Kirjoittaja Aihe: Don Rosa  (Luettu 449007 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Don Rosa
« Vastaus #540 : 29.06.2011 klo 00:06:08 »
Don Rosa täyttää tänään 29.6. 60 vuotta! Happy Birthday!  :D

Timo

Gothicus

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 788
Vs: Don Rosa
« Vastaus #541 : 29.06.2011 klo 07:20:20 »
Miten niin ei löydy? Kyllähän Roope kaikenlaista keräilee, enimmäkseen rahoja sekä muinaisia esineitä ja aarteita.
Itaruus ja halu olla maailman rikkain ankka ei varsinaisesti edellytä vimmaista keräilyluonnetta. Erikoista luonnetta kylläkin. Hardcore-keräilijät täyttävät asuntonsa kaikella mahdollisella roinalla. Kaikki käy - muovipussit, vanhat jogurttipurkit, tulitikkuaskit, juomatölkit, sanomalehdet...
"Ihminen on ihmiselle kettu."

CryingBlueRain

  • Jäsen
  • Viestejä: 940
  • "Rapistuva natsikolossi etsii pelastajaa"
Vs: Don Rosa
« Vastaus #542 : 29.06.2011 klo 08:53:55 »
Hardcore-keräilijät täyttävät asuntonsa kaikella mahdollisella roinalla. Kaikki käy - muovipussit, vanhat jogurttipurkit, tulitikkuaskit, juomatölkit, sanomalehdet...

Totta, mutta tuo taitaa olla pikemminkin jonkin sortin psyykkinen ongelma kuin varsinainen keräilyharrastus tai säästäväisyyden ilmaisu. On ihmisiä jotka eivät pysty heittämään mitään roinaa pois, mutta harrastuksenomainen keräily kohdistuu yleensä johonkin tai enintään muutamaan tiettyyn kohteeseen. Toki sekin voi saada pakkomielteisiä piirteitä, kuten oma äänilevykeräilyni kunnes tulin järkiini.

Roopella on epäilemättä mielenterveysongelmia, mutta itaruudestaan huolimatta hän ei sentään näytä säästelevän roskia. Antiikkiesineiden keräily varmaan on hänelle myös jonkinlaista statusleikkiä. Roopen taustahan on tunnetusti vaatimaton, ja hänellä on ehkä jonkinlainen alemmuuskompleksi suhteessa perintöhienostoon. Antiikkikokoelmat ovat ehkä jonkinlainen tapa lievittää tätä tunnetta.

Hö höö, todella tarpeellinen harrastus tämä Disney-hahmojen kyökkipsykologisointi... :)
Ilman kielioppia ja historiankirjaa
ei ole mitään,
yksitoista tyttöä, yksitoista pensasta
ei ole mitään.

Gothicus

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 788
Vs: Don Rosa
« Vastaus #543 : 29.06.2011 klo 09:10:14 »
Antiikkiesineiden keräily varmaan on hänelle myös jonkinlaista statusleikkiä. Roopen taustahan on tunnetusti vaatimaton, ja hänellä on ehkä jonkinlainen alemmuuskompleksi suhteessa perintöhienostoon. Antiikkikokoelmat ovat ehkä jonkinlainen tapa lievittää tätä tunnetta.
Hyvä huomio. Ristiriitojen riepottelemana hahmona Roopen on kerrottu pukeutuvan aina samaan vanhaan ja kuluneeseen nuttuun (joita hänellä kuitenkin löytynee kaapistaan useampia kappaleita), mutta silti joissakin Roope-tarinoissa häntä kuljetetaan ympäri Ankkalinnaa hienolla limusiinilla. Joskus Roope ajaa itse, mutta joskus hänellä on nähty olevan jopa kuljettaja. Statusleikkiä tämäkin; vaatteet saavat olla vanhat ja kuluneet, mutta perinteisessä varakkaiden statussymbolissa, eli autossa, ei menoja säästellä.
"Ihminen on ihmiselle kettu."

CryingBlueRain

  • Jäsen
  • Viestejä: 940
  • "Rapistuva natsikolossi etsii pelastajaa"
Vs: Don Rosa
« Vastaus #544 : 29.06.2011 klo 09:38:38 »
Ankkojen suvussa tosiaan pukeudutaan aika eksentrisesti. Yksi käyttää merimiespukua, vaikka ei tiettävästi ole palvellut laivastossa päivääkään. Toinen pukeutuu nuhjuisiin vuosisadan vaihteen rytkyihin ja kulahtaneeseen silinteriin, vaikka hänen omaan bisnesimperiumiinsa luultavasti kuuluu 1950-luvun hienoimpia herrainpukimoja...

Roopen psyykessä varmasti on käynnissä melkoinen myrsky ja myllerrys, siinä määrin ristiriitaista hänen käyttäytymisensä on. Ehkä miehellä on kahdensuuntainen mielialahäiriö: maanisessa vaiheessa hän saattaa tuhlata rakkaita rahojaan jonninjoutavaan itsekorostukseen. Perheettömyys ja äärimmäisyyksiin menevä kolikkofetisismi saattavat kieliä vinksahtaneesta libidosta. Sosiaaliset vaikeudet näkyvät tavassa, jolla Roope kohtelee lähimpiä sukulaisiaan: hän on selvästi riippuvainen näiden läheisyydestä, mutta samalla hän on näitä kohtaan uskomattoman manipuloiva ja epäempaattinen. Onko Roopella epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, sosiopatia?

Siinä olisi terapeutille työnsarkaa. Mutta kuka nyt haluaisi hoitaa asiakasta, joka heti ensimmäisellä turhautumisen hetkellä pudottaisi psykiatrin työhuoneensa lattiaan avautuvaan kuiluun, potkaisisi hänet ikkunasta ulos jättimäisellä mekaanisella kengällä tai uhkailisi häntä tuliaseella (ikivanha mustaruutiase, mutta silti hengenvaarallinen kapistus).
« Viimeksi muokattu: 29.06.2011 klo 09:43:37 kirjoittanut CryingBlueRain »
Ilman kielioppia ja historiankirjaa
ei ole mitään,
yksitoista tyttöä, yksitoista pensasta
ei ole mitään.

Gothicus

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 788
Vs: Don Rosa
« Vastaus #545 : 29.06.2011 klo 10:42:08 »
Sosiaaliset vaikeudet näkyvät tavassa, jolla Roope kohtelee lähimpiä sukulaisiaan: hän on selvästi riippuvainen näiden läheisyydestä, mutta samalla hän on näitä kohtaan uskomattoman manipuloiva ja epäempaattinen. Onko Roopella epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, sosiopatia?
Roope saattaa kärsiä myös Aspergerin oireyhtymästä. Kyseiseen syndroomaan kuuluvat mm. ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (Roopen raivarit ja ajoittain erikoinen tapa suhtautua lähimmäisiin), mutta myös voimakas omistautuminen yhteen kiinnostuksen kohteeseen, sekä usein keskivertoa korkeampi älykkyys. Luontevaa onkin, että Aspergerin oireyhtymän omaavia ihmisiä löytyy paljon eri erikoisalojen osaajista, kuten esimerkiksi yliopistojen tutkijoista, lääkäreistä, yritysjohtajista ja liike-elämässä hyvin menestyvistä ihmisistä (ja ankoista).
"Ihminen on ihmiselle kettu."

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 642
Vs: Don Rosa
« Vastaus #546 : 29.06.2011 klo 10:56:57 »
Sosiaaliset vaikeudet näkyvät tavassa, jolla Roope kohtelee lähimpiä sukulaisiaan: hän on selvästi riippuvainen näiden läheisyydestä, mutta samalla hän on näitä kohtaan uskomattoman manipuloiva ja epäempaattinen. Onko Roopella epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, sosiopatia?

Tässä saattaa olla kyseessä myös traumaattinen hylkäämisen pelko, joka ilmenee pakonomaisena läheisten ihmissuhteiden haastamisena ja koettelemisena.

CryingBlueRain

  • Jäsen
  • Viestejä: 940
  • "Rapistuva natsikolossi etsii pelastajaa"
Vs: Don Rosa
« Vastaus #547 : 29.06.2011 klo 11:03:45 »
Hdc:n ja Gothicuksen diagnoosit saattavat olla oikeassa.

Ankka-perheen tasapainoisimmat jäsenet ovat varmaankin veljenpojat, Iines ja Mummo Ankka. Tavallaan ehkä myös Hannu Hanhi, vaikka jälkimmäisen käsitys yhteiskunnasta onkin hyvin vinoutunut.

Aku on selvästi hyvin ailahtelevainen luone: välillä täysin passiivinen ja masennuksen lamauttama, välillä ylienerginen, aloitteellinen ja jopa vaarallisen impulsiivinen. Välillä hyvin pelokas, välillä todella aggressiivinen, jopa katuväkivallan luokse hakeutuva. Lasten ruumiillinen kurittaminen on 1950-luvulla vielä hyväksyttyä ja normaalia, joten sen esiintyminen ei ole ihme. Merkillisempää on, että Aku on pienestä koostaan ja fyysisestä heikkoudestaan huolimatta syyllistynyt useaan aikuisen henkilön pahoinpitelyyn. Usein uhrina on ollut oma serkku, missä on taustalla kateutta ja mustasukkaisuutta. On tosin huomattava, että parisuhdeväkivaltaan Aku ei ole koskaan syyllistynyt. Hän myös alkaa nopeasti katua hetkellisten päähänpistojen aiheuttamia pahoja tekojaan ja yrittää hyvitellä niitä.

Epäilemättä ainakin Akun huono itsetunto vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä. Aku ei ole menestynyt elämässään erityisen hyvin, mistä asiasta miljardöörisedän läheisyys jatkuvasti muistuttaa...

Akun huono itsetunto ilmenee myös hänen fantasiassaan nuoruuden urotöistä mm. Tuomenmarjojen jäsenenä. Sepitteellisiin ansioihin vetoamalla hän yrittää saada kunnioitusta veljenpojiltaan - ilmeisesti ymmärtämättä, että veljenpojat kaikista muista poiketen hyväksyvät hänet sellaisenaan. Varhaiskypsät ja reippaat pojat näyttävät pärjäävän hämmästyttävän hyvin, vaikka he käytännössä ovat välillä oman holhoojansa holhoojia.

Pikku Hukka on vielä pahemmassa jamassa. Elämäntaparikollinen isä kyllä välittää pojastaan, muttei lainkaan ymmärrä tämän tarpeita. Isä jopa yrittää toistuvasti murhata pojan parhaat ystävät. Mutta, mutta, nyt lipsuin aiheesta ohi - Pikku Hukka ei ole Don Rosan käyttämä hahmo.
« Viimeksi muokattu: 29.06.2011 klo 11:20:17 kirjoittanut CryingBlueRain »
Ilman kielioppia ja historiankirjaa
ei ole mitään,
yksitoista tyttöä, yksitoista pensasta
ei ole mitään.

Gothicus

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 788
Vs: Don Rosa
« Vastaus #548 : 29.06.2011 klo 12:07:33 »
Ankka-perheen tasapainoisimmat jäsenet ovat varmaankin veljenpojat, Iines ja Mummo Ankka. Tavallaan ehkä myös Hannu Hanhi, vaikka jälkimmäisen käsitys yhteiskunnasta onkin hyvin vinoutunut.
Veljenpoikien ja Mummon tasapainoisuudesta olen samaa mieltä, mutta Iineksen ja Hannu Hanhen käytös kaikessa manipulatiivisuudessaan ja piittaamattomuudessa muiden tunteita kohtaan, viittaa mielestäni myös tuonne epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön suuntaan. Hannuhan on myös läpeensä narsistinen persoona. Kummallekin heistä on puolestaan leimallista kyvyttömyys luoda pitkäaikaista seurustelusuhdetta parhaasta naimaiästään huolimatta. Luulen, että Aku olisi valmis vakiintumaan vaikka heti, jos hänen ikuinen sydänkäpysensä Iines viimein suostuisi häneen.   
"Ihminen on ihmiselle kettu."

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Don Rosa
« Vastaus #549 : 29.06.2011 klo 13:33:16 »
Näistä psykologisoinneistahan voisi napata oman ketjunsa! Hauskaa ja kiehtovaa. Ja onhan kirjallisuuden, teatterin ja elokuvien henkilöitä käsitelty tällä tavoin jo pitkään.

Tämän suuntaisia psykologisia tutkielmanpaloja Ankoista kirjoitteli saksalainen Grobian Gans jo 1970 kirjassaan Die Ducks - Psychogramm einer sippe (Ankat - klaanin psykologinen profiili tai psykogrammi tjmsp).

Grobian Gans  on kolmen toimittajan, Michael Czernichin, Carl-Ludwig Reichertin ja Ludwig Moosin salanimi. Kirjaa en ole lukenut, se kun on kieltä, jota en osaa ja suht harvinainen.

Mutta sen mitä kirjasta on kerrottu muilla kielillä, niin se piirsi psykologiset luonnekuvat kolmen sukupolven ankoista ja käsitteli sivussa myös ankkojen sukulaisuussuhteita, tutki Roope Ankan talousimperiumia ja epäili Hannu Hanhea CIA:n agentiksi (!) (en tiedä miksi, kun en ole lukenut.).

Michael Czernich (s.1946) on journalistiikan, teatterihistorian ja lastenkirjallisuuden asiantuntija, kääntäjä ja toimittaja. Kirjoittanut Die Ducks -kirjan lisäksi mm. Ankkalinnaa käsittelevän opuksen Die große Welt von Entenhausen.

Carl-Ludwig Reichert (s. 1946) on populaarikulttuurin monipuolinen tuntija, muusikko ja toimittaja. Kirjoja Die Ducks -opuksen lisäksi mm. Asterixista ja Frank Zappasta.

Ludwig Moos on nykyään saksalaisen Rowohlt -kustantamon toimittaja

Timo

Gothicus

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 788
Vs: Don Rosa
« Vastaus #550 : 29.06.2011 klo 14:16:36 »
epäili Hannu Hanhea CIA:n agentiksi (!)
Tuohan kuulostaa mielenkiintoiselta... ja jopa aika todennäköiseltä! Hannuhan ei käy tavallisissa töissä, ei vaikuta olevan stressaantunut työttömyydestään, eikä edes etsi itselleen töitä. Taloudellisesti hänellä sujuu kuitenkin hyvin, sillä elämisen puitteet ovat vähintäänkin mukavat. Löytyy hieno asunto, vaihtuvia urheiluautoja (voitettu muka arpajaisista, just joo), ulkomaan matkoja ja mahdollisuus illastaa hienoissa ravintoloissa. Hannun taustalta löytyy selkeästi taho, joka rahoittaa hänen elämäntyylinsä palkkana palveluksista, jotka jäävät Aku Ankka -tarinoissa hämärän peittoon. Vakaan taloudellisen tilanteensa Hannu puolestaan selittää mielestäni turhan heppoisesti ja ylimielisyyttä osoittaen pelkällä hyvällä onnella. "Todellisuudessa" hänen menevän poikamieselämänsä rahoittanee kuitenkin jokin tunnetuista suurista tiedustelupalveluista. Tästä erikoisesta työsuhteestaan johtuen, Hannu on myös estynyt solmimaan ns. normaaleja ihmissuhteita, seurusteluineen ja avioitumisineen, vaikka haluja häneltä siihen kenties löytyisikin.
"Ihminen on ihmiselle kettu."

CryingBlueRain

  • Jäsen
  • Viestejä: 940
  • "Rapistuva natsikolossi etsii pelastajaa"
Vs: Don Rosa
« Vastaus #551 : 29.06.2011 klo 14:21:19 »
Selvä juttu, Hannu on firman miehiä. Mutta mikä hänen tehtävänsä on? Hannu kyllä seikkailee eri puolilla maailmaa, ja usein nimenomaan Kolmannen maailman maissa - onko kyse huolella naamioiduista peiteoperaatioista? Onko Hannun tehtävänä myöskin soluttautuminen omalaatuiseksi tiedetyn ja kenties turvallisuusriskiksi luokitellun suursijoittajan lähipiiriin?
Ilman kielioppia ja historiankirjaa
ei ole mitään,
yksitoista tyttöä, yksitoista pensasta
ei ole mitään.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Don Rosa
« Vastaus #552 : 29.06.2011 klo 14:36:06 »
Tjaa, G. Gothicus. Kuulostaa aika loogiselta  :D
Muutenkin hyviä huomioita tiputeltu tänne jo monessa viestissä. Näistähän sais aikaan vaikka kollektiivisen artikkelin! Silleen kieli sopivan vakavasti poskessa.
Vaikkapa samantapaisella kollektiivisella nimimerkillä kuin tuo Grobian Gans. Juttuna vaikka Kvaakiin tai vielä paremmin kenties Pamaukseen? Olisko ideaa?

Timo

CryingBlueRain

  • Jäsen
  • Viestejä: 940
  • "Rapistuva natsikolossi etsii pelastajaa"
Vs: Don Rosa
« Vastaus #553 : 29.06.2011 klo 14:50:46 »
Jaa, no mikäs siinä mun puolestani. Julkaistaanko tämmöistä höpötystä oikeasti jossain?  :P
Ilman kielioppia ja historiankirjaa
ei ole mitään,
yksitoista tyttöä, yksitoista pensasta
ei ole mitään.

Jari Lehtinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 011
  • Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan
Vs: Don Rosa
« Vastaus #554 : 29.06.2011 klo 16:26:25 »
Jos kuulemma Rodolfo Ciminon Topolino-tarinan lukeminen Near Death Experience -kuvauksena menee läpi niin sitten kelpaa julkaistavaksi kaikki.

Hannun tehtävänähän on selvästikin pitää silmällä Akua. Meillä on ainakin kaksi vaihtoehtoa. Joko Akua epäillään vieraan vallan tai äärimmäisyysainesten edustajaksi, tai sitten toheluudessaan ja huomiotaherättämättömyydessään Aku on potentiaalinen värvättävä, josta on olemassa seikkaperäinen kansio arkistoissa. Tuleva PAMin taikaviittaileva tuplanolla.

Toisaalta Aku voisi olla pelinappula, jonka avulla pyritään lähestymään vaivihkaa veljenpoikia, joiden Sudenpentujen käsikirjassa on arvokasta informaatiota. Tällaista lähestymistä ei kuitenkaan ole muistaakseni koskaan tapahtunut. Roope ja Aku ovat osoittaneet halua tutustua Sudenpentujen käsikrijaan, mutta Hannu ei.

Saattaisikin olla aiheellisempaa epäillä, että Ankkalinnan Sudenpennut ovat vaarattoman ja yleishyödyllisen julkisivunsa takana pioneerikoulutuslaitos, jonka kunnostautuneimmat jäsenet saavat aikanaan valtiolta erityistehtäviä. Ankanpojat, jotka ovat osoittaneet suoriutuvansa äärimmäisissä oloissa lähinnä oman neuvokkuutensa turvin, eivät parempaa koulutusta tulevalle uralleen voisi mistään saada. Näin jos on, Hannulla ei tietenkään ole mitään mielenkiintoa Sudenpentujen käsikirjaan, koska sen sisältö on jo agentuurin tiedossa. Sehän on agentuurin itsensä laatima CIA World Factbook.
”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.