Sanoisin, että Promethean didaktinen aallonharja oli jo kakkosalbumissa, kun yksi kappale omistettiin kokonaan tarot-pakan esittelylle, ilman että tarina eteni laisinkaan. Kolmosalbumissa sentään liikutaan hitaasti eteenpäin koko ajan.
Lisäksi väittäisin, että kolmosessa Mooren ote on paljon itseironisempi kuin aiemmin. Yhdessä kohdassa Promethea ihmettelee, miksi hänen jäljittämänsä taikuri on kulkenut niin vaivalloista reittiä ylös "Elämän puuta", ja hänen matkakumppaninsa vastaa: "It's cause [wizards are] a bunch of £$%&in' showoffs, treatin' the Kaballah like a £$%in' tourist map. They gotta "do" everywhere, see?"
Enkä menisi sanomaan, että Mooren maailmankatsomukseen on ateistin mahdoton samastua. En ole oikeastaan edes varma, että Moore ei itse ole ateisti, siinä mielessä kuin minä sen sanan ymmärrän. Kannattaa todella miettiä, mitä Moore oikeastaan tarkoittaa magialla ja mystiikalla. Näin hän kommentoi herra Yeshua bar-Miriamia: "That ain't really important, whether he really existed. What's important is that he exists. What he means, the symbol. That's true. That's real. That's happenin' right now."
Ja sitten pitää vielä mainita, että alpparista löytyy muutama todella hauska sarjakuvallinen kokeilu, siis Williamsin muutenkin varsin rohkean ilmaisun lisäksi.
Loppujen lopuksi... se todellakin on Alan Mooren sarjakuva.
