Maanantai-illan vuodatus tulee tällä kertaa aiheesta Asterix. Jotenkin koin ettei tänne voi kommentoida ennen kun on tutustunut uusimpaan Pikti-seikkailuun, joten lainasin sen kirjastosta ja luin.
Aluksi pientä historiikkiä. Tutustuin Asterixeihin pienenä isoveljeni kautta joka lainaili niitä kirjastosta ja jolta "lainailin" niitä itsekin ja näin kaikki alpparit tulivat pikkuhiljalleen tutuiksi. Oi niitä aikoja. Serkun luona olen tutustunut Uderzon helmiin; siis tarinoihin Taivas putoaa niskaan ja A:n & O:n synttärit. Sen jälkeen pidin monien vuosien taukoa koko sarjasta.
Joitakin kuukausia sitten päätin uusintalukea joitakin Goscinnyn tarinoita uudestaan kun kertomukset olivat mukavasti unohtuneet. Oli järkyttävää havaita ettei tämä lapsuuden suosikkisarjis iskenyt enää todellakaan niin täysillä kuin joskus alakouluikäisenä. Goscinnyn kirjoittamat stoorit ovat edelleen toki oikein mainioita ja hyviä mutta tosiaan; eivät enää niin sykähdyttäviä.
Hahmoistakin taisin ennen pitää eniten Asterixista ja muistelisin että jostain syystä inhosin Obelixia. Nyt kun uudestaan luki niin mietin että miksi ihmeessä pidin eniten Asterixista joka on hitonmoisen lattea ja näsäviisas besserwisser. Obelix on puolestaan maanmainio ja persoonallinen tyyppi. Parhain hahmo koko sarjasta on kuitenkin Caesar jota karismaattisempaa tyyppiä saa etsiä.
Suosikki-Asterixeikseni kohoavat alpparit Alppikukka, Obelix & Kumppanit ja Caesarin laakeriseppele.
Sitten Uderzon tarinoista: kelpasivat kyllä lapselliselle alakoululaiselle. Huomattavaa on että pidin silloinkin Goscinnyn juttuja parempina, nyt vain entistäkin enemmän. Taivas putoaa niskaan on ylivoimaisesti yksi kaikkien aikojen surkeimmista sarjisalbumeista ikinä.
Uusin seikkailu piktit on lattea, tylsä, tyhmä ja pettymys vaikken mitään riemuvoittoa odotellutkaan. Conradin huikeat piirrokset ovat alpparin yksi harvoista hyvistä puolista. Toinen on se, kuten täällä ollaan jo todettu, ettei tämä nyt Uderzon kahta viimeisintä huonompi ole. Kolmas on se että onhan tämä piktiseikkailu varmasti kohderyhmälleen sopiva eepos ja lapsille oikein sopiva. Nassikat varmaan tykkäävät.
Piktit ei vaan naurattanut, edes hymyilyttänyt missään kohtaa. Osa vitseistä meni yli hilseen, esim. enkunkieliset mahan turinat, piktitietäjän sininen nenä (mikä siinä oli vitsinä? Sekö että nenän olisi pitänytkin olla punainen? Ahihi), Senilixin sekoilut, huonokuuloiset legioonalaiset, piktien kutsuhuudot, Obelixin raivarit...näitähän riittää.
Tarina on todella heppoinen. Kovin peruskaavamainen. Kauhukseni tähän oltiin tungettu se pakollinen ja imelä rakkaustoori (voi miksi?!?). Lopussa on hyvän ja pahan yllätyksetön matsi ja rakastavaiset saavat toisensa ja pahat saavat palkkansa...kenessäkään hahmossa ei ole minkäänlaista samaistumispintaa...hohhoijaa. Miten Asterix ja piktit eroavat mitenkään peruslastenohjelmasta? Ei juuri mitenkään. Tarinaa ollaan yritetty saada Goscinny & Uderzomaiseksi mutta tulos muistuttaa enemmän termiä "vähän joo sinnepäin" kuin "juuri sellainen".
Pahinta on varmaan tuttujen hahmojen pökkelömäiset persoonat ja ne kaksi niin ihanaa rakastavaista, piktiprinssi ja Kamomilla. Obelix on tosiaan muuttunut enemmän idiootiksi ja Asterix ääliön huoltajaksi. En odota kovinkaan innoissani jatkoa jos tällaisella meiningillä mennään...
Miksei Asterixeissa voitaisi kokeilla kunnon piristysruisketta ja muuttaa sarja radikaalisti mahdollisimman epägoscinny & epäuderzomaiseksi? Tällainen vanhojen alpparien tyylinmatkinta tuntuu erittäin puisevalta ja kuluneelta rahastusratkaisulta. Asterixin nykytekijöiltä puuttuu rohkeutta pistää oikeasti kaikki rattaliksi ja muuttaa sarjaa aivan uudeksi.