Kyllä Deadly Genesis toimii yksinkin, vaikka taustat tunteekin, ei siitä kovin kummoista saa irti.
Merkittävämpää on, kuinka tuttuja tarinan hahmot ovat, tai pikemminkin kuinka läheisiksi lukija ne itselleen kokee.
Alkuosa (Ryhmä-X 2/2007) toimii mainiosti itsenäisenä, mutta kun mysteeri katoaa ja asiat paljastetaan täysin (uusin numero, eli Ryhmä-X 3/2007) on hyvä, jos tuntee Summersin perheen taustat jo ennestään. Muussa tapauksessa tarina menettää senkin pienen shokeerausefektin, mikä tavan supersankarisarjakuvaan voi liittyä.