Tunnustaudun täysiveriseksi Alan Mooren arvostajaksi & fanittajaksi. Kukaan toinen "mainstream" kirjoittaja ei mielestäni kirjoita yhtä laajalla spektrillä ja virtuositeetillä. Kyllä, Moore tekee kevyttäkin kamaa, mikä ei vähennä miehen arvoa minun silmissäni. Mieshän tekee ERINOMAISTA kevyttä kamaa halutessaan. Siinäpä vasta heppu, joka osaa kertoa tarinan ja kuljettaa lukijaa kuin pässi narussa.
Positiivisin yllätys oli Smax-minisarja, josta en tiennyt mitään sen ostaessani. Niinpä vaan mies osasi kutoa kevyestä fantasiaparodiasta stoorin, jossa oli huumoria ja tragediaa saumattomasti sovitettuna. Puhumattakaan Mooren (miellyttävästä) tavasta kutoa satunnaisilta vaikuttavat langat lopussa kauniiksi gobeliiniksi. Kuin yin ja yang. Esimerkiksi, tunisin lähtökohtaista vastenmielisyyttä Supreme-sarjikseen, mutta luettuani sen vakuutuin Mooren kyvystä kirjoittaa standardisupersankarista enemmän kuin mielekkään tarinan. Good ole yarn!
En ymmärrä, miksi tekniikan taitaminen olisi negatiivinen asia. Taiteellinen fiilishörhöily ja pelkällä vaistolla pelaaminen tuottaa järjestään paljon epäonnistuneempia opuksia kuin Mooren harkittu tarinankudonta. Luulenpa, että monelle muodostuu suuremmkasi ongelmaksi Mooren valitsemat lajityypit, fantasia ja scifi, ja se, että Moore mielellään pyörittelee vanhoja kliseitä uusiksi. Uskaltaapahan tehdä puhdasta "viihdettä", mutta enemmällä ajatuksella kuin useimmat.
Ja ei, kaikki Mooren kirjoittamat tarinat eivät ole nerokkaita. Eihän sellaista ihmistä voisi ollakaan. Minuun hänen kirjoitustapansa vetoaa kyllä enemmän kuin kekenkään muun, mukaanlukien Neil Gaiman.
Moore on varmasti arvostetuin sarjiskäsikirjoittaja sarjakuvan ulkopuolella. Että mies tekee vaikutuksen myös perinteistä kirjallisuutta arvostaviin, kertoo jo jotain. Tarinankerronnnan taidosta.
Nero se on.
