Guy Delisle

[Doc Lomapäivä]

Delislen piirrostyylillä pitäisi pystyä vähintään 4 sivun päivävauhtiin, joten 263-sivuinen alpparikin syntyy suht nopeasti.

Ei se minusta ole keskivertosarjakuvapiirtäjää ahkerampi, varsinkaan kun aineiston etsimiseen ja käsikirjoitusten taustoittamiseen ei juurikaan mene aikaa. Kaikki perusinfo näyttäisi olevan kansalaisjärjestöjen papereista napattua, ja piirustusapuna valokuvia.

Pisteet Delislelle siitä ettei se ruikuta niin kuin Sacco.

[Lurker]

Hyvä yritys, mutta nyt mä hillitten itteni...

[roju]

Delislen matkaraportit ovat aina häneen itseensä keskittyviä, ja mies on mahdollisimman tylsä, laiska länsimaalainen jolle ei tapahdu mitään.

Mä oon aika lailla samaa mieltä Tohtorin kanssa tästä Delislestä. Kirja kirjan jälkeen olen odottanut, että saataisiin jotain diipimpää kuin pelkkiä postikortteja valkoisen miehen vieraantumisesta eksoottisissa matkakohteissa. No, ei se taida olla sen pyrkimys... taitaa tulla aika pitkäksi kotimiehenä. Semmoinen maku minusta näistä on vähän jäänyt. Ilman vaimonsa duunia Delisle ois pysynyt ihan koti-Québecissa vaan. Ei mikään seikkailijaluonne.

Sinänsä ihan ookoo lähestymistapa tuokin, itse vaan kaipaisin jotain enemmän.

[Lurker]

Siis ymmärsinkö oikein, Doc & Roju, kritiikkinne osuu Delislen elämän sisältöön, siihen ettei hän ole tarpeeksi seikkailunhaluinen ja rohkeammin moraalinen?

[roju]

Mun tapauksessa olen väärä lukija Delislelle. Aihe virittää minussa odotuksia syväluotaavammasta käsittelytavasta, ja petyn Delislen turistioppailuun.

[Doc Lomapäivä]

Siis ymmärsinkö oikein, Doc & Roju, kritiikkinne osuu Delislen elämän sisältöön, siihen ettei hän ole tarpeeksi seikkailunhaluinen ja rohkeammin moraalinen?

Ei, vaan siihen että hän tekee matkaraporttia turistimatkasta, sen sijaan että paneutuisi syvällisemmin aiheeseensa, tutkisi ja kertoisi elämänkohtaloita.

Henkilökohtaisesti mua kiinnostaisi paljon enemmän sellaisen ihmisen tarina, joka ei käytä huumeita, mutta saa palkkansa heroiinina, kuin että Burmasta saa(kin) Japanilaisia vaippoja.

Kyllä maailmassa sijaa on yhdelle turistisarjakuvallekin, mutta Delislellä se ei ole yhteen jäänyt.

[Lurker]

Mitä ihmettä se syvällisyys oikein mahtaa ollakaan? Kirjan yksi hienoimmista kohtauksista on se, kun Delisle kuvittelee mielessään aloittavansa jokapäiväisen yhden miehen protestin Aung San Suu Kyin kotitalon edessä. Mutta sitten hän jääkin seuraavana päivänä kylpyleikkeihin poikansa kanssa... aika syvältäluotaavaa, siis sen kannalta, millainen ihminen on.

[Doc Lomapäivä]

aika syvältäluotaavaa, siis sen kannalta, millainen ihminen on.

= laiska 

[Aura]

Ite olen kyllä tykännyt Delislen sarjakuvista. Olen käsittänyt että tarkoitus on ollut tehdä päiväkirjamaista sarjakuvaa eikä täydellistä syväluotaavaa infopakettia. Koska kyse on päiväkirjasta, luonnollisesti se pyörii kyseisen päiväkirjan piirtäjän elämän ympärillä, ja antaa kyllä ihan musta ihan pätevän kuvauksen yhden ihmisen kokemuksista. Oma suosikkini on kyllä yhä Pyongyang.

[Timo Ronkainen]

Delisle on tietoisesti rajannut aiheensa omiin kokemuksiin. Tämä on isi on vähän väsynyt Burmassa, ei sen kummempaa (Enkä tällä nyt väheksy Ville Rantaa ollenkaan, eli älkää tähän puuttuko). Delisle ei ole ehkä reportteri, nämä on vaan muistiinpanoja siitä mitä on nähnyt. Päiväkirja.

Timo

[Doc Lomapäivä]

Aura ja Timo: onhan se noin, mutta niin kuin Roju sanoi, niin valittu ympäristö antaa odottaa enemmän. Hukattu mahdollisuus mua eniten ärsyttää (mahdollisuus tehdä jotain syvällisempää).

[Lurker]

Mutta kun se syvällisyys voi olla myös sellaista joka vain näyttää kepeältä.

Samalla tavalla kuin helpon näköinen viiva voi olla vuosikymmenien harjoittelun tulos.

[Aura]

Onhan noissa niitä ajatuksiakin herättäviä juttuja, joskaan ei ehkä niin yltiösyvällisesti kuin jotkut ilmeisesti haluaisivat.

Jos tekee sarjakuvan omien kokemustensa pohjalta niin ei ole kai juuri muuta mahdollisuutta kuin käyttää omia kokemuksiaan, ja nehän saattavat diktatuureissa olla hyvinkin rajoitettuja. Antaahan se realistisen kuvan tilanteesta millaista on elää ulkomaalaisena maassa jossa asioita salataan ja pahimmassa tapauksessa ulkona ei saa liikkua ollenkaan ilman vahteja (kuten Pohjois-Koreassa.)

[VesaK]

Minusta tämä on juuri hyvä näin, että Delislie katsoo asioita tavallisen ihmisen tasolta, ei "vieraantuneena" kuten joku Kipling tai Jack London tms. klubillaan gintoniccia lipova siirtomaaherra, vaan esittäen näkemänsä ja kokemansa tavallisen ihmisen tasolta. Se on lopulta paljon tehokkaampaa vaikuttamista kuin väsätä rääkyvä ja vieraantunut pamfletti pohjalta "kattokaa nyt kun näiden Crème bruléessa ei ole edes kunnon kuorta".

Muistakaa tutustua Delislen nettisivuihin:
http://www.guydelisle.com/

[Doc Lomapäivä]

Minusta tämä on juuri hyvä näin, että Delislie katsoo asioita tavallisen ihmisen tasolta, ei "vieraantuneena" kuten joku Kipling tai Jack London tms. klubillaan gintoniccia lipova siirtomaaherra, vaan esittäen näkemänsä ja kokemansa tavallisen ihmisen tasolta.

Eikö "pakko saada suosittelija aussi-klubille!" ole juuri tuota gintonicin lipittämistä?

Pjongjangi oli huomattavasti hyväksyttävämpi teos, koska Delisle oli siellä työmatkalla. Näkökulma oli työntekijän. Burmassa Delisle oli turisti. Lisäksi Pohjois-Koreassa ei pääse mihinkään ilman opasta, joten näkökulma on väkisinkin rajatumpi.

Melkein paruin ääneen kun Delisle sivuutti parilla ruudulla pahnoillaan makaavan vanhuksen, joka esitti kärkästä yhteiskuntakritiikkiä. Sitäkin olisi voinut haastatella, mutta Delislellä oli niin kiire aussiklubilleen...

Ei tämä mikään paska teos ole, mutta parempiakin matkaraportteja on nähty.