X-Men ja muut mutantit

[Rac]

Ei se niin mennyt. Kyse oli että Deadly Genesikselle tulee jatkoa vielä joskus. Ei ole tietoa milloin, ei ole tullut jenkkilässäkään. What if -julkaisu on tullut jossa Vulcanin johtamat X-miehet sankarillisesti pelastivat alkuperäiset Äksät.

Rise and Fall jatkuu pitkälle ensi vuoden puolelle.

Jaa, siis jotain ihan muuta jatkoa tyyliin Deadly Genesis 2? (Mut onhan toi Rise and Fall kuitenkin jatkoa DG:n tapahtumille.)

[Rami Rautkorpi]

Sattuneesta syystä odotukseni eivät olleet kovin korkealla Deadly Genesisin suhteen, mutta se ei itse asiassa ollut aivan täydellinen katastrofi. Se on juuri sellainen "kaikki mitä tiesit, on valhetta"-tarina kuin Veli sanoi. Nykytrendin mukaisesti hopeakauden tarinat retconnataan samanlaiseksi rumaksi sohjoksi mitä kaikki muukin on nykyään. Brubaker pyrkii mustaamaan Xavierin maineen pahemmin kuin Millar Ultimate X-Menissä, aika hyvällä menestyksellä... mutta jotenkin se menee vinoon.

En ole ollenkaan varma, oliko se tarkoituksellista, mutta näin tarinassa pienen toivonpilkahduksen. Xavier oli inisevä vässykkä, säälittävä tunari -- eikä sellainen paatunut saasta, joita Brubaker on taipuvainen kirjoittamaan. Nyt on sentään lunastuksen mahdollisuus. Xavier on menettänyt voimansa ja kunniansa, mutta se vain tekee hänen paluustaan huipulle sitäkin vaikuttavamman. Rocky-teema soimaan, maestro!

[J.M:salo]

Itse rakastan tätä vuoristorataa Xavierin jalkojen suhteen. Kuinka monta kertaa hän on menettänyt ne ja saanut takaisin?

Ensimmäinen kerta jo 60-luvulla kun hänellä oli joku laite tyyliin Gromitin Väärät housut -- jotka ilmeisesti sitten jumittuivat tjs. kun niistä ei myöhemmin kuulunut mitään.
Sitten 80-luvun "kloonattu uusi keho".
90-luvulla pikaisesti Teloittajan laulun jälkeen.
Morrisonin New X-Men.
Ja nyt taas? Tämä täytyy olla yksi surullisemmista juonitwisteistä ikinä. Meneekö mikään muu hahmo tällä tavalla kahden eri status quon välillä?

[Veli Loponen]

Meneekö mikään muu hahmo tällä tavalla kahden eri status quon välillä?

Joo, tai ainakin melkein. Eli Jean Grey. Mua nauratti, kun tossa Deadly Genesiksen ekassa osassa, kun Wolverine, Rachel ja Kyklooppi näkee Jeanin siellä luolassa ja Wolverine sanoo jotakin siihen tapaan, että "ei kai taas".

[J.M:salo]

Lukeehan rouvan hautakivessäkin jotain tyyliin "Ensi kertaa odotellessa". Se on jo niin selvä vitsi että hahmotkin tietävät asian. Mikä on jokseenkin surullista.

[Rami Rautkorpi]

Ehdin viimein lukemaan lehden loppuun (muutamassakin mielessä; sivut irtosivat selästä). Harvinaisen tökeröä, jopa Claremontilta. Tarvitaan cliffhangeriä? Kas tässä: "Sitten se räjähtää!"

[q-mies]

Itse rakastan tätä vuoristorataa Xavierin jalkojen suhteen.

Sitten tulet rakastamaan World War Hulk: X-Men #1 lehden ruutua jossa Xavier ja Hulk tapaavat.. sen enempää spoilaamatta.. minua nauratti. 

[tmielone]

Yritin kysellä tätä jo toisessa ketjussa, mutta kun kukaan ei viitsinyt vastata, niin kokeillaan nyt tätä ketjua.

Eli kannattaako tuo Kuolettava Ensimmäinen Mooseksen kirja hankkia, jos ei ole niinkään kiinnostunut x-miehistä henkilöistä, mutta Brubakerin aiemmat työnäytteet ovat miellyttäneet?

Nyt vain olisi sopivasti molemmat osat yhtä aikaa tarjolla samassa hyllyssä.

[tmielone]

Asia selvä. Kiitokset Joelle.
Sijoitan siis nuokin eurot johonkin antoisampaan.

[Veli Loponen]

Eipä siitä taida tarpeeksi tolkkua saada jos ei tunne tapahtumia joihin viitataan. Eikä ole kovin brubakermainen.

Ai viitattiinko siinä joihinkin tapahtumiin? Ite luin sen kyllä ihan itsenäisenä tarinana ja osaan kuvitella, että se toimii, vaikka ei pahemmin tietäisi aiemmista hahmoista/tapahtumista mitään. Se Karakakokamikälien juttukin oli mulle ihan outo (ilmeisesti Giant-size X-men ykkösestä kummiskin). Xavierin katoaminen ja muu liittyi Ämmän taloon, mutta ei silläkään tiedolla paljoa tee.

[Rami Rautkorpi]

Ai viitattiinko siinä joihinkin tapahtumiin? Ite luin sen kyllä ihan itsenäisenä tarinana ja osaan kuvitella, että se toimii, vaikka ei pahemmin tietäisi aiemmista hahmoista/tapahtumista mitään.

Kyllä se varmaan ihan ymmärrettävä olisi, mutta tuskin toimisi läheskään samalla tavalla kuin sellaiselle, joka edes jossain määrin tuntee Xavieria ja Kyklooppia hahmoina ja heidän välistään suhdetta. Missään nimessä Deadly Genesis ei ole itsenäinen tarina samassa mielessä kuin esimerkiksi Sleeper, vaikka sekin sijoittui valmiiseen universumiin. Tässä Brubaker oikoo aika reippaasti hahmojen pohjustamisessa.

[Veli Loponen]

Se on nimenomaan jatko-osa Karakakokamikälien tarinalle

Eli juttu toimii ihan hyvin ilman, että on lukenut tuota tarinaa tai edes kuullut siitä. Itse luin siitä ensimmäistä kertaa vasta nyt (totta: minulla ei ole ollut hajuakaan, mitä Giant-size X-men ykkösessä tapahtuu).
Kykloopin ja Xavierinkin välinen suhde tulee kyllä tuossa hyvin ilmi (jos sillä tarkoitetaan opettaja-oppilas -suhdetta). Vaikka toki tällaisten asioiden tietäminen varmasti lisää lukunautintoa. Uskaltaisin silti suositella tätä jollekin, joka ei ole lukenut Ryhmä-X:ää aikaisemmin. Luultavasti toimisi jopa paremmin kuin vaikkapa 80-luvun Ryhmikset, jotka vasta vaativatkin hahmojen historian tuntemista (ja silti onnistuin pääsemään sisälle juttuihin joskus 88/89 vuosien vaihteessa).

[Jarkko Sikiö]

Kyllä Deadly Genesis toimii yksinkin, vaikka taustat tunteekin, ei siitä kovin kummoista saa irti.

Merkittävämpää on, kuinka tuttuja tarinan hahmot ovat, tai pikemminkin kuinka läheisiksi lukija ne itselleen kokee.

Alkuosa (Ryhmä-X 2/2007) toimii mainiosti itsenäisenä, mutta kun mysteeri katoaa ja asiat paljastetaan täysin (uusin numero, eli Ryhmä-X 3/2007) on hyvä, jos tuntee Summersin perheen taustat jo ennestään. Muussa tapauksessa tarina menettää senkin pienen shokeerausefektin, mikä tavan supersankarisarjakuvaan voi liittyä.

[Veli Loponen]

Muussa tapauksessa tarina menettää senkin pienen shokeerausefektin, mikä tavan supersankarisarjakuvaan voi liittyä.

Mun mielestä se shokeerausefekti olis ainakin mulla ollut suurempi jos en olisi ennestään Summersin perheen juttuja tiennyt, sillä jo kannen "Kolmas veli" (vai mikä se oli) paljasti mistä on kysymys. Juttua lukiessa sitten toivoin, että voi kun se ei olisi näin ja niin se vaan sitten oli. Taustoja tuntemattomalle tämä kannen spoileri ei olisi kertonut mitään ja yllätys olisi tullut vasta lopussa.

[Jarkko Sikiö]

Juttua lukiessa sitten toivoin, että voi kun se ei olisi näin ja niin se vaan sitten oli.

Tuo juonikehitelmä vaatii kyllä hahmot ennestään tuntevalta lukijalta jonkin verran venymistä, ennen kuin se menee läpi.