Lyhyt yhteenveto:
Blacksad on hyvä. Lehdessä mukana ollut tarina oli pikkulämmin tunnelmapalanen, eikä yhtä mieleenpainuva kuin edellisen numeron surumielinen Korea-episodi. Piirrosjälki on tyylikästä. Jospa tätä saataisiin pian suomeksi kokonaisen albumin verran?
Seinänläpäisijät oli kohtalaisen hyvä kokonaisuus. Tarina oli persoonallinen (odotin ensimmäisten sivujen perusteella jotakin realistisempaa), mutta loppui vähän töksähtäen. Pitänee lukea uudelleen ihan vaan jotta tulisi nähtyä, missasinko jonkun oleellisen pointin. Visuaalisesti kaunis.
Vincent ja van Gogh kolahti niin ikään ensimmäisellä kerralla paremmin, mutta ihan kohtalainen oli tämäkin. Tarinan alku oli sympaattisempi kuin sen jatko. Ehkä paremmalla taidehistorian tuntemuksella olisi saanut enemmän irti? Kissan rietastelu hymyilytti ("Minulla on yhdeksän elämää, ja kuolemansyntejä on vain seitsemän").
Alppien nero. No joo. Ei suoranaisesti minun teekuppini, mutta ihan mukiinmenevää sarjakuvaa kuitenkin. Tarinassa oli mukavia yksityiskohtia, mutta ehkä vitsi tuntui vähän pitkitetyltä - tai ehkei se olisi toiminut ilman.
Nathalie jätti ensilukemalta vähän kylmäksi. Tarina ei tuntunut sisältävän minkäänlaista kliimaksia suuntaan tai toiseen. Ehkä tähän pätee sama kuin Seinänläpäisijöihinkin.
Liekehtivään Ruusuun suhtauduin ensimmäisen osan perusteella pitkämielisesti, mutta eipä tämä mitenkään erityinen tapaus taida olla. Seikkailu vaikuttaa höttöiseltä, ja tulisin toimeen ilman noita mangamaisia elementtejäkin. Kertakäyttöviihdettä, eikä erityisen hyvää sellaista. Kerronnan tasot puuttuvat kokonaan (vrt. vanhat Asterixit), eikä tästä saa toisella lukemalla mitään uutta irti.
Minusta paras Jysky tähän mennessä. Toivottavasti paraneminen jatkuu, koska yhä on parantamisen varaa.
Jätän eriävän mielipiteen. Päihittää niukasti ykkösen, mutta häviää kirkkaasti kolmoselle ja kärsii jatkoaikatappion myös kakkoselle.