X-Men ja muut mutantit

[q-mies]

Kävin tänään divarista hakemassa R-X 5/2005 (eli ei siis uusimman) lehden kuten muutkin Morrisonin ajan RX:t. Ja sitten luin sen. Harmittaa että tuli maksettua edes pari euroa moisesta. Rmäki jo alkupuheessaan toteaa että nyt on Morrisonin vuoro yrittää kopioida Days of Future Past'ia ja juuri sitähän tämä on, erittäin sekava ja erinomaisen turha tarina. Se miten tämä loppuu ei edes jäänyt kiinnostamaan. Wolvien Loppu minulla taas on alkuperäisenä ja äärettömän paljon paremmalle paperille printattuna joten se saa jäädä omaan arvoonsa. Onneksi Morrisonista päästään vaikka tuskin luvassa on mitään paljon parempaakaan. Julkaisisivat mieluummin vaikka vanhoja julkaisemattomia spin-off lehtiä. Tuntuu samalta lukea näitä RX:iä kuin katsoa Hulk Hoganin painimatseja nykyään.. Those were the days (the 1980's).

[Jarkko Sikiö]

Rmäki jo alkupuheessaan toteaa että nyt on Morrisonin vuoro yrittää kopioida Days of Future Past'ia ja juuri sitähän tämä on, erittäin sekava ja erinomaisen turha tarina.

Morrisonin kauden lopetus oli kyllä melkoinen floppi. Magneton riehuminen oli mahdollisesti huonointa lukemaani Morrisonia ja siihen perään tämä Sublime-hässäkkä veti uudet pohjat. Kaikki oli niin moneen kertaan nähtyä ja innotonta, että pitää vain ihmetellä, kuinka todella mahtavan X-Men-kauden läpi vetänyt Morrison yhtäkkiä lässähti näin pahasti. Liekö miehellä jo mielessä uudet tarinat jne. mutta tämä jätti vähän huonon jälkimaun.

[Petteri Oja]

No höh. Minä taas yllätyksekseni tykkäsin kovastikin Morrisonin lopetuksesta. Days of Future Past Morrisonin tapaan sopi hyvin urakan päätteeksi. Eka kertaa myös Peto tuntui hyvältä hahmolta.

Sen sijaan Chuck Austenin jutut olivat täydellisen turhia. (Niin Q-mies, vitonen ei oo enää uusin numero).

[Rami Rautkorpi]

Rmäki jo alkupuheessaan [...]

Käsityksesi lehdestä ei juurikaan tuota todenmukaisemmaksi mene.

Jos Täältä saapuu huominen oli todellakin mielestäsi sekava, suosittelen sulkemaan television, laittamaan klassista musiikkia soimaan, ja lukemaan lehden uudestaan rauhallisesti ja ajatuksella. Se ei nimittäin ole turha, vaan viimeisen parin vuosikymmenen tärkein Ryhmä-X -tarina. Muutamalla vähäeleisellä viittauksella Morrison antoi ainesta seuraavan parin vuosikymmenen Ryhmä-X tarinoille. Sääli vain, että Chuck Austenin tarinoista päätellen Marvelilla ei ole mitään aikomusta hyödyntää Morrisonin ideoita. He eivät halua periä maata.

[q-mies]

Niin Q-mies, vitonen ei oo enää uusin numero.

Älä? Hyvä kun kerroit. Ja minä kun luulin ymmärtäneeni tämän ihan itse;

Kävin tänään divarista hakemassa R-X 5/2005 (eli ei siis uusimman) lehden..

 

[Petteri Oja]

Sori, mun on joskus vaikeaa ymmärtää sanaa ei. 

[Gitte]

Minut on ikuisiksi ajoiksi traumatisoinut se, että v.1987 tienoilla Ryhmä-X:n piirtäjät ja tyylikin muuttui niin paljon, ettei sitä enää mitenkään voinut verrata edellisiin.  Eikä myöskään lukea.  Kun vielä saisi saisi lukea v.1984-1986 Ryhmä-X:iä, niin tämän pienen humanistitytön hymy ulottuisi korvista korviin.  Enkä nyt tarkoita mitään väritöntä kokoomateosta, vaikka se auttoikin ensiahdistukseen (joka muuten on kestänyt n. 15 vuotta  ).
Tämän ahdistuksen tekee entistä ahdistuttavammaksi se, että minulla oli kaikki nuo mainitut lehdet, mutta muuton yhteydessä v. 1990 ne mysteerisesti katosivat. 

Ryhmä-X:ttömyyden kolhoista ja kumisevista syövereistä,

                                                                           Gitte

[Veli Loponen]

Minut on ikuisiksi ajoiksi traumatisoinut se, että v.1987 tienoilla Ryhmä-X:n piirtäjät ja tyylikin muuttui niin paljon, ettei sitä enää mitenkään voinut verrata edellisiin.

Mutta eihän vuosien 1986 ja 1987* välillä mitään muutosta tapahtunut. Pääosin ovat John Romita jr.:n ja Dan Greenin kuvittamia nuo. Ehkä tarkoitatkin vuosien 85 ja 86 väliä. Vuonna 1986 kun hypättiin Byrnen kuvittamista suoraan noihin JRjr:n tarinoihin ja siinä jo sitä eroa sitten onkin. Iloksesi voinen sanoa, että kaikki nuo Byrnen kuvittamat tarinat (kahta vaille, mutta niitä ei muutenkaan Ryhmä-X:ssä julkaistu) julkaistiin kahdessa Ihmesarjassa.

*Marc Silvestri tuli piirtäjäksi sitten vuoden 1988 lopulla ja suurempi muutos tapahtui taas vuoden 1989 alussa, kun alettiin odottaa, että ruotsalaiset saa suomijulkaisun kiinni.

[Veli Loponen]

Silvestrissäkään hirveää muutosta ei tapahtunut JRjr:ään verrattuna, koska tussaaja pysyi samana. Eli kyllä se Byrnen muuttuminen Romitaksi oli mielestäni isompi harppaus (ei välttämättä parempaan tai huonompaan vaan erilaiseen tyyliin).
Mutta sähän toistat mun sanomisiani, Joe

[Gitte]

Mutta eihän vuosien 1986 ja 1987* välillä mitään muutosta tapahtunut. Pääosin ovat John Romita jr.:n ja Dan Greenin kuvittamia nuo. Ehkä tarkoitatkin vuosien 85 ja 86 väliä. Vuonna 1986 kun hypättiin Byrnen kuvittamista suoraan noihin JRjr:n tarinoihin ja siinä jo sitä eroa sitten onkin. Iloksesi voinen sanoa, että kaikki nuo Byrnen kuvittamat tarinat (kahta vaille, mutta niitä ei muutenkaan Ryhmä-X:ssä julkaistu) julkaistiin kahdessa Ihmesarjassa.

Viidessätoista vuodessa muistikuvat alkavat hämärtyä.  1986 se varmaankin oli. Muistelisin että yksi viimeisimmistä, joita luin, oli se Ryhmä-X jonka kannessa Kitty Pryde on X-asussaan joulukuusen tietämillä niljahirviö kannoillaan. Jotenkin se kansi on etsautunut aivopoimuihini. Ja sitten luin myös niitä Vahti-juttuja, ja muistan olleeni aivan kauhuissani siitä että Kitty oli niitä ainoita "tuttuja" mutantteja, jotka olivat vielä hengissä. 
Myös Helvetintulen klubi oli jännää luettavaa!  Muistan kuinka Aivo (?) nojasi seinään ja Ryhmä-X:n ajaman auton ajovalot heijastivat jonkun aivan muun henkilön profiilin! 
Myös "lopullinen" yhteenotto jonkun planeetan pinnalla (Lilandran kotiplaneetan?) sen jälkeen kun Jean oli suurimmalta osin muuttunut Mustaksi/Pimeäksi Feeniksiksi, oli vaikuttava!  Ja ne niljahirviöt, kun Scott melkein muuttui sellaiseksi! 

Vaude!!!     

 Gitte

[Veli Loponen]

Viidessätoista vuodessa muistikuvat alkavat hämärtyä.  1986 se varmaankin oli. Muistelisin että yksi viimeisimmistä, joita luin, oli se Ryhmä-X jonka kannessa Kitty Pryde on X-asussaan joulukuusen tietämillä niljahirviö kannoillaan.

Mutta siitähän on jo kaksikymmentä vuotta ja tuo kuvailemasi kansi on tosiaan Ryhmä-X 11/85. Sitä edeltävä eli lokakuun numero on sitten se, missä oli vahteja.
Noi kaikki tarinat siis löytyy Ihmesarjapokkareista 2 ja 5. Divariin siis vain. Mustavalkoisia ovat, mutta silti ihan hyviä.

Myös "lopullinen" yhteenotto jonkun planeetan pinnalla (Lilandran kotiplaneetan?) sen jälkeen kun Jean oli suurimmalta osin muuttunut Mustaksi/Pimeäksi Feeniksiksi, oli vaikuttava! 

Se oli hylätty kaupunki Kuussa. Myöhemmin Ihmeneloset auttoivat Epäinhimillisiä muuttamaan sinne (nähtiin tänä vuonna kovakantisessa Ihmeneloset-kirjassa).

Ja ne niljahirviöt, kun Scott melkein muuttui sellaiseksi! 

Tämä onkin sitten vuoden 1987 ekasta Ryhmä-X spesiaalista. Niitä tarinoita, joiden yli hypättiin, kun vuonna 1986 aloitettiin Romita nuoremman kuvittamista tarinoista.

[Gitte]

Mutta siitähän on jo kaksikymmentä vuotta ja tuo kuvailemasi kansi on tosiaan Ryhmä-X 11/85. Sitä edeltävä eli lokakuun numero on sitten se, missä oli vahteja.

Mutta siitä on viisitoista vuotta kun nuo sarjakuvat katosivat muuton yhteydessä. 
Sen jälkeen en ole päässyt niitä lukemaan ja muistiani virkistämään. Kyllä nyt täytyy sinne divariin lähteä. Tai siis jos odottaisi aamuun... Toivottavasti ei osoittaudu yhtä vaikeaksi löytää kuin Jasso-omakustanteet tai Jasso ja Kuumuikut. Nimimerkillä hakenut olen. 

Tiedoista kiittää hän.

                               Gitte

[X-men]

Mutta siitä on viisitoista vuotta kun nuo sarjakuvat katosivat muuton yhteydessä. 
Sen jälkeen en ole päässyt niitä lukemaan ja muistiani virkistämään. Kyllä nyt täytyy sinne divariin lähteä. Tai siis jos odottaisi aamuun... Toivottavasti ei osoittaudu yhtä vaikeaksi löytää kuin Jasso-omakustanteet tai Jasso ja Kuumuikut. Nimimerkillä hakenut olen. 

Tiedoista kiittää hän.

                               Gitte

No helpoin keino on ostaa divarista tuo ihmesarja sillä noita lehtiä on aika vähän liikenteessä. Huuto.netissä taisi olla myynnissä tuo X:ien pokkari joten eikun sinne katsomaan.

Sitten kysymys: Olikos Harnessilla mitään omia voimia? Sattumoisin sain 2 osaa Kings of painista ja hiukan ihmetyttää että se skipattiin Suomessa.

[Jarkko Sikiö]

Muutamalla vähäeleisellä viittauksella Morrison antoi ainesta seuraavan parin vuosikymmenen Ryhmä-X tarinoille.

Vääntäisikö joku minulle rautalangasta, mikä tuossa Morrisonin loppunumeroissa on niin nerokasta? Jean on sivussa ja Scott pääsee nyt ilman järjettömiä tunnontuskia kutemaan Emman kanssa. Missä se nerous nyt oikein piilee? Siinä, että Cable saa kohta velipuolen tulevaisuudesta? Ja kaksoisolennon toisesta ulottuvuudesta?

Morrisonin kausi oli nerokas, loppu kammottavaa kierrätystä ja vanhojen ideoiden lämmittelyä.

[X-men]

Ei ollut omia voimia, vain haarniska. Mutta hänen poikansa oli mutantti.

Ei minua ihmetytä yhtään skippaaminen. Nuo crossover-annualit olivat järjestään aika kakkoja, vaikka tuota kelvollisempia oli muttei niitäkään suomeksi tullut.

Kyllä minä pojan tiesin mutantiksi jo alunperin (täällä jossain paljastettiin hänen olevan otollinen Proteuksen uudelleensyntymälle). Onkos tyttärestä kuulunut mitään? Tuo Kings of pain olisi kyllä voitu julkaista sillä liittyihän se Varjokuningas-tarinaan.