Tervetullut uusi aloitus mielenkiintoisesta aiheesta. Lainatakseni vapaasti mia2 tekstiä, totean vielä kerran Mian kirjoituksen ehkä tärkeimmän kohdan: kohdatessaan dramaattisen käänteen elämässään piirrostavan ja –tyylin vaihtamisen jälkeen, mia2 kertoo alkaneensa nauttia piirtämisestä… Kuinka Mia osuitkaan asian ytimeen! Siitähän tässä hommassa on lopulta kyse, ja tämä sama asia on keskuudessamme se, joka lopulta erottaa jyvät akanoista. Toisin sanoen, kuka jatkaa, kuka ei.
Minun on vaikea kuvitella piirtämistä rakastavaa ja siitä nauttivaa piirtäjää, joka tuosta noin vain lopettaisi äkillisesti piirtämisen. Tätäkin tapahtuu, tuntemattomia ovat ihmisten olosuhteet ja tiet. Mutta näin yleisesti ottaen, jos piirtäminen ei sytytä, homma loppuu ennemmin tai myöhemmin omaan mahdottomuuteensa. Eikä tämä seikka ole riippuvainen taidoista piirtää tai kuvata ympäröivää visuaalista maailmaa. Piirtämään ei opi kuin piirtämällä. Useimpien piirtäjien on mahdoton sanoa sitä kysyttäessä, että milloin he oppivat piirtämään. Kehitystä tapahtuu kaiken aikaa. Tietoisesti ja tiedostamatta. Piirtäjä joko huomaa tästä kehityksestä osan tai sitten ei. Useimmiten sen jossain vaiheessa huomaa. Ja tämä taas on yksi syy, miksi monet kunnianhimoisempia projekteja kyhäävät lopettavat työnsä kesken. Koska vuosi sitten tehdyt sivut eivät enää tyydytäkään ja niiden uudelleen piirtäminen nykyisellä tyylillä ja taidoilla on melkoisesti tahdonvoimaa ja motivaatiota vaativa suoritus. Pitkäjänteisyyden ja kunnianhimon puute saattavat kaataa hyvänkin projektin jopa loppusuoralla. Ihminen ei valitettavasti robotti…
Mutta mitä Mian aloittamaan keskustelunavauksen sisältöön tulee, voit Mia ainakin piirtäjänä hyvällä omalla tunnolla juhlia tuota legendaarista päivää yhtenä käänteentekevänä hetkenä elämässäsi. Eikä se ole mikään pieni juttu. Jos väkinäisestä piirtämisestä pääsee siihen tilanteeseen, jossa todella nauttii piirtämisestä, haluaa piirtää kaiken aikaa ja saa vieroitusoireita, jos näin ei tee, on se paljon arvokkaampi löytö kuin jonkun yksittäisen piirtämiseen liittyvän taidon oppiminen. Se, että piirtäminen vapautuu sitä rajoittavista kahleistaan, kuinka paljon moni nykypiirtäjä antaisi ja maksaisi saadakseen osakseen jotain samankaltaista…
On kuitenkin kommentoitava vielä jotain Mian viestistä. Älä missään nimessä lopeta kokonaan mallista piirtämistä! Olemassa olevasta mallista piirtäminen, olivat lopputulokset sitten realistisia tai suuntaa antavia pikaluonnoksia on omiaan harjaannuttamaan piirtäjän silmän ja käden yhteistyötä. Tässä yhteydessä voidaan puhua myös näkökeskuksen ja käden yhteistyöstä, sillä mallista piirtämiset joskus kaukanakin menneisyydessä vaikuttavat muistin kautta myös ns. ulkoa piirtämiseen. Intuitio piirtäjän työssä ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi piirtää omasta päästä ilman mallia. Yksi selkeimpiä intuitiopiirtämisen muotoja on ns. luonnostelu (engl. sketching/rough draft), jota voi tehdä missä vain milloin vain ja sanan varsinaisessa merkityksessä nimenomaan olemassa olevasta mallista. Yksi hyvä esimerkki tästä löytyy Reima Mäkisen firman kotisivuilta, jossa matkustelua koskevassa osiossa Reima on mitä ilmeisemmin intuition laukaisemana luonnostellut muistinsa tueksi karkeita piirroksia kaduilla tapaamistaan ihmisistä. En nyt tätä kirjoittaessa jaksa etsiä linkkiä (kun kiireellä kirjoitan), mutta jos Reima luet tämän, niin laita linkki… Luonnostelusta ja sen tekniikasta on olemassa myös kirjoja, joita löytää myös ainakin isoimmista kirjastoista. Luonnostelulla tarkoitetaan toki myös ilman mallia toteutetun työn karkeaa paperille suunnittelua. Myös sarjakuvien kuvakäsikirjoituksia tai nopeita suuntaa antavia ja käsikirjoituksen tueksi tehtyjä kuvia voidaan pitää luonnoksina, olivat ne sitten mallista tehtyjä tai eivät.
No, pointtini oli se, että piirtämään oppii vain piirtämällä ja intohimoisesti piirtämiseen suhtautuvalla onkin usein luonnoslehtiö tai sen tapainen lähestulkoon kaikkialla, missä hän valveillaoloaikanaan liikkuu. Yksi kannattaa laittaa myös yöpöydän laatikkoon, sillä koskaan ei tiedä, josko "intuitio" herättää piirtäjän keskellä yötä unestaan tai valveunestaan kirjaamaan/piirtämään ideansa ylös. Itselleni on käynyt muutaman kerran näinkin. Luonnoksia kannattaa tehdä kaikkialla ja kaikesta mahdollisesta. Mian oppiman tavoin nimenomaan nopeat ja rohkeat piirtämistavat kehittävät eniten otetta piirtämiseen ja tekevät siitä vaivattomampaa ja mukavampaa. Luonnostelun harjoittamisella on myös voimakas vaikutus silmän ja piirtokäden yhteistyön kehittymiseen ja näiden yhteistyön hioutumiseen. Ilman malliakin piirtäminen on tuskastuttavaa, jos ei saa tulosta näyttämään siltä, millainen kuva piirtäjällä on valmiista tavoitteestaan päässään. Sketsailu opettaa myös nopeaa piirtämistä ja ennen muuta kykyä kiinnittää huomiota olennaiseen. Mittasuhteisiin, tasapainoon, objektien suuntiin ja syvyys- ja mittasuhteisiin sekä niiden suhdetta toisiinsa. Mialle kehotan ehdottomasti rohkean linjan jatkamista ja suosittelen silloin tällöin myös mallista piirtämistä. Mallista piirtämisen tarkoitus ei ole vain opettaa piirtämään realistisesti vaan myös näkemään, miten realistisen voi muuttaa epärealistiseksi. Lukuisat epärealistisesti, abstraktisti, ekspressionistisesti, naivistisesti, kubistisesti, surrealistisesti jne. piirtävät ja maalaavat suuret taiteilijat (olivat ne sitten sarjakuvantekijöitä tai taidemaalareita tai lastenkirjankuvittajia) ovat todellisuudessa valtavan taitavia piirtäjiä. Useimmat heistä osaisivat tarvittaessa tehdä vaikka valokuvantarkan työn, mutta heidän nykyinen valintansa on tarkoituksella tehty.
Mutta Mia, anna ihmeessä intuition iskeä myös silloin, kun sinulla on malli käytettävissäsi. Myös mallista piirtämiseen voi käyttää yhtä "vapautuneita" piirtotekniikoita kuin ilman malliakin piirrettäessä. Jotkut tekevät mallista jopa omantyylisen versionsa. Tästä paras esimerkki on karrikoivat pilapiirtäjät. Ei George Bushista tai Paavo Lipposesta saa henkilöä itseään esittävää ja myös toisten tunnistamaa pilapiirrosta ilman olemassa olevaa mallia, jonka kautta tärkeimmät ja tunnistettavat piirteet lainataan. Malli ei tarkoita vain valokuvaa, toista piirrosta tai pöydällä makaavaa sipulia. Niitä on kaikkialla kaiken aikaa. Itse käytän työmatkani junassa piirrellen muita ihmisiä. Kahvi- ja lounashetkeni luonnostellen ikkunan läpi kadun vilinää ja siellä olevia kiinteitä kohteita. Toki piirrän joskus omasta päästäni, kun on sen hetki ja Helsingin piirtäjätapaamisissa sen joutuu vieraskirjaan joka tapauksessa tekemään, mutta tähänkin kaikkeen vaikuttaa aiemmin piirretty oman elämän varrella kerrytetty muistinvarainen piirtämisperimätieto… Ja ethän tiedä, josko Mia vaikka joskus kiinnostuisit myös realistisemman sarjakuvan tekemisestä. Tällöin jo opituilla taidoilla ja sillä, että osaa piirtää realistisemmin näkemäänsä ja havaitsemaansa, on yhä enemmän merkitystä. Kokeilepa joskus muuten luonnostelua suoraan tussilla tai lyijykynällä ilman pyyhekumia, ts. ilman suurempia korjailumahdollisuuksia. Todella kasvattavaa!
