Kyllä Yoko Tsunon moni seikkailu on syöpynyt minunkin tajuntaani.
Mutta silloin kauan sitten olimme paljon nuorempia ja Yoko tuli jatkiksena, ei yhdellä kertaa albumina. Tämä jatkosarjamaisuus sai kaiken tuntumaan sata kertaa hienommalta. Sitä odotti viikon-kaksi ihan täpinöissä, kuinka seikkailu jatkuu. Jo kerrottu tarina tuli luettua kymmeneen kertaan lehtien välissä.
Kun luin Paholaisen urut nyt pari vuotta sitten albumina, niin se ei tuntunut enää ollenkaan yhtä hyvältä. Missään nimessä se ei ollut mitenkään huono! Löysin mielestäni ison virheenkin tarinasta (siis kerronallisen fiban). Toki olen nyt vanhempikin, mutta kyllä se albumimuotoisuus latisti "Urkuja" jatkikseen verrattuna noin niin kuin objektiivisestikin vertaillen.
Ja se mikä oli 70-luvulla vetävää kuvakerrontaa, ei nykyisessä informaatiotulvassa näytä aina yhtään miltään. Varsinkaan 2-teholasien läpi katsottuna.

Ja: Ah, Kummankin, Ruudun ja Non Stopin paperilaatu on ihan mahtavaa. Juuri sopivan suttuista jälkeä! Muutamaan otteeseen värien kohdistus oli kyllä aivan persiillään.