Täytyy kehaista vähän Deadly Genesistä: ostaessani olin hiukan ennakkoasenteellinen tarinaa kohtaan, en yleensä välitä vanhojen tarinoiden uusimisesta tai jatkumoiden näpertämisistä, ja jo pelkkä ennakkotieto siitä että Xavierilla on ollut joku väliryhmä-äksä alkuperäisen ja uuden välissä nosti karvoja pystyyn. Pahimmanlaatuista menneisyyden aiheetonta sorkkimista, epäilin, mutta luettavahan se on jos haluaa haukkua. Yllätyin kuitenkin iloisesti kun tarina olikin kerrottu sen verran vetävästi, että asenteeni pehmeni ja huomasin nauttivani jutusta. Brubaker selvästi kirjoitti henkilöhahmoilla, ei trikoissa patsastelevilla stereotyypeillä.
Vastaavasti Milliganin räpellys oli vaivaannuttavaa luettavaa. Ihmeellistä sinänsä, koska nautin suuresti hänen ja Mike Allredin yhdessä työstämästä X-Forcesta/X-Staticista. No, aina ei voi voittaa.