Akkarinkin tarinat ovat suunnattu lukemaan opiskeleville, mikä ei estä lehden lukijakunnan keskiän olevan jossain 20 seutuvilla.
Taskareiden tarinat tuntuvat, ainakin viime aikoina, olevan yksinkertaisempia ja lapsellisempia, vaikka sivuja ja ruutuja onkin huomattavasti enemmän.
Sitä on huomannut, että ei koskaan kannatta urputtaa lehden lapsellisuudesta, koska aina jostain löytyy ihminen joka lukee lehteä ja on kaksi kertaa vanhempi... kuka sitten on vauva? Mitä tulee hahmoihin eläytymiseen. Mullakin oli lapsena Batman-viitta. Ja pikkuveli sai olla Robin. Ja vanhempana leikittiin Turtleseja, eikä homma lopu kaikkien kohdalta koskaan. Mikä on lapsellisempaa kun mennä leikkimään Sormusten Herraa metsään aiheeseen sopivat kuteet päällä? Mikään ei muutu, paitsi se tosiasia, että on enemmän rahaa/aikaa/taitoa upottaa siihen miekkaan, ei tarvitse heilutella vain maasta löytynyttä keppiä..