Kun täälläkin on pari jenkkisarjakuvien originaalien keräilijää, niin pistänpä tännekin pohdintaan erään, sanoisinko nyt, filosofisen kysymyksen.
Amerikkalaisissa sarjakuvalehdissähän on, kuten tunnettua, liukuhihnasysteemi: yksi kirjoittaa, toinen luonnostelee, kolmas tussaa, neljäs tekstaa, viides värittää.
Yleensä lehden "varsinaiseksi" piirtäjäksi mielletään lyijykynäpiirrosten tekijä ja samoin yleensä rankataan myös näiden lehtien originaalipiirrosten hinnat: lyijykynäpiirtäjän nimi on yleensä se, joka tekee piirroksesta arvokkaan tai arvottoman, tussaajan nimellä ei ole niin väliä.
Hiukan erikoista, kun se lopullinen jälki siinä sivullahan on kuitenkin tussaajan tekemää ja itse asiassa sen lyijykynäpiirtäjän työ on pyyhitty siitä pois.
Mutta näin se on kuitenkin mennyt. Joten kun esimerkiksi minun yksi suurimpia lapsuuden supersankaripiirtäjäsuosikkeja oli Walter Simonson, niin tähän asiaan törmäsi väkisin: kuten mainittua, Simonson on pitänyt itse tussaamansa originaalit itsellään ja myynnissä on (käytännössä) ainoastaan toisten tussaajien viimeistelemiä sivuja. Niinpä se oli siis ainoa vaihtoehto saada Simonsonin sivu itselleen: tässä kaksi minulla olevaa, toinen Art Thibertin ja toinen Bob Wiacekin tussaamana.
Kun näitä originaaleja tarkastelee, niin lyijykynäpiirroksen jälkiä on kuitenkin vielä havaittavissa siellä täällä.
Vaan mitäpä tapahtuu, jos sivu onkin tussattu valopöydällä? Periaatteessahan lopputulos on sama: toisen piirtäjän luonnosten pohjalta toinen piirtäjä on tehnyt tussipiirroksen. Mutta ei enää samalla paperilla. Työ pohjautuu lyijykynäpiirtäjän piirrokseen, mutta tämä ei ole enää fyysisesti koskenut samaan paperiin. Onko se enää sama asia? Useimmat keräilijät sanoisivat, että ei, mutta tarkalleen miksi näin on, alkaa sitten jo mennä vähän syvälliseksi. Pohjimmiltaan kai kyse on siitä, että originaalin viehätys on siinä, että se juuri on sen taiteilijan alkuperäinen, käsin tekemä työ - ja valopöydällä jäljennetyissä töissä tämä ketju katkeaa.
Nostan tämän esille siksi, että nykyään on ilmeisesti yleistymässä käytäntö, joka siirtää tämän vielä askeleen eteenpäin: lyijykynäpiirrosta ei enää edes jäljennetä fyysisesti valopöydällä, vaan se skannataan ja printataan sinikopiona paperille, johon tussaaja tekee työnsä tämän printin päälle.
Kun esimerkkinä oli Simonson, niin tässä yksi hänen tällä tavalla tussattu työnsä myynnissä:
http://www.comicartfans.com/ForSaleDetails.asp?ArtId=397507&dId=19Myyjä tuntuu pitävän sitä saman arvoisena, kuin kokonaan perinteisin menetelmin tehtyä työtä. Mutta mitäs ajattelette, onko se sama asia?
Minusta jotenkin ei, en minä oikein osaa ajatella tuota enää Simonsonin originaalina.
Simonsonin työhön pohjautuvana tussaajan originaalina kyllä, mutta ei Simonsonin itsensä originaalina.
