste on yhä tiukasti Ranskassa.
Ennen Tertsin ja Rojun hyökkäystä, onhan siellä laajin tarjonta sarjakuvissa, totta. On yhdysvalloissakin telenovelatuonteineen ja kaapelikanavoineen eniten tv-tarjontaa ja silti joskus tekee mieli katsoa jotain ei-amerikkalaisperäistä, eikö?
Hyvä lehti siltikin, pistäkää paremmaksi seuraavassa.