Kun mä olin vielä pieni poika ja vasta tutustuin supersankareiden maailmaan, mieleen juolahti kysäistä äitiliiniltä että onko koskaan joku ihan oikeasti pukeutunut kokovartalotrikoisiin ja lähtenyt taistelemaan rikollisuutta vastaan.
Kun jo silloin oli yleisesti tiedossa, että maailmalta ja varsinkin Ameriikasta löytyy jos jonkinlaista kahelia.
Sitä siis tarkoitin kysymykselläni, että oliko sellaista tapahtunut että joku olisi lukenut aivan liikaa sarjakuvia ja psykiatrista termiä käyttääkseni vähäsen kilahtanut nupissa.
Mamma kuitenkin taisi vähän pelätä että nytkö se keksii ruveta tutkimaan löytyykö omia supervoimia ja lähtee talon katolle ottamaan alkuvauhtia.
Ilmeisesti aikaisempi tapaus, kun olin yrittänyt värjätä koiramme tussikynällä vihreäksi että siitä tulisi avaruushirviö, ei ollut häntä miellyttänyt.
Mutta ei Teris tai Mustis sentään mitään mun esikuvia olleet.
Mä vaan puissa kiipeilin, kun kerran telkkarissa Tarzankin oli niin tehnyt. Avaruuskoira ei suostunut puuhun nousemaan edes vinssillä. Se sai sitten olla krokotiili.
Mutta jospa nyt uudella vuosituhannella olisi vihdoin aika käsitellä tuota lapsuuteni polttavaa kysymystä uudelleen, tällä kertaa asiallisemmin oikeiden asiantuntijoiden kanssa kun kerran heitä täällä pyörii.
Että tietääks kukaan yhtään tapausta, että joku olisi lähtenyt leikkimään ihan oikeasti supersankaria? Luultavasti näitä löytynee ainakin amerikkalaisista hoitolaitoksista - siellähän mm. on Elviksen imitointi jo melkein oma ammattikuntansa ja joskus näin dokumentin ihmisistä jotka väittivät olevansa vampyyreitä.
Eräs kaverini kertoi tämmöisen jutun: Israelilaisen mielisairaalan johtajalta kysyttiin vuosituhannen vaihteen lähestyessä että uskooko tämä Jeesuksen uuteen tulemiseen.
Kyllä uskoi, sanoi tämä, me olemme oikein joutuneet perustamaan ihan oman osaston niille kaikille Jeesuksille keitä tänne on tuotu.
Ehkä jossakin on ihan oma osasto, missä kaikki oikean elämän supersankarit voivat levätä ja koota voimiaan? Missä tutkitaan mikä olisi sopivin lääkitys Hämikselle ja missä Terikset kinaisivat siitä kuka on hullu ja kuka aito asia?
Vai onko nämä niitä asioita joista tykkänään vaietaan, mitä nyt ehkä sarjakuvamessujen jatkoilla aamuyön tunteina ennen laskuhumalaa hiljaa kuiskaillaan että "nyt ne sai Penan. Se meni julkiselle paikalle sen pukunsa kanssa. Ja niin monta kertaa mä sitä varoitin..."
koetan nyt kovasti välttää assosiaatioita John Byrnen sankareiden liian vahvaa ihannointia luotaavaan IN-stooriin
Eikös tuo ollut se tarina, jossa yksinäinen poika ihaili Liekkiä vähäsen liikaa ja yritti tehdä itsestään uutta Liekkiä pienoislentokoneen polttoaineen avulla?
