Mutta katsos jos tuotaisiin se Byrne tänne tavattavaksi omassa ylhäisessä persoonassaan, niin siihen loppuisi sekin ihailu. Paras tapa edistää Byrne-faniutta on estää kommunikoiminen Byrnen kanssa.
Minä ainakin onnistuin vaihtamaan jokusen sähköpostin hänen kanssaan 90-luvun lopulla ihan asiallisissa merkeissä. Myönnettäköön, että olin jo todistanut faniuteni ostamalla muutaman originaalisivun hänen agentiltaan ja kysymykseni koskivat niiden piirtotekniikkaa, joten ehkä niihin suhtauduttiin suopeasti sen takia?
Kenties olen sitten venyttänyt jo tuurini äärimmilleen ja minun tulisi pidättäytyä tulevista yhteydenotoista...

Voisin kyllä kuvitella, että Byrneä ei kauheasti kiinnostaisi istua jossain meidän festaripaneelissa vastaamassa sellaisiin kysymyksiin kuin "mikä niissä supersankareissa nyt aikuista ihmistä sitten kiinnostaa, siis OIKEASTI?". Vaikka se onkin hyvä kysymys, johon olisi mielenkiintoista kuulla piirtäjien vastauksia!

Tuossa mielessä kyllä tuo jo jonkun ehdottama Scott Adams olisi erittäin kova festaripuhuja. Haastattelujen perusteella kun hän suhtautuu sarjakuvantekemiseen perusteellisen laskelmoidusti niin kuin mihin tahansa bisnekseen ja jättää taiteelliset luomisen tuskat huoletta muille. (No, ei kai tämä tule minään yllätyksenä hänen sarjojaan lukeneille?)
Olisi hauska seurata meidän pienlehtiporukan ilmeitä, kun joku totisella naamalla koittaisi kertoa heille jonkun markkina-analyysin merkityksestä sarjakuvantekijän ammatissa! (Niin ja kai myös, miltä Scott Adams näyttäisi, kun hänet saatellaan postisalin puhujalavalle pienlehtitaivaan läpi...)
Mieleen tulee termi "kulttuurillisten junien yhteentörmäys".
