Tämä on mitä maagisin albumi Maaronin ja kumppaneiden seikkailuja, joiden yleistaso liikkuu tässä koosteessa keskipöljyyden korkeudella. Rakastettavia ne ovat joka tapauksessa, etten sanoisi jopa herttaisia. Kiitokset Asko Alaselle mainiosta toimitustyöstä!
Heti opuksen ensimmäisissä stripeissä Lothar ei ollenkaan muista kuninkaallista Afrikka-alkuperäänsä vaan hoonottaa murjaanipalvelijan asenteella. Poliittinen korrektius on toisaalla kun vielä samalla ykkössivulla Mandrake hypnottaa Nardan seurapiiri-ystävättäret ts. helmikanat oikeiksi kanoiksi.
Varsinkin sarjan alkupuolella oli vielä tavallista että lukijalle näytettiin takaumina mitä hämmentävimmissä kohdissa oikeasti tapahtui, mutta joskus oli pakko pysäyttää todellisuus kokonaan. Esimerkiksi kohdassa, jossa konna uskoo ampuvansa Taika-Jimin, vaikka ampuukin tämän "astraaliprojektiota".
No mikäs se siinä, mutta sitten rosmo menee ja ottaa OIKEAN aarrekartan Mandraken astraaliruumiin povitaskusta - (no eihän se lopulta ole todellinen paperi, vaikka toinenkin, hypnotisoimaton, gangsteri ehtii nähdä kyseisen lapun ennen kuin "kartta" haihtuu savuna ilmaan) ja sitten nakkaa Taika-Jimin haamuversion mereen että loiskahtaa.