John Byrne panee haisemaan!!!

[Veli Loponen]

Se on siis Egmontin kustantamassa MV albumissa ei Liken. Tarina on samaa "jatkumoa" kuin Generationit ja toi Kapteeni Amerikka ja Batman.

[Darzee]

Se on siis Egmontin kustantamassa MV albumissa ei Liken. Tarina on samaa "jatkumoa" kuin Generationit ja toi Kapteeni Amerikka ja Batman.

Oijoi, nyt sekoitin asioita tarpeettomasti, pahoittelut! Tarinaa lukemattakin on tosin helppo yhtyä Kvaakin kommentaattorien taannoiseen näkemykseen siitä, että Byrnen pitäisi jättää tussaaminen muille.

[Veli Loponen]

Mun mielestä Byrne on Byrne paras tussaaja. Muut tekevät jäljestä liiaksi epäbyrnemäistä. Toki (luulen) mielipiteisiin vaikuttaa sekin, että Byrne on X-menin väitteestä huolimatta kokeillut vuosien varrella lukuisia erilaisia tyylejä ja erityisesti 90-luku oli suurta tussausjäljen vaihtelua ja kokeilua, mikä ei kaikkia miellyttänyt (jopa mun mielestäni 90-luvun puolivälin tuotoksissa menee vähän yli, siis mm. Wonder Woman ja Fourth World). Sitten taas (mun mielestä) Generations kolmosesta alkoi uusi huippukausi, johon liittyi selkeästi paksumpaa tussausviivaa ja muutenkin piirrosjälki alkoi muuttua... sanoisinko elastisemmaksi (mutta hyvällä tavalla).
Byrnen piirrostyylin muutos näkyy hyvin siinä, että esim. Doom Patrolissa tussaajavieraana käväissyt Terry Austinin tussaus oli aika karseaa ja teki Byrnen piirroksista aika jäykkiä (nykyisin tussauksen onnistumista on melko helppo tutkia, kun Byrnen kotisivulla on tarjolla noista muiden tussaamista sarjoista paljon skannauksia lyijykynäsivuista).

[Doctor Phantomizer]

Oma ongelmani Byrnen Batmanissä on, että Byrne ei tunnu hallitsevan ns. Batman realismia. Teräsmiehessä realismi on aika pitkälle kirjoittajan varassa, mutta Batmanissä vaaditaan jo enemmän ns. valmiin sisäisen logiikan noudattamista. The Man of Steel 3 tuntuu edelleen jonkinsortin tilaustyöltä.

Batmanin ja Teräsmiehen riitasuhde tuntuu muuten toimivalta, mutta jotenkin en vain pysty ottamaan vakavasti tappamisella uhkaavaa Batmaniä. Tuntuu kuin hän sanoisi Teräsmiehelle "Höhöhö! Minä ammuin sinut juuri. Enkös olekin nerokas? Enkös olekin? Sano nyt hei!" osoitettuaan häntä sormella. Miller teki tämän vihasuhteen minusta paljon paremmin.

Byrne käsittelee aihetta myös Action Comics Annual 1:ssä, jossa hämmentävää kyllä saadaan sekä Teräsmies, kauhu ja Batman toimimaan samassa tarinassa.

[Lönkka]

Onko Byrnen tehnyt Battista muuten kuin Legendsissä?

Eikös tuo ainakin sen 3D alpparin aikoinaan tehnyt?

[X-men]

Eli ei ole juuri tehnyt kulloisenkin pääversumin Battista paljoakaan vaan lähinnä Elseworldsia.

[Veli Loponen]

Eikös tuo ainakin sen 3D alpparin aikoinaan tehnyt?

Juu, se on tuossa Sampsan listassa ylempänä.

Eli ei ole juuri tehnyt kulloisenkin pääversumin Battista paljoakaan vaan lähinnä Elseworldsia.

Miten sen nyt laskee. Elseworldia ovat olleet ainoastaan Generations I, II ja III, Mustaa ja valkoista -tarina sekä Kapteeni Amerikka/Batman. Pääuniversumin Batmania ovat olleet 3D-albumi, Batman 433-435, Untold legend of Batman 1, Man of Steel 3, Action Comics annual 1 ja muut Batmanin vierailut Teräsmies-lehdissä ja vastaavissa (Legends, JLA, JLA confidential, Blood of the Demon jne.).

[X-men]

Jos jätetään vierailut Teriksen/JLAn lehdissä pois niin eipä paljoa ja Battis #433-435 piirsi vakipiirtäjä.

[Veli Loponen]

Jos jätetään vierailut Teriksen/JLAn lehdissä pois niin eipä paljoa ja Battis #433-435 piirsi vakipiirtäjä.

Jos vain Batman-julkaisut lasketaan, niin silloin pääosa on pääuniversumin juttuja. Eli: Batman 400 (yksi sivu piirros), 401 (kansi) ja 433-435 (käsikirjoitus+kannet), 3d-albumi, Batman annual 11 (kansi, ei muuta, toisin kuin tuossa Sampsan listassa), Untold legend of Batman 1 (luonnokset), Batman: Gotham Knights 2 (kaikki, tää on se Mustaa ja valkoista -tarina). Eli vain yksi lyhäri on elseworldia ja muut on virallista jatkumoa.

Muut tarinat ovat team-uppeja (Kapteeni Amerikka/Batman, Generationit, Man of Steel 3 + muut Teräsmies-vierailut) tai ryhmätarinoita (JLA, JLA classified ja muut JLA-vierailut).

Alkuperäisessä kysymyksessäsi kysyit vain, onko Byrne tehnyt muuta Batmania kuin Legendsissa. On vaikea päätellä, mitä tekemisellä tarkoitat, mutta ilmeisesti piirtämistä tuon kommenttisi valossa?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kiitti täydennyksistä, Darzee ja Veli! Uskoinkin, että listani saattoi olla vajaa.

Gotham Knights 2 ei jostain syystä osunut silmiini kun katselin netistä Byrnesterin töitä. Lisään. Minäkin muuten joskus sekoitan Liken Musta ja valkoinen -albumit (1999 ja 2000) ja Egmontin Mustaa ja valkoista (2003). Täältä Sarjakuvarockista näkee hyvin, että ne ovat ihan eri asioita.

En tiennyt, että Batman Adventures Annual 1:n tarina oli julkaistu suomeksi. Lukeehan se toki Sarjakuvarockissa.

Aivan totta: Batman Annual 11:ssä onkin vain Byrnen kansi. Tuli vahingossa mukaan; poistan.

Ymmärsin X-menin kysyvän, että missä kaikkialla on Byrnen Batmaniä. Johnhan on siis myös kirjoittanut Batistä. Jos team-upit lasketaan, kannen perusteella Batman esiintyy ainakin myös Byrnen tekemässä Blood of the Demon 3:ssa (2005).

Byrne ei kaikesta pätevyydestään huolimatta ole painunut muistoihini erityisen ilmaisuvoimaisena Batmanin tulkkina, hänen Lepakkomiehensä on jotenkin ilmeetön verrattuna vaikkapa Jim Aparon versioon.

Eipä Byrnen taiteilema Batman säväytä hirveästi minuakaan verrattuna esim. Adamsin, Aparon tai Bollandin versioon. Ehkä se on minusta välillä liian pehmon ja välillä liian jäykän näköinen. Tosin ei se huonokaan ole.

[X-men]

Yleensä tarkoitan piirrosjälkeä.

[Jarkko Sikiö]

Byrnen huikeimmat tuotokset ovat tietysti lähellä sydäntä, mutta Next Men jäi 1990-luvulla poimimatta.

On se vain silti myönnettävä, ettei Byrnen hidas kerronta miellytä, etenkään kun on nykyrytmiin tottunut. Jos salaiseen kellariin siirtyminen vie kokonaisen sivun, niin haukotus siinä jo pääsee.

Lisäksi hyvä tussaaja paitsi tukee kuvittajan taidetta tuoden vahvuudet voimakkaammin esiin, myös vastaa monesti siitä visuaalisesta tasosta, johon kuvittajalla itsellään ei riitä aikaa. Tässä se näkyy joka käänteessä, että hyvä tussaaja nostaisi kuvituksen tasoa.

Tarinassa on myös niin sen verran lainaa Ryhmä-X:stä aina nimestä ja omasta "Vaarahuoneesta" lähtien, ettei tämä nyt oikein siltäkään osin iske.

Vertasin menoa Triple Helix -aloitusnumeroon, mutta siinä puolestaan höpösankarit ovat niin keskellä turpasaunaa ettei lukija oikein pääse mukaan.

Tietyllä tavoin molemmat korostavat sitä, kuinka tärkeitä tutut sankarit lopulta ovatkaan - niin lukijalle kuin Byrnen tapauksessa tekijälle. Uutta on näiltä pohjilta tehtävä paljon repäisevämmin.

[X-men]

Tuli tuo TH lukastua ja oli ihan hyvä vaikkakin oli kuin olisi lukenut Byrnen Xiä 30 vuoden takaa (toki paremmalla kuvituksella) ja hahmot olivat kuin sekoitus Alpha Flightia ja X-meniä. Oudosti tuntui kuin olisi hypännyt lähes keskelle tarinaa ja alku näytettiin sitten pieninä flashbackeina.

[X-men]

Byrne yrittää keksiä klassiset Marvel-hahmot uudestaan.

Ja onnistuu siinä väh. kohtuullisesti.

[Veli Loponen]

On se vain silti myönnettävä, ettei Byrnen hidas kerronta miellytä, etenkään kun on nykyrytmiin tottunut. Jos salaiseen kellariin siirtyminen vie kokonaisen sivun, niin haukotus siinä jo pääsee.

Nykyisin Byrnen kerronta on suorastaan ilmiömäisen nopeaa verrattuna moneen muuhun nykysarjaan. Toki mun kokemukseni nykysarjoista on suppeaa, mutta esim. Bendisin sarjoja ja joitain uuden 52:n sarjoja olen lukenut. Byrnellä ehkä kestää koko sivun päästä kellariin, mutta lehdet eivät sentään täyty puhuvista päistä, kuten nykyisin monessa sarjassa on tapana.

Lisäksi hyvä tussaaja paitsi tukee kuvittajan taidetta tuoden vahvuudet voimakkaammin esiin, myös vastaa monesti siitä visuaalisesta tasosta, johon kuvittajalla itsellään ei riitä aikaa. Tässä se näkyy joka käänteessä, että hyvä tussaaja nostaisi kuvituksen tasoa.

Mä oon edelleen eri mieltä. Byrnen viimeisin DC-keikka (JLA, Doom Patrol, Blood of the Demon, Atom, Action Comics) todisti, että tussaajasta riippumatta jälki on kehnompaa kuin Byrnen oma tussaus.
Lisäksi tuo viittauksesi ajan riittämiseen on jonkinlainen sitkeä myytti, joka Byrnen kohdalla riippuu mukana vuodesta toiseen, vaikka se harvoin on ollut miehellä ongelma. Etenkään nykyisin ajan riittäminen ei ole ongelma, kun piirrostahti on alle sivu päivässä (vrt. kovimpien aikojen tahti 3-6 luonnosteltua sivua päivässä ja näihin kuuluvat ne eniten kehutut jaksot, kuten Claremont/Byrne/Austinin X-men, Ihmeneloset, Alfa-lentue ja Teräsmies).

Tarinassa on myös niin sen verran lainaa Ryhmä-X:stä aina nimestä ja omasta "Vaarahuoneesta" lähtien, ettei tämä nyt oikein siltäkään osin iske.

Selvennätkö vähän, että mitä Next meniä (siitähän sinä tässä kai kirjoitat, vai?) tarkoitat? Next Menin Greenery on aika kaukana Ryhmä-X:n Vaarahuoneesta. Kysehän on virtuaalitodellisuudesta ja ohjelmasta, jolla opetetaan. Lähempi vastaavuus siis olisi vaikka Matrix.

Vertasin menoa Triple Helix -aloitusnumeroon, mutta siinä puolestaan höpösankarit ovat niin keskellä turpasaunaa ettei lukija oikein pääse mukaan.

Triple Helix on suoraa jatkoa viimevuotiselle Triolle. Molempien sarjojen idea on melko nopea tarinankuljetus (vrt. tämän viestin alku), joten esimerkiksi hahmojen syntytarinoita ei kerrota ja seikkailuun hypätään heti alussa. Kaikkea ei siis väännetä heti alussa rautalangasta, kuten nykytarinoissa tuntuu olevan tapana, vaan homma selkiää tarinan edetessä.