LUKITTU: Kynsintää ja raatelua

[Tuukka]

Junkohanhero: Oonkin noita sun töitä jo joskus käynytkin tsekkailemassa. Oikein nätit värit ja teknisesti muutenkin upeaa jälkeä. Miinuksena sellaista pientä jäykkyyttä löytyy.

Tertsi: Nätisti elävää viivaa ja ilmeikkäitä hahmoja. Keskimmäisen kasvoilla tosin jo hiukan liikaa viivoitusta: jotenkin tuntuu sotkevan kokonaisuutta

Pistänpä tänne nyt vielä eräälle synkemmänpuoleiselle sarjisfoorumille tekemäni ystävänpäiväkortin. Nopeasti hökäisty, eli en hirviämmin sommitellut. Tytön jalkaterät on piirretty typerästä kulmasta ja  pilvi on aika karun oloinen. Fontistakin näkee selvästi missä vaiheessa inspiraatio on iskenyt
Vois ehkä joskus huvikseen väritellä 

[Tero Mäntylä]

junkohanhero: Upea työ kaikinpuolin. Eteenkin värimaailma on upea.

Terstsin ja Tuukat työt näyttävät kumpikin olevan niin herrojen omia tyylejä ja tyylinsä kumpikin niin tehokkaasti hallitsee et ei niistä voi sen enempiä mennä sanomaan.

[tertsi]

Tuukka: Varmaotteinen duuni. Kaikki palaset kohdallaan. Olen surkea typografiassa, joten tekstin asettelussa en osaa neuvoa, mutta siinä on ehkä jotain pientä viilattavaa. Mutta typografia onkin sikavaikeaa.

[kaltsu]

Annetaanpas pitkästä aikaa ihmisille tässäkin ketjussa palautetta.

Junkohanhero, työsi saamiin kehuihin mulla ei oo pahemmin lisättävää, joten nillitän pikkuasioista. Remmiä läiskivä käsi näyttää jonkin verran liian lyhyeltä ja ote vyöstä näyttää kummalliselta. Iskuja vastaanottavan suu on jokseenkin kömpelön mallinen ja huulet turhan erottuvat ja tönköt.

Tertsi, noista sun luonnoksista viimeistään näkee että oot enemmän tiedon ja työn sankari, kuin tunteen ja taidon. Eikä tämä oo pelkästään negatiivinen kommentti. Samoja piirteitä oon tunnistavinani omassakin taiteilijapersoonassani.

Tuukka, jälkesi on edelleen hiukan jäykän oloista mutta täytyy toisaalta sanoa että tietty jäykkyys saattaa äkkiä olla ilmaisusi kantavia voimia kun vain kehität sitä oikeaan suuntaan. Pidän tuota värisarjakuvaasi muuten parhaimpana työnäsi. Tyyppi on kivasti tyylitelty ja joka ruudussa mainiosti piirretty. Simppelistä photarivärityksestäkin diggailen. Selkee, sujuva kerronta sulla on vielä hakusessa mutten toisaalta haluaisi välittömästi olla kannustamassa kohti perinteisiäkään, puhkipoljettuja polkuja kohti. Asiat voi tehdä monella tapaa.

Tero Mäntylä, opettele käyttämään välineitäsi rohkeammin tai hanki uusia. Työsi jäävät nykyisin valitettavan usein nuorisolehtien lukijapiirrosten tasolle. Luonnokset-ketjusta löytyi ihan mainioita kasvoharjoitelmia mutta viimeistelyyn kaipaisin kautta linjan rutkasti rennompaa tai roisimpaa otetta.

Hanna, pidän periaatteessa jutuistasi. Ne ovat selkeitä, sujuvia ja arkisuudessaan mukavia. Piirrosjäljestä tulee mm. Björklundin Maria mieleen vaikket ihan samaan suvereeniuuteen vielä ylläkään. Sarjakuvasi ovat mukavuudessaan vain liiankin tylsiä. Loppuvitsit näkee yleensä jo ennalta eikä siinäkään sinänsä mitään(arvaahan ne jollain Barksillakin) mutta kun pariskuntasi tasapainoista elämää ei tunnu mikään oikein kunnolla järisyttävän. Hitusen suurempaa draamaa ja ikäviäkin juttuja kaipaisin kaiken kivan vastapainoksi.


Muille keittiökriitikoille haluaisin sanoa, että älkää ihan niin usein (kauhean heppoisin perustein ainakaan) turvautuko fraasiin "olet kovasti kehittynyt". Ensinnäkään erilaisten tyylien kokeileminen ei välttämättä ole kehitystä vaikka tuoreempi tyyli teitä sattumoisin enemmän miellyttäisikin. Toisekseen, jonkinlaista kehitystä nyt luonnollisesti aina tapahtuu(ainakin pitäisi). Itsestäänselvyyksien lukeminen käy pidemmän päälle tylsäksi. Kolmanneksi, fraasi kuulostaa ikävän usein siltä että sen lausuja ei yksinkertaisesti ole mitään muuta positiivista sanottavaa työstä tai sen tekijästä keksinyt.

[tertsi]

Kaltsu:
Palautus maanpinnalle on aina terveellistä ja panee itsekritiikinkin taas toimimaan.

Jos panee työnsä esille, niin mielipide on vapaa.

EDIT:
Tämä Kvaakin threadi on muuten aivan mahtava paikka saada palautetta. Ainakin itselleni jokaisen mielipide on arvokas ja auttaa hapuilussa kohti taitoa ja tunnetta(turhaan, aivan turhaan?)

EDIT: Nyt on näköjään kuvien linkkailumania iskenyt meikäläiseen. Seuraaviin kuviin teen kyllä taustatkin, enkä pelkkää ukkelin päätä. Mutta kun on kerran oikein akvarellillä sutattu, niin pantakoon nyt sitten esille!

[kaltsu]

Tertsi, kepeästi lätkitty viivaa ja väriä paperille tässä uudessa kuvassa ja lopputulos on ilmavuudessaan oikeen viehättävä. Kyllä sä osaat.

[Kivik]

Olipas Junkohanherolla vaikuttavia juttuja tehtynä (kotisivut). Kerrankin jotain todella erilaista ja samalla oikeasti hyvää.

[tertsi]

Mun mielestä sun kritiikissä pisti silmään esim. Junkohanheron työn turha mollaaminen. Jos esim. tuon kuvan näkis Hesarin NYT-liitteessä, en ihmettelis lainkaan. Minusta noin taitavaa tekijää tulisi rohkaista ottamaan kansio kainaloon ja marssimaan art directorille töitä tarjoamaan, eikä ihmettelemään, että onko käsi hitusen liian pitkä vaiko ei.

Olikos se Mäntylä,jota kehotit vaihtamaan välinettä. Mielestäni olisi ollut kohtuullista
kertoa mikä se uusi väline voisi olla.

Kritiikin pitäisi olla kehittävää, ei masentavaa ja tylsyttävää, ainakin meidän harrastelijoiden kesken, mielestäni.

On totta, että silloin tällöin (useastikin) sorrumme selkääntaputteluun ja hyssyttelyyn, mutta niin ne sortuvat oikeatkin kriitikot ihan valtamediassa. Kvaakissakin yksi kriitikko myönsi aikoinaan panevansa kotimaiselle albbarille yks tai kaks tähteä enemmän kuin vastaavantasoiselle ulkomaalaiselle. Tässä ei ole mun mielestä mitään järkeä.

Mutta kaikki palaute on tärkeää,ainakin itsellein.

[kaltsu]

Mun mielestä sun kritiikissä pisti silmään esim. Junkohanheron työn turha mollaaminen.

En mollannut. Sanoin etten keksi kehuihin (loistava värimaailma yms) mitään lisättävää ja etsin työstä ainoat yksityiskohdat jotka hitusen vaivasivat.

Olikos se Mäntylä,jota kehotit vaihtamaan välinettä. Mielestäni olisi ollut kohtuullista
kertoa mikä se uusi väline voisi olla.

Tätä mietiskelin kyllä. Ajattelin ehdottaa mm sivellintä ja täysin estotonta roiskimista juoksevan musteen kanssa vähintään puoleksi vuodeksi mutta en oikeasti halua liikaa johdatella mihinkään tiettyyn suuntaa. Toivoisin että ihmiset, tässä tapauksessa Tero, ennemminkin itse pysähtyisivät ajattelemaan jälkeään ja pyrkisivät sitä mahdollisesti kehittämään.

Ajatellaanpa Teron piirtämistä ihmisistä vaikkapa erikseen hiuksia - ne on ainaki yleensä aika hätäisen näköistä viivasöheröä ja kaipaisivat ehdottomasti selkeämpiä ja voimakkaampia linjoja tuekseen.

Kritiikin pitäisi olla kehittävää, ei masentavaa ja tylsyttävää, ainakin meidän harrastelijoiden kesken, mielestäni.

Minun mielestäni se saa olla herättelevääkin. Itse asiassa juuri harrastelijat voisivat usein kaivata kovakätisempää kohtelua. Ammattilaiset yleensä oman tasonsa tietävätkin.

Kritiikistä ja sen antamisesta on kuitenkin jo keskusteltu varsin kattavasti muissa säikeissä. Mua retoriikka aiheen ympärillä ei oikeastaan kiinnosta mutta jatkakaa te toki juttua kritiikistä näissä kyseisissä säikeissä.

Ja jatketaan me ihmeessä keskustelua näistä kynsimisraatelu-töistä. Se on varmasti kaikille osapuolille hedelmällistä vaikka välillä metsänki puolella käytäisiin.


EDIT: Pidän toki kuononi ummessa mikäli teistä tuntuu ettei teitä kiinnosta kuulla mielipiteitäni tai jos ilmaisen mielestänne itseäni liian ikävään sävyyn.

[Hege]

EDIT: Pidän toki kuononi ummessa mikäli teistä tuntuu ettei teitä kiinnosta kuulla mielipiteitäni tai jos ilmaisen mielestänne itseäni liian ikävään sävyyn.

Tätä tuskin kukaan toivoo, kritiikkiä jakavien määrä on sen verran pieni, että kaikki lisä on tervetullutta sävystä riippumatta. Ja jos kuvista ei mitään hyvää sanottavaa keksikään, niin kertoo sitten edes ne huonot asiat. Vikojen poiminta ollee työn tekijälle hyödyllisempää kuin selkään taputtelu, vaikka se ei egoa hivelisikään. Tietääpähän sitten seuraavalla kerralla mihin kiinnittää huomiota.

Eihän ne kehut innosta tekemään työtään paremmin vaan ne haukut. Jos vain kehutaan niin sitä jatkaa samalla tasolla ja taantuu, kunnes ei enää kehuta.

[Tero Mäntylä]

Tää taitaa nyt mennä kritiikki keskusteluksi hiukan... Tai oikeammin itsekeskeiseksi pohdiskeluksi omasta piirtämisestä.

Tätä mietiskelin kyllä. Ajattelin ehdottaa mm sivellintä ja täysin estotonta roiskimista juoksevan musteen kanssa vähintään puoleksi vuodeksi mutta en oikeasti halua liikaa johdatella mihinkään tiettyyn suuntaa. Toivoisin että ihmiset, tässä tapauksessa Tero, ennemminkin itse pysähtyisivät ajattelemaan jälkeään ja pyrkisivät sitä mahdollisesti kehittämään.

Ajatellaanpa Teron piirtämistä ihmisistä vaikkapa erikseen hiuksia - ne on ainaki yleensä aika hätäisen näköistä viivasöheröä ja kaipaisivat ehdottomasti selkeämpiä ja voimakkaampia linjoja tuekseen.

Kai minä olenkin pysähtynyt kun kerran olen pitkästä aikaa kokeillut vesivärejä jne. Harmi vain että minulla olisi tietty näkemys siitä millaista haluaisin tehdä ja varmaan siihen olisi mahdollisuus. Ei vain tunnu löytyvän. Eri ihmiset ehdottelevat erilaisia tapoja erilaisiin lopputuloksiin. Toiset suosittelevat juoksevaa märkää tussia ja toiset suosittelevat välineitä joilla pääsisi aina vain tarkempaan jälkeen. Itse arvostan juuri tuollaista käytä rohkeammin välineitä tai hanki uusia... kuin selvää johdattelua kun viimeinen on selvästi että "Tää on musta se ainoo oikee tyyli ja sunkin pitäis sellaista tehdä. Nyt vaan pakolla piirtämään tämmöistä."

Itse kyllä tiedän ongelmani. Jälki on liian jäykkää. Piirrustus tekniikassa on jotain pahasti vialla. Tai minulla on jokin perustavanlaatuinen ongelma piirtämisessä mitä sitten olen oppinut vuosien varrella hieman peittämään ja korjaamaan muulla mutta se näkyy aina lopputuloksessa. Myös kuvakulmissa voisi olla dramaattisempi jne. Sitten on vähän liikaa vaikutteita mihin en pääse.

Mielenkiintoista on kyllä ollut lukea kaikki ne "kehittyn" kommentit kun pidempään piirtämistäni seuranneet ovat sanoneen että kehitystä on tapahtunut vuosien varrella hyvin vähän. Itsekin myönnän sen. Osa kymmenen vuotta sitten tehdyistä kuvista on no melkein samaa tasoa kuin nykyiset... niin pitkälle kun niitä voi verrata. (Olisi täytynyt kokeeksi kaivaa joku tosi vanha työ esiin ja laittaa se tänne uutena työnä ja odottaa että kaikki sanovat taas tapahtuneen paljon kehitystä).

No tässä nyt esimerkki vanhasta vesivärityöstä. Pieni kun on scannattu aikana jolloin ei viitsinyt laittaa isompana nettiin. Sanokaa paljonko on tapahtunut... 6 - 8 vuodessa kehitystä kun veraa tuohon muutama sivu sitten raadeltavaksi esitettyyn vesivärityöhön.

http://www.saunalahti.fi/tepema/gallery/fan1/raunio.jpg (aika satunnaisesti valittu mutta ei nyt löydy parempaa.)

Tosin yksi este taitaa olla se että piirtäminen on minulle vain harrastus ja sellaisena sen haluan pitää (mikä kyllä tarkottaisi että sitä että homman pitäisi olla rennompaa...) Tosin helpottaisi paljon jos olisi riittävästi taitoa että saisi itse kuvitettua omat sarjakuvansa Mutta eteenkin sarjakuvia piirtäessä tulee pian piirrettyä "verenmaku suussa" ja jälki laskee kaiken aikaa semmoiseksi ettei sitä kestä edes itse katsoa.

Yksi ongelma on vielä suhde tietokoneeseen. Miten paljon sitä pitäisi tehdä digitaalista ja pitäisikö ehkä koittaa opetella tekemään jotenkin muuten koneella.

Ai nih. Voisi tässä yhteydessä mainita että yksi syy miksi päädyin hommaamaan esim. Alainiaan jonkun muun kuvittamaan oli se että kun on tehnyt ekoista sivuista viidettä versiota eikä vieläkään pidä yhtään jäljessä niin alkaa olla aika varma ettei sitä saa koskaan edes aluilleen...

Ja jatketaan me ihmeessä keskustelua näistä kynsimisraatelu-töistä. Se on varmasti kaikille osapuolille hedelmällistä vaikka välillä metsänki puolella käytäisiin.

EDIT: Pidän toki kuononi ummessa mikäli teistä tuntuu ettei teitä kiinnosta kuulla mielipiteitäni tai jos ilmaisen mielestänne itseäni liian ikävään sävyyn.

Minusta on välillä mukava saada kehuja mutta aina välillä myös on mukava saada kunnon kritiikkiä. Eteenkin sellaisilta ihmisiltä joista tietää että he jo osaavatkin jotain. Mitä suorempaa sen parempi. Ilman turhia kehuja.

Mutta jos tästä nyt jonkin yhteenvedon tapaisen tai johtopäätöksen haluisi sanoa niin loppujen lopuksi piirtämisellä siihen että saisin piirrettyä sarjakuvaa suhteellisen realistisella tyylillä. Mustavalkoisena. Kaikki muu on arkaa kokeilua. Tai sitten yritystä saada edes jonkimmoinen kuva aikaiseksi joka ei niinkään palvele itse kuvana vaan esim. esityksenä siitä miltä jonkun hahmon tulisi näyttää ja vaikuttaa esim. roolipeliä varten.  Tämä ei tietenkään tarkoita ettenkö tahtoisi tulla paljon paremmaksi piirtäjäksi ja se taas onnistuu parhaiten kritiikin kautta.

[kitani]

Ei ainakaan minua haittaa vaikka tämä ketju meneekin aina säännöllisin väliajoin keskusteluksi hyvästä kritiikistä. Se vähän potkii miettimään millaista soopaa tänne oikein kirjoittelee. Että siinä mielessä Kaltsulta hyvä ravistelu.

No joo laitan taas palautetta töistä joista minulla on jotakin sanottavaa:

Tuukka

Tuo sarjakuva oli aika hyvä, jos saan sommittelusta jotain sanoa niin itse laittaisin ekaan kuvaan hahmon kokonaan näkyviin (myös ympäristöä enemmän kuvaan) ja viimeiseen sommittelisin pään suunnilleen samalle tasalle kuin ensimmäisessä kuvassa. Toka kuva on mielestäni aika hyvä. Mutta pidän kyllä tyylistäsi todella paljon, siinä on persoonallisuutta ja tässä viimesimmässä työssä kaikki jotenkin naksahti paremmin paikoilleen, kuin edellisissä töissäsi. 

Mutta vaikka piirrätkin tyylitellysti niin kannattaa jatkossa silti harjoitella myös sitä elävän mallin piirtämistä tai croquisia, sinun töilläsi on taipumusta olla hieman yksipuolista patsastelua noin asentojen ja kuvakulmien puolesta. Noista harjoitustavoista saisit varmaakin lisää monipuolisuutta tekniikkaasi. Kirjallisuutta jos haluat, niin kaikki anatomian ja dynaamisen liikkeen piirtämisen kirjat ovat hyödyksi. Esim. Hogarthilla ja Barcsaylla on erinomaiset opukset.

Paviaanineiti

Vaikka minulla ei ole mitään parannusehdotuksia (olet näet taidoiltasi niin paljon minua ylempänä), niin on pakko erikseen kehaista, sen verran kovaa tyylisi kolahti.

Tero Mäntylä

Ei kannata olla itselleen liian ankara, tuo toinen vesivärityö on minusta oikein hyvä. Sympatiani ovat sinun puolellasi siinä mielesä että omissakin töissä on jäykkyyttä ja sitä selittämätöntä asiaa jonka vuoksi työ ei miellytä täydellisesti edes itseä, vaikka kuinka hioisi. Mutta kyllä sitä kehitystä tapahtuu, kun harjoittelee säännöllisesti ja eri tavoilla. Kokeilepa semmoista harjoitusta että yrität tehdä muotokuvia yhdellä rohkealla vedolla, tarkkailet hieman työtäsi ja sitten piirrät päälle uuden viivan ja yrität korjata sillä edellisen yrityksen virheet. Vaikka lopputulos muistuttaa yleensä aika hirveää sekasotkua niin välillä olen onnistunut tekemään paljon parempia muotokuvia kuin tarkalla nyhräämisellä.

Siinäpä taas toivottavasti rakentavaa palautetta. En huomioinut kaikkia töitä, mutta niistä minulla ei aikuisen oikeasti ollut mitään sanottavaa, joten päätin että parempi olla hiljaa. Toivon että suhtaudutte samalla tavalla myös minun töihini, jahka niitä taas tänne postailen.

[laymon]

Ollaan tässä Sihvosen kanssa yritetty saada kasaan mahdollisimman uskottavaa ja tyylikästä sotasarjakuvaa Toisesta Maailmansodasta. Tässä pari näytesivua. Mielipiteitä? (Kuvat ovat isoja ja yksityiskohtaisia, joten tuskin toimivat hitailla koneilla)

(Kuvat sisältävät alastomuutta)

http://puek.pp.fi/tatjana18.jpg
http://puek.pp.fi/tatjana19.jpg

[Timo Ronkainen]

Ollaan tässä Sihvosen kanssa yritetty saada kasaan mahdollisimman uskottavaa ja tyylikästä sotasarjakuvaa Toisesta Maailmansodasta. Tässä pari näytesivua. Mielipiteitä? (Kuvat ovat isoja ja yksityiskohtaisia, joten tuskin toimivat hitailla koneilla)

http://puek.pp.fi/tatjana18.jpg
http://puek.pp.fi/tatjana19.jpg

Vai tuommoinen II maailmansota!? Aika kovaa peliä. No, kyllä tuosta tiedoston nimestäkin voi jotain jo päätellä.
Vähän köpöä anatomiaa. .. Mitä tuosta nyt... köh...

Tertsi: kyllä vesivärijälki on aina niin hienoa. Tehty juuri niin kuin pitääkin. Kunnon paperille ja kertavedolla - harkiten.

Timo

[Hege]

Ongelma: en kehity piirtäjänä.

Vika voi olla välineissä, lyijytäytekynä vs. tavallinen lyijykynä, kaupan tussi vs terä vs sivellin, kopiopaperi vs. hienompi paperi. Näillä kaikilla on vaikutusta siihen miten kynä luistaa paperilla, mikä on tunne piirtimen ja paperin välillä, tarttuuko väri, syökö terää. Välineitä kierättämällä voi löytyä se oma yhdistelmä.

Piirtäminen ei kuitenkaan ole välineurheilua (kurjilla välineillä kyllä tulee kurjaa jälkeä, mutta tolkku mukana hankinnoissa, 400 eur sivellin ei tee sinusta Alex Rossia, ei edes Pentti Otsamoa).

Vaihda kokoluokkaa, A4:sen sijaan piirrä A3:selle tai A2:selle. Kokeile eri tapoja pitää kynää eri tilanteissa (lappeellaan, pystyssä). Piirrä eri osalla kättäsi, jos piirtämisesi isoonkin kokoon tapahtuu lähinnä rannetta ja sormia liikuttamalla on jälkenä jäykkää tuhrua. Anna liikkeen tulla kyynär- tai olkapäästä. Piirrä nopeasti, älä mieti (croquis), laita vaikka tietokoneelle slideshow 30 s. välein ja ala piirtää.
Muodosta kuva/hahmon muodot esim. pelkästään ympyröillä/ovaaleilla, pitäisi tulla sulavampia linjoja, tai vaihtoehtoisesti neliöistä ja kolmioista. Piirrä nostamatta kynää paperista, kokeile erilaisia varjostustatapoja (pintoja, pisteitä, viivoja, syheröä), "leiki" piirtäessäsi.

Kopioi, mestareiden teosten jäljentäminen on ollut taidemaalareiden oppimiskeino iät ajat. Tarkoituksena ei ole muuttua esikuviesi kopioksi, mutta sieltä voi tarttua mukaan pieniä keinoja eri tilanteiden ratkaisemiseksi: käden voi piirtää näin, silmäluomen näin, hiukset näin. Pyörää ei tarvitse aina keksiä uudestaan. Sen sijaan että toistaisit näitä esimerkkejä kaavamaisesti sulauta ne omaan tyyliisi.

Kun saat työsi valmiiksi ja olet siihen tyytyväinen laita se sivuun. Katso sitä seuraavana päivänä uudestaan, jos näet vikoja /mitä tehdä toisin niin hyvä, korjaa ne seuraavalla kerralla. Jos olet seuraavanakin päivänä tyytyväinen työhösi laita se sivuun pidemmäksi aikaa ja toista ko. menettely. Näin huomaat itse miten silmäsi kehittyy arvioimaan tekemisiäsi.