On se vain silti myönnettävä, ettei Byrnen hidas kerronta miellytä, etenkään kun on nykyrytmiin tottunut. Jos salaiseen kellariin siirtyminen vie kokonaisen sivun, niin haukotus siinä jo pääsee.
Nykyisin Byrnen kerronta on suorastaan ilmiömäisen nopeaa verrattuna moneen muuhun nykysarjaan. Toki mun kokemukseni nykysarjoista on suppeaa, mutta esim. Bendisin sarjoja ja joitain uuden 52:n sarjoja olen lukenut. Byrnellä ehkä kestää koko sivun päästä kellariin, mutta lehdet eivät sentään täyty puhuvista päistä, kuten nykyisin monessa sarjassa on tapana.
Lisäksi hyvä tussaaja paitsi tukee kuvittajan taidetta tuoden vahvuudet voimakkaammin esiin, myös vastaa monesti siitä visuaalisesta tasosta, johon kuvittajalla itsellään ei riitä aikaa. Tässä se näkyy joka käänteessä, että hyvä tussaaja nostaisi kuvituksen tasoa.
Mä oon edelleen eri mieltä. Byrnen viimeisin DC-keikka (JLA, Doom Patrol, Blood of the Demon, Atom, Action Comics) todisti, että tussaajasta riippumatta jälki on kehnompaa kuin Byrnen oma tussaus.
Lisäksi tuo viittauksesi ajan riittämiseen on jonkinlainen sitkeä myytti, joka Byrnen kohdalla riippuu mukana vuodesta toiseen, vaikka se harvoin on ollut miehellä ongelma. Etenkään nykyisin ajan riittäminen ei ole ongelma, kun piirrostahti on alle sivu päivässä (vrt. kovimpien aikojen tahti 3-6 luonnosteltua sivua päivässä ja näihin kuuluvat ne eniten kehutut jaksot, kuten Claremont/Byrne/Austinin X-men, Ihmeneloset, Alfa-lentue ja Teräsmies).
Tarinassa on myös niin sen verran lainaa Ryhmä-X:stä aina nimestä ja omasta "Vaarahuoneesta" lähtien, ettei tämä nyt oikein siltäkään osin iske.
Selvennätkö vähän, että mitä Next meniä (siitähän sinä tässä kai kirjoitat, vai?) tarkoitat? Next Menin Greenery on aika kaukana Ryhmä-X:n Vaarahuoneesta. Kysehän on virtuaalitodellisuudesta ja ohjelmasta, jolla opetetaan. Lähempi vastaavuus siis olisi vaikka Matrix.
Vertasin menoa Triple Helix -aloitusnumeroon, mutta siinä puolestaan höpösankarit ovat niin keskellä turpasaunaa ettei lukija oikein pääse mukaan.
Triple Helix on suoraa jatkoa viimevuotiselle Triolle. Molempien sarjojen idea on melko nopea tarinankuljetus (vrt. tämän viestin alku), joten esimerkiksi hahmojen syntytarinoita ei kerrota ja seikkailuun hypätään heti alussa. Kaikkea ei siis väännetä heti alussa rautalangasta, kuten nykytarinoissa tuntuu olevan tapana, vaan homma selkiää tarinan edetessä.