Hdc:n ja Gothicuksen diagnoosit saattavat olla oikeassa.
Ankka-perheen tasapainoisimmat jäsenet ovat varmaankin veljenpojat, Iines ja Mummo Ankka. Tavallaan ehkä myös Hannu Hanhi, vaikka jälkimmäisen käsitys yhteiskunnasta onkin hyvin vinoutunut.
Aku on selvästi hyvin ailahtelevainen luone: välillä täysin passiivinen ja masennuksen lamauttama, välillä ylienerginen, aloitteellinen ja jopa vaarallisen impulsiivinen. Välillä hyvin pelokas, välillä todella aggressiivinen, jopa katuväkivallan luokse hakeutuva. Lasten ruumiillinen kurittaminen on 1950-luvulla vielä hyväksyttyä ja normaalia, joten sen esiintyminen ei ole ihme. Merkillisempää on, että Aku on pienestä koostaan ja fyysisestä heikkoudestaan huolimatta syyllistynyt useaan aikuisen henkilön pahoinpitelyyn. Usein uhrina on ollut oma serkku, missä on taustalla kateutta ja mustasukkaisuutta. On tosin huomattava, että parisuhdeväkivaltaan Aku ei ole koskaan syyllistynyt. Hän myös alkaa nopeasti katua hetkellisten päähänpistojen aiheuttamia pahoja tekojaan ja yrittää hyvitellä niitä.
Epäilemättä ainakin Akun huono itsetunto vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä. Aku ei ole menestynyt elämässään erityisen hyvin, mistä asiasta miljardöörisedän läheisyys jatkuvasti muistuttaa...
Akun huono itsetunto ilmenee myös hänen fantasiassaan nuoruuden urotöistä mm. Tuomenmarjojen jäsenenä. Sepitteellisiin ansioihin vetoamalla hän yrittää saada kunnioitusta veljenpojiltaan - ilmeisesti ymmärtämättä, että veljenpojat kaikista muista poiketen hyväksyvät hänet sellaisenaan. Varhaiskypsät ja reippaat pojat näyttävät pärjäävän hämmästyttävän hyvin, vaikka he käytännössä ovat välillä oman holhoojansa holhoojia.
Pikku Hukka on vielä pahemmassa jamassa. Elämäntaparikollinen isä kyllä välittää pojastaan, muttei lainkaan ymmärrä tämän tarpeita. Isä jopa yrittää toistuvasti murhata pojan parhaat ystävät. Mutta, mutta, nyt lipsuin aiheesta ohi - Pikku Hukka ei ole Don Rosan käyttämä hahmo.
