Jaahas, tästä tulkoon sitten ensimmäinen viestini:
Mitä vikaa on mangan piirtämisessä? Ei mitään, kyllähän ihmiset saa harrastaa ihan sitä mitä ne haluaa. Sitähän manga-tyylinen piirtäminen on suurimalle osalle suomalasista nuorista, jotka piirtävät manga-tyylillä. Mutta huomannut olen sen, että suurimalla osalla on toive-ammattina manga-piirtäjä.
Ihan OK, siihen asti, kun huomaa, että tyypit ovat suurin piirtein vain käyneet lähimmästä kirjakaupasta nappaamassa piirto-oppaan, ja kopioivat ja pänttäävät sitä nyt kaikella vimmalla. ja mangasta katsotaan sitten kun kopiodut taidot loppuvat.
Hävettää jo niiden puolesta.
Sarjakuvan piirtämisessä on yksi perus-asia, jonka unohtaminen on sama asia, kuin että et tule koskaan piirtämään mitään ammatiksesi:
Näes, piirtäminen on taidetta.
Manga-piirto-oppaan ostaminen ei ole taidetta.
Kopioiminen ei ole taidetta.
Sarjakuva on taidetta, joten sarjakuvan teko on taidetta.
Taiteilija taas etsii sisäisiä taitojaan, taiteellista silmäänsä, sielulleen kanavaa jonka avulla ilmaista itsestään.
Taide on ilmaisua, taiteellisuus on ilmaisua, sitä ei voi kopioida. Taiteilija haastaa itsensä, ei päästä itseään helpolla, eikä lepää.
Leikkii valoilla, varjoilla, sommittelee, näkee, kokeilee kuvakulmia, asentoja, hahmottelee nopeasti ja piirtää ylös näkemänsä. Ja ihan itse.
Taide tulee luonnostaan, sitä ei voi pakottaa.
Oma tyylini vaihtui vähän yli vuosi-sitten enemmän manga-vaikutteiseen tyyliin, mutta tyylini ei paljoa poikennut mangatyylistä. Olen nyt siirtymässä pikku-hiljaa takaisin omaan piirto-tyyliini, koska en pidä niin kauhean hirveästi tyylistä, joka yhdistää minut lautasen kokoisiin silmiin ja minihameita pitäviin koulutyttöihin.
