Minusta tuo Annin ilme on epäuskoisen huvittunut. Epäuskoisuus tulee suurista silmistä ja tuijottavasta katseesta, huvittuneisuus välittyy jotenkin suupielien kulmasta. Voisi kuvitella, että hän katselee, miten joku urpo nolaa itsensä. Kauhua, ahdistunutta tyrmistystä tai vihaa en pysty tuosta ilmeestä näkemään.
Mutta kai se on niin, että eri ihmiset näkevät samat piirrokset eri tavoilla.
Ei kai tässä voi muuta todeta kuin oho
Vaikka kuvailitkin tarkasti, miten Annin ilme näyttää sinusta epäuskoisen huvittuneelta, en silti osaa itse katsoa sitä noin. Minusta ilme kuvastaa vain jäätynyttä tyrmistystä; sellaista hetkeä, jolloin koko maailma seisahtuu, kun kauhunsekainen yllättyneisyys häviää pois ja aivot alkavat hitaasti prosessoida tapahtunutta onnettomuutta.
Kun piirrän ilmeitä, meikäläisellä on aina sama ilme koko piirtämisprosessin aikana; eläydyn ilmeen kautta tunteeseen, minkä toivon välittyvän myös piirtämääni kuvaan. Koska piirrän ilmeet ja niihin liittyvät tunnetilat siten kuin itse reagoisin, on aika jännää, että näet Annin aivan toisin
EDIT: Eikun jookun, katselin kuvaa tarkasti ja tavoitin tunnetilan, joka on lähempänä kuvailemaasi tunnetta. Minä käyttäisin siten samaa ilmettä sekä kauhistuneen että epäuskoisen tyrmistyksen ilmaisuun, joista jälkimmäinen soveltuisi myös jonkin übernolon tilanteen tarkkailuun. Huvittuneisuutta en silti kykene kuvassa näkemään, siihen minun kasvolihakseni reagoisivat eri tavoin (ts. suupielet taipuisivat selkeään hymynkareeseen).
Eri ihmiset todella näkevät kuvat eri tavoin.
