Pitää paikkansa, että yleensä Egmontilla on (ollut) hyvin korkea taso. Siksi tämä huolimattomuusvirheiden suuri määrä hätkähdyttää.
Päinvastaisten ilmaisujen taaja esiintyminen saattaa johtua siitä, että – näin olen ymmärtänyt – ajatusten negaatiot sijaitsevat aivojen muistipaikoissa positioiden vieressä, ja sanan tai lauseen alitajuisessa poimimisessa tajuiseksi on kiireessä sattunut lipsahdus. Ehkä ”sama muistipaikka” -syy pätee myös kahvin muuttumiseen teeksi. Toinen, epätodennäköisempi selitys lienee, että kääntäjä on tahallaan hakenut omaa vitsiä englantilaisten ainaisesta tavasta juoda teetä: Willie, joka murheellisella hetkellä ehdottaa teetä amerikkalaiselle Stevelle, kun on englantilainen.
Jankutin epätarkkuuksista liikaa. Siinä ne vähiten tulkinnanvaraiset kohdat suunnilleen olivat. En kaiva uuden numeron muotopuolta enempää.
Osuva pointti Lurkerilla, että puhekuplissa ei ole aina paljoa tilaa. Se voi selittää jokusen virheen. Lurker ja Toni ovat oikeassa, että pieniä määriä virheitä jää julkaisuihin aina, vaikka ei olisi kiirettäkään.
K.I.P. toi hyvin esiin kuluttajan näkökulman ja tuotteiden imagon. Kääntäjien ja toimittajien kannattaa olla skarppeina, koska harrastajat lukevat sarjoja alkukielillä entistä enemmän ja pystyvät vertaamaan.
Curtvile puhuu asiaa lehden korkeasta hinnasta. Semmoinen mielikuva minullakin on, että lehti jätettiin tuuliajolle, kun siitä ei enää kirjoitettu kustantajan blogissakaan. Kun Curtvile usein arvostelee erityisesti 100 Bulletsia, minua kiinnostaisi nähdä sen suomennosvaihtoehtoja viiden ensimmäisen amerikkalaisnumeron (jotka siis suomennettiin AX9:ään) kohdista.
AX9:ien aiempien Modestyjen käännöksistä nipotin vain ihan pikkaisen, nimimerkki Fillaristi muistaakseni hieman enemmän. Ehkä huolellisella toimittamisella ne virheet olisi korjattu. Joka tapauksessa ne on helppo antaa anteeksi.
Uncle Happy -seikkailu ei ole pilalla! Juttu tapahtuu Yhdysvalloissa. O’Donnell on luonut jännän tarinan ja jopa hänenkin mittapuullaan kiehtovat pahikset, julman Mamman ja Papan! Modestyllä taitaa olla rakastaja ensimmäisen kerran tässä tarinassa, sympaattinen Steve. Seikkailussa olisin silti toivonut
Marjorie-tytön olevan pahisten saarella hengissä, koska hänen ruumiinsa löytymisestä ei minusta puhuta aiemmin mitään.
Holdawayllä on elävää piirrosta ja persoonallisia kasvoja. Toistan vielä, että enimmäkseen käännös on onneksi sujuvaa ja oikeaa. Modesty-fanien kannattaa ehdottomasti hankkia lehti, vaikka tämä klassikko jo löytyisi aiempina versioina kotihyllystä.
Muuten, minusta strippi 650 sivulla 23 näyttää vähän erilaiselta, asettelultaan ja viivoiltaan jopa Romero-tyyliseltä. Myös sen strippinumero on sotkuinen, joten onkohan se piirretty aikoinaan erikseen täydennykseksi?
