Guy Delisle

[Lurker]

Eikö "pakko saada suosittelija aussi-klubille!" ole juuri tuota gintonicin lipittämistä?

Kovin ulkopuolinen Delisle siellä klubilla oli. Hämmästeli niiden touhuja melkein yhtä paljon kuin paikallisten. Rouvien keskustelu klubilla Schweppes Tonicin vai minkä se nyt oli loppumisesta kaupoista oli aikas hyvä huomio. Enää ei saanut kunnon gin tonicia, voi hyvänen aika.

Ei Delisle siihen jengiin kuulunut. Ei tosiaankaan.

Jos Merkintöjä Burmasta olisi ollut poliittisesti alleviivaavan tiedostava ja moraalinen opus, olisiko se ollut kirjana yhtä hyvä kuin rehellinen kuvaus yhden ihmisen arjesta vierailla mailla, itsekin vieraana? Vastaan: ei.

"Mun iskä on sankari..."

[Doc Lomapäivä]

Eikö se sitten ole hyvä että eri teoksissa on eri näkokulmia?

En minä siitä Delisleä kritisoikaan, vaan siitä, että se toistaa samaa maneeria teoksesta toiseen, ja hukkaa hyviä tilaisuuksia syventää teostaan.

Kovin ulkopuolinen Delisle siellä klubilla oli. Hämmästeli niiden touhuja melkein yhtä paljon kuin paikallisten. Rouvien keskustelu klubilla Schweppes Tonicin vai minkä se nyt oli loppumisesta kaupoista oli aikas hyvä huomio. Enää ei saanut kunnon gin tonicia, voi hyvänen aika.

Ei Delisle siihen jengiin kuulunut. Ei tosiaankaan.

Alkaa mennä turhaksi väittelyksi, mutta mulle tuli vaikutelma, että Delisle kadehti isoja citymaastureita kuljettajineen (vaikka niitä vähän irvailikin), samaan aikaan kun itse vinttasi fillarilla yli 30 asteen helteessä. Jos ne aussiklubilaiset oli niin vastenmielisiä, niin miksi klubijäsenyys oli niin pakko saada, ja uima-altaallekin oli palattava kaatosateessa?

Marjane Satrapi onnistui paremmin oman elämänsä ja yhteiskunnallisen viestin yhdistämisessä.

[Liisa T.]

En minä siitä Delisleä kritisoikaan, vaan siitä, että se toistaa samaa maneeria teoksesta toiseen, ja hukkaa hyviä tilaisuuksia syventää teostaan.
Alkaa mennä turhaksi väittelyksi, mutta mulle tuli vaikutelma, että Delisle kadehti isoja citymaastureita kuljettajineen (vaikka niitä vähän irvailikin), samaan aikaan kun itse vinttasi fillarilla yli 30 asteen helteessä. Jos ne aussiklubilaiset oli niin vastenmielisiä, niin miksi klubijäsenyys oli niin pakko saada, ja uima-altaallekin oli palattava kaatosateessa?

Marjane Satrapi onnistui paremmin oman elämänsä ja yhteiskunnallisen viestin yhdistämisessä.

 Ggggrrrrr-rrrr-rrrrrr! Ei saa luoda itsensa nakoista, ei saa! Gggrrr.

[Lurker]

Tässä on nyt tietty se ongelma, että jos joku tekee päiväkirjasarjakuvaa, hänen pitäisi sitten elää semmoista elämää että se täyttäisi paremmin draaman säännöt.

Delislenkin olisi sitten vissiin pitänyt tehdä vaklausretkiä Burman salattuihin paikkoihin, tehdä rankkoja paljastuksia huumekulttuurista ja järjestää joku mielenosoitus tai muuta sellaista. Tenavan kanssa se tietty voisi olla vähän vaikeeta, pikkulapsi kun asettaa rajoitteensa. Mutta se Delisle vaan elikin elämäänsä ja piirteli siitä sarjistaan ja veti animaatiokursseja ja kävi mietiskelemässä luostarissa ja muuta sellaista.

Tai sitten hänen olisi pitänyt keksiä kaikkia hurjia juttuja ja kehua itseään enemmän, että kyllä mä oon siis ihan oikeesti dissaan länsimaisia diplomaattikotirouvia ja oon niitä parempi ihminen. Vai olisiko?

[Doc Lomapäivä]

Nyt alat jo tulkita mun kirjoituksia niin kuin itse haluat, ei niin kuin minä kirjoitan.

Tässä on nyt tietty se ongelma, että jos joku tekee päiväkirjasarjakuvaa, hänen pitäisi sitten elää semmoista elämää että se täyttäisi paremmin draaman säännöt.

Delisle hallitsee draaman säännöt erinomaisesti, ja muokkaa oman elämänsä sattumuksista ovelia yhteensattumia ja ristiriitoja; jopa sellaisin määrin, ettei kaikki voi täysin olla totta. Tarkoitan valkoista valhetta (ts. dramatisointia), eli aikajärjestyksen muuttamista ja mahdollisten ja ajatuksellisten tapahtumien muuttamista tapahtuneiksi.

Delislenkin olisi sitten vissiin pitänyt tehdä vaklausretkiä Burman salattuihin paikkoihin, tehdä rankkoja paljastuksia huumekulttuurista ja järjestää joku mielenosoitus tai muuta sellaista.

Korttelin päässä asuntonsa vankina makaavan vanhuksen haastatteleminen olisi riittänyt.

Tai sitten hänen olisi pitänyt keksiä kaikkia hurjia juttuja ja kehua itseään enemmän, että kyllä mä oon siis ihan oikeesti dissaan länsimaisia diplomaattikotirouvia ja oon niitä parempi ihminen. Vai olisiko?

Se tekee jo niin, todelliset ajatukset vain paistaa läpi.

Mitä järkeä on tehdä sarjakuvia "Guy Delisle uima-altaalla Burmassa", "Guy Delisle uima-altaalla Pohjois-Koreassa" ja "Guy Delisle uima-altaalla Kiinassa"? Yksi riittää, kiitos.

[Lurker]

Mitä järkeä on tehdä sarjakuvia "Guy Delisle uima-altaalla Burmassa", "Guy Delisle uima-altaalla Pohjois-Koreassa" ja "Guy Delisle uima-altaalla Kiinassa"? Yksi riittää, kiitos.

Okei, ymmärrän moraalisen närkästyksesi, näkökannaltasi joko tekijän tylsistä sarjakuvista tai huonoista elämänasenteista. Jokainen lukija luo oman suhteensa teokseen. Me luemme saman kirjan eri tavalla. Ei tässä sen kummemmasta ole kyse. Siksi tosiaankin tulkitsen omalta kannaltani "vääriä" käsityksiäsi oman lukukokemukseni kautta, enhän minä muutakaan voi... ;-)

Toki pitää huomata, että Delislen sarjakuvaromaanit ovat olleet menestyksiä. Tavallista lukijaa kiinnostavat tavalliset ihmiset - aina välillä.

[Doc Lomapäivä]

Okei, ymmärrän moraalisen närkästyksesi, näkökannaltasi joko tekijän tylsistä sarjakuvista tai huonoista elämänasenteista.

Ei tässä ole kyse närkästyksestä, vaan yksinkertaisesti kritiikistä. Omasta mielestäni olen tässä ketjussa antanut aika selkeän kuvan Delislen vahvuuksista ja heikkouksista. Sille minä en voi mitään, miten niitä luetaan.

Ja Delislen teoksista SAA pitää.

[Aura]

Mitä järkeä on tehdä sarjakuvia "Guy Delisle uima-altaalla Burmassa", "Guy Delisle uima-altaalla Pohjois-Koreassa" ja "Guy Delisle uima-altaalla Kiinassa"? Yksi riittää, kiitos.

Eikös pointti uima-allasjutussa ollut se, että yleinen allas oli täynnä jotain epämääristä kemikaalia tai muuta vastaavaa joka ärsytti ihoa, ja siksi oli hinku parempaan altaaseen? Vai muistanko ihan väärin? (Ei ole kirjaa nyt tässä että voisin tarkistaa tämän allasongelman.)

Pohjois-Korea-alpparissa oli mielestäni enemmän tietoa ja uima-altaita nolla. Ja kuulemma Delisle joutui alpparista sensuroimaan yhtä jos toistakin, sillä jotkut paljastukset olisivat voineet vaarantaa tiettyjen ihmisten hengen. (Haastattelu Bild & Bubblassa)

[Matti Karjalainen]

Lainaan itseäni eräältä toiselta foorumilta:

Kanadalainen sarjakuvataiteilija Guy Delisle asui vaimonsa ja pikkupoikansa kanssa sotilasjuntan hallitsemassa Burmassa vuoden päivät. Hän tutustui siellä aasialaiseen elämänmenoon, tapakulttuuriin ja paikallisiin ihmisiin, ja piirsi kokemuksistaan erinomaisen sarjakuva-albumin "Merkintöjä Burmasta" (WSOY, 2008), jonka voi jo tässä vaiheessa huoletta sijoittaa kuluvan vuoden parhaiden käännössarjakuvien listalle.

Delisle kuvaa elämää Burmassa yhteiskunnan epäkohtia havainnoiden ja niistä raportoiden. Esimerkiksi sensuuria, yhteiskunnan militaristisuutta ja eristyneisyyttä kuvataan "satunnaisen matkailijan" näkökulmasta. Sarjakuva ei kuitenkaan keskity pelkkään politikointiin, vaan siinä kuvataan myös tuoreehkon isän elämää vieraassa maassa sekä aivan tavallisten ihmisten arkea, humoristisia pikkuhuomioita viljellen.

Delislen piirrosjälki on melko yksinkertaista, mutta samalla ilmeikästä, ja tuo etäisesti mieleen maanmiehensä ja kollegansa Michel Rabagliatin.

Eikös pointti uima-allasjutussa ollut se, että yleinen allas oli täynnä jotain epämääristä kemikaalia tai muuta vastaavaa joka ärsytti ihoa, ja siksi oli hinku parempaan altaaseen?

Juuri näinhän se meni.

Guy (altassa): Vilkaisepa kättäni. Iho on ikään kuin turvoksissa. En tiedä, mitä kemikaaleja vedessä on, mutta saan niistä kemiallisia oireita.
Guyn vaimo (pitää lasta sylissään): Tosiaan, ihan kuin olisit peseytynyt valkaisuaineella.
Guy: Eikö sinulla ole varmasti tuttuja Australian suurlähetystössä?

Delisle on tietoisesti rajannut aiheensa omiin kokemuksiin. Tämä on isi on vähän väsynyt Burmassa

Minusta tämä on aika hyvä määritelmä.

EDIT: Pari kirjoitusvirhettä

[Hui_hai]

Delisle on tietoisesti rajannut aiheensa omiin kokemuksiin. Tämä on isi on vähän väsynyt Burmassa

Minusta tämä on aika hyvä määritelmä.

Sain juuri Delislen matkaraportin luettua ja tuoreeltaan arvioituna tuntuu, että Delislen Isi on vähän väsynyt oli vähän väsynyt.

Ihan hyvä ja paikoitellen jopa varsin mainio, mutta tiukka kustannustoimittaja olisi tehnyt teokselle ihan hyvää. Tykkään kyllä lukea ihmisten sarjisblogeja omasta elämästä vaikka ne olisivatkin hiukan itseääntoistavia, mutta 250+ sivua kerralla on jo hiukan puuduttavaa. Tämän lukemisen jälkeen oli lukijakin vähän väsynyt. Sinänsä Delislen huomiot sensuurista ja sen keskellä varsin tavallisen oloista elämää elävistä lukijoista olivat varsin mielenkiintoisia ja siksi jäi vähän kaivelemaan, että teosta oli rasitettu turhalla tyhjäkäynnillä.

[Lurker]

Joo, sama juttu, tämä oli tosiaankin sarjakuvaromaani. Vajaa viikko sitä lueskellessa meni.

Pitkähän se oli mutta en minä siinä mitään tyhjäkäyntiä huomannut.

Sivuja muuten karsittiin, kuten käynti Delislen kotisivuilla kertoo.
http://www.guydelisle.com/c_birmanes/pages_supp.html

Episodimaisuus toimi hyvin. Kirjassa oli paljon luontevia kohtia jatkaa lukemista myöhemmin.

[Lurker]

Pääseeköhän tämä episodi seuraavaan romaaniin? Tämä on kyllä sarjassamme uskomatonta mutta totta...

LEMPI INTERNATIONAL AUTTOI GUY DELISLEN KOTIINMaanantaina 15.9. palatessaan nykyiseen asuinpaikkaansa Israeliin joutui kanadalainen Guy Delisle hankaluuksiin. Jostain syystä Israelin tulli ei uskonut hänen olevan se joka hän on, eli kanadalainen sarjakuvataiteilija joka asuu vaimoineen Israelissa.  (...) Pelastuskeinoa pohtiessaan Delisle kaivoi Lempi-patsaan laukustaan ja esitti sen tullin henkilökunnalle; ”Katsokaa, suomalaiset antoivat minulle tällaisen palkinnonkin sarjakuvistani”, oli hän sanonut.

[Outi]

Pelastuskeinoa pohtiessaan Delisle kaivoi Lempi-patsaan laukustaan ja esitti sen tullin henkilökunnalle; ”Katsokaa, suomalaiset antoivat minulle tällaisen palkinnonkin sarjakuvistani”, oli hän sanonut.

Aika hurjaa jos Guy jaksaa raahata Lempi-patsasta (n. 1 kg?!) käsimatkatavaroissaan ympäri maailmaa! 

Niin ja siitä kirjasta: Mulle kyllä jäi Burmajutuista vähän lepru olo, johtunee siitä että pidin niin kovasti Shenzenistä ja Pjongjangista ja odotukset olivat korkealla. Mutta ei se mittään, seuraavaa odotellessa luen kyllä tätäkin. Epäilin muuten itsekin että mies joutuu välillä sensuroimaan juttujaan niin ettei paikalliset tutut joudu vaikeuksiin.

[Jarkko Sikiö]

Laiska sunnuntai-iltapäivä vierähti mainiosti tämän Merkintöjä Burmasta -sarjakuvan parissa.

Ymmärrän toki kritisoiviakin kannanottoja, mutta on parempi ettei tekijä pyri kuvaamaan itseään tai elämäänsä muuna kuin ne ovat. Kyllä tuo yhteiskunta yhden vieraan tarkkailijan silmin piirtyi riittävän selkeästi, tältä pohjalta ei oikein olisi saanutkaan muuta kuin sisällytyksetöntä saarnaamista. Asioita katsottiin nyt kokijan silmin ja näin on hyvä. Lisäksi Delisle kuvaa itseään usein kovin sarkastisessa valossa.

Kokonaan eri asia tietysti on, kuinka mielenkiintoisena lukija tätä pitää. Toisaalta maailmaa tarkastellaan niin monin välinein, että sarjakuva on siinä jäänyt kovin pieneen rooliin. Tässä suhteessa opus puolustaa vahvasti paikkaansa.

Kyseenalaistaa voi toki senkin, olisiko elämää tarvinnut kuvata näin päiväkirjamaisesti, episodit ovat samaan aikaan sekä hyvä että heikko ratkaisu. Vaivaton lukea mutta takakannen kohdalla huomaa kovin vähän jääneen kansien välistä mieleen. Olisiko kenties sarjakuvablogi/nettisarjakuva tälle luontevin julkaisumuoto?

[Hui_hai]

Kyseenalaistaa voi toki senkin, olisiko elämää tarvinnut kuvata näin päiväkirjamaisesti, episodit ovat samaan aikaan sekä hyvä että heikko ratkaisu. Vaivaton lukea mutta takakannen kohdalla huomaa kovin vähän jääneen kansien välistä mieleen. Olisiko kenties sarjakuvablogi/nettisarjakuva tälle luontevin julkaisumuoto?

Taidan kuulua itse niihin lukijoihin, jotka olisivat pitäneet tästä enemmän blogista luettuna. Blogeissa ei toisto ja hidassoutuisuus ole ongelma kun tarinaa lukee vain muutaman sivun viikkoannoksina. Koska blogit kuvaavat juuri sitä aitoa elämää, on se tavallisen arjen toisto luontevaa seuralainen myös lukijalle. Mutta kirjana tämä oli minulle hiukan liian itseään toistava. Ansiokasta sarjakuvaa sinänsä, mutta se paras terä jäi puuttumaan.